Armenia

Kasvu on edelleen erittäin voimakasta, mutta hidastumassa

Vuodesta 2022 lähtien jatkuneen poikkeuksellisen vahvan kasvun jälkeen Armenian talouden odotetaan pysyvän erittäin vakaana vuonna 2026, vaikkakin hieman maltillisemmalla vauhdilla. Normalisoitumiskehitys heijastaa Ukrainan sodan jälkeisen poikkeuksellisen maahanmuuttovirran Venäjältä asteittaista hiipumista sekä taloudellista toimintaa voimakkaasti tukeneiden jälleenvientitoimintojen sopeutumista. Vuonna 2025 viennin ja teollisuustuotannon lasku – jota vauhditti erityisesti maaliskuussa tapahtunut venäläisen kullan jälleenviennin kanavan täydellinen sulkeminen, vaikka kulta oli ollut kansainvälisten pakotteiden kohteena jo vuodesta 2022 lähtien – korosti tiettyjen toimialojen riippuvuutta näistä virroista. Tässä tilanteessa kasvu nojaa yhä enemmän kotimaisiin tekijöihin. Taloudellista toimintaa tukee edelleen rakennussektori, joka kasvoi poikkeuksellisen voimakkaasti vuonna 2025 (+20 %) korkean julkisen investointitason ansiosta, erityisesti kansainvälisten rahoituslaitosten (IMF ja EU) rahoittamissa infrastruktuurihankkeissa. Korkeamman lisäarvon segmentit, kuten tieto- ja viestintätekniikka (8 % BKT:stä) ja rahoituspalvelut, ovat edelleen hyvässä vireessä ja edistävät jatkossakin talousmallin muutosta. Yksityiset investoinnit ovat edelleen epätasaisempia ja niitä rajoittavat edelleen tiukat rahoitusolosuhteet, sillä ohjauskorko pidettiin huhtikuussa 2026 5 prosentissa, mutta investoinnit pysyvät kokonaisuudessaan korkealla tasolla julkisen tuen sekä Venäjältä, Aasiasta ja Euroopasta saatavan ulkoisen rahoituksen ansiosta.

Kotitalouksien kulutus (67 % BKT:stä) pysyy taloudellisen toiminnan pääasiallisena veturina, jota tukevat reaalipalkkojen jatkuva kasvu (+6 % vuosi vuodeltavuodesta vuoden 2026 ensimmäisinä kuukausina) sekä työmarkkinoiden paranemisesta, kun työttömyys laskee vuoden 2025 alun 15 prosentista lähes 12 prosenttiin vuoden 2026 alussa. Tätä vauhtia rajoittaa kuitenkin yhä enemmän inflaation paluu (4,6 % maaliskuussa 2026), jota ruokahinnat pääasiassa kiihdyttävät ja joka ylittää nyt Armenian keskuspankin tavoitevälin (2–4 %). Tilannetta pahentaa epäsuotuisampi ulkoinen ympäristö: nousevat energian hinnat Lähi-idän jännitteiden keskellä sekä se, että Brent-raakaöljyn hinta on noussut jälleen yli 100 Yhdysvaltain dollaria barrelilta, voivat voimistaa inflaatiopaineita ja heikentää kotitalouksien ostovoimaa vuoden toisella puoliskolla. Samalla nopeasti kasvavilla aloilla, erityisesti rakennusalalla, on alkanut ilmetä työvoimapulaa, mikä kiihdyttää palkkapaineita ja paljastaa kapasiteettirajoitteita. Tässä tilanteessa kasvu tulee riippumaan entistä enemmän kotimaisista tekijöistä ja altistuu yhä enemmän sisäisille rajoitteille.

Kaksoisvaje pysyy suurena

Kuten vuonna 2025, myös vuonna 2026 valtiontalouden arvioidaan olevan alijäämäinen. Tämä kehitys heijastaa elvyttävän finanssipolitiikan jatkumista, jota vauhdittavat sekä vaalitilanne että kasvavat sosiaalimenot, jotka liittyvät erityisesti yli 100 000 Nagorno-Karabahista vuodesta 2023 lähtien vastaanotetun pakolaisen majoittamiseen. Myös julkisten investointimenojen odotetaan kasvavan edelleen, erityisesti liikenneinfrastruktuurissa ja tieverkostossa, kansainvälisten rahoituslaitosten tuella. Vuoden 2026 talousarvio (+5 % vuoteen 2025 verrattuna) vahvistaa tämän suuntauksen: terveydenhuollon menot kasvavat ja käyttöön otetaan yleinen sairausvakuutusjärjestelmä, kun taas puolustusmenojen odotetaan laskevan noin 15 prosenttia sen jälkeen, kun ne ovat jo saavuttaneet noin 6 prosenttia BKT:stä. Tulopuolella harkitaan arvonlisäverokannan (nykyisin 20 %) korottamista veropohjan laajentamiseksi, vaikka sen ajoitus on vielä epävarma. Rahoitus nojaa jatkossakin kotimaisiin varoihin ja kansainvälisten rahoituslaitosten (EU, IMF, EBRD) tukeen, mikä auttaa rajoittamaan lyhyen aikavälin riskejä. Tässä tilanteessa julkisen velan – joka on edelleen suhteellisen alhainen – odotetaan kasvavan edelleen maltillisesti, ja sen rakenne on suurelta osin edullinen (noin 80 %), mikä lieventää jälleenrahoitusriskejä.

Vaihtotaseen odotetaan pysyvän alijäämäisenä vuonna 2026, ja alijäämä on jopa selvempi kuin vuonna 2025. Viennin sopeutuminen jälleenviennin kanavien sulkemisen jälkeen (erityisesti kullan osalta) rasittaa kaupan dynamiikkaa, kun taas vientipohja keskittyy edelleen matalan lisäarvon tuotteisiin (timantit, metallit, maataloustuotteet). Venäjä on edelleen tärkein kauppakumppani (yli 40 % kokonaiskaupasta ja lähes 90 % maataloustuotteiden viennistä), mikä ylläpitää suurta riippuvuutta, vaikka osa kauppavirroista onkin suuntautumassa Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin ja Euroopan unioniin (EU). Tuonnin odotetaan pysyvän korkealla tasolla vahvan kotimaisen kysynnän ja suuren energiariippuvuuden tukemana, mikä rajoittaa ulkoisen tasapainon merkittävää paranemista. Ulkoiset riskit ovat lisääntyneet alueellisten jännitteiden vuoksi: Iranin kautta kulkeva kauppareitti, jonka osuus kaupasta on merkittävä, saattaa keskeytyä, ja nousevat energian hinnat lisäävät painetta kauppataseeseen. Tässä tilanteessa ulkoisen rahoituksen tarve on edelleen huomattava, mutta likviditeettiriskit ovat hallinnassa kansainvälisten kumppaneiden jatkuvan tuen ja vakaiden rahoitusmahdollisuuksien ansiosta.

Korkeat poliittiset riskit vaalien alla

Poliittisten riskien odotetaan pysyvän korkeina vuonna 2026 jatkuvien sisäisten jännitteiden ja kesäkuussa pidettävien parlamenttivaalien lähestyessä. Pääministeri Nikol Pashinyanin odotetaan pysyvän vallassa parlamenttivaalien jälkeen, koska uskottavaa vaihtoehtoa ei ole, huolimatta hänen heikentyneestä suosiostaan Nagorno-Karabahin menettämisen jälkeen vuonna 2023. Jännitteet opposition kanssa ovat edelleen kovat, mutta tilannetta pahentaa nyt entisestään avoin vastakkainasettelu Armenian apostolisen kirkon kanssa, joka on julkisesti syyttänyt hallitusta alueiden luovuttamisesta. Tämä pattitilanne heikentää edelleen toimeenpanovaltaa ja ruokkii jo ennestään suurta kansalaisten tyytymättömyyttä. Tässä tilanteessa vuoden 2026 vaalikampanjan odotetaan keskittyvän selkeään valintaan: jatketaanko lähentymistä Euroopan unioniin vai siirrytäänkö nationalistisempaan linjaan, jota hajanaiset ja osittain Venäjä-myönteiset oppositiovoimat ajavat. Vaikka Pashinyanin kannatus on viime vuosina laskenut, hänellä on edelleen etulyöntiasema, mikä johtuu erityisesti kasvaneesta Venäjän vastaisesta mielialasta sen jälkeen, kun Moskova ei antanut tukea Azerbaidžanin hyökkäyksen aikana. Uusien puolueiden asteittainen nousu ja poliittisen keskustelun kiristyminen voivat kuitenkin lisätä nykyistä epävakautta, ja riski yhteiskunnallisista jännitteistä ja ennenaikaisista vaaleista vuoden 2026 jälkeen on merkittävä.

Ulkopolitiikan osalta näkymiä hallitsee edelleen rauhanprosessi Azerbaidžanin kanssa, mikä vaikuttaa laajempaan poliittiseen ja taloudelliseen tasapainoon. Alustava sopimus on saavutettu, mutta merkittäviä kiistakohteita on edelleen jäljellä, erityisesti Armenian perustuslain uudistaminen ja Zangezurin käytävän kysymys. Mahdolliset uudet myönnytykset ovat edelleen poliittisesti herkkiä ja saattavat sytyttää uudelleen sisäisiä jännitteitä, vaikka viranomaiset pyrkivätkin varmistamaan kestävän sopimuksen. Keskipitkällä aikavälillä rauhansopimuksen allekirjoittaminen on edelleen todennäköistä, mutta se edellyttää merkittäviä poliittisia sopeutustoimia. Samalla Armenia pyrkii strategiseen uudelleensuuntautumiseen länteen päin, ja sen selkeänä tavoitteena on syventää suhteita Euroopan unioniin; maan odotetaan hakevan EU-jäsenyyttä noin vuosina 2026–2027. Tähän muutokseen liittyy suhteiden pysyvä heikkeneminen Venäjän kanssa huolimatta rajallisista yrityksistä tasapainottaa voimatasapainoa erityisesti energia-alalla. Samaan aikaan suhteiden asteittainen normalisoituminen Turkin kanssa voisi avata uusia taloudellisia mahdollisuuksia erityisesti kaupan ja alueellisen yhteyksien osalta, mutta se riippuu edelleen siitä, miten suhteet Azerbaidžaniin kehittyvät.

Viimeksi päivitetty: huhtikuu 2026