Donald Trump ja Ursula von der Leyen ilmoittivat 27. heinäkuuta 2025 sopimuksesta, jolla asetetaan 15 % perustulli useimmille USA:han tuotaville eurooppalaisille tuotteille. Tällä epätasapainoisella kompromissilla vältetään pahin mutta heikennetään entisestään Euroopan kilpailukykyä.
15 %:n tullia sovellettaisiin noin 70 %:iin EU:n viennistä Yhdysvaltoihin. Kompromissilla vältetään Yhdysvaltojen presidentin alun perin esittämä uhka 30 %:n tullista, mutta se on kuitenkin huomattavasti korkeampi kuin vuonna 2024 sovellettu 1,2 %:n tulli. EU on myös sitoutunut investoimaan USD 600 miljardia USA:han ja ostamaan USD 750 miljardin arvosta yhdysvaltalaisia energiatuotteita kolmen vuoden aikana.
Eurooppa voi yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin kilpailijansa.
Epätasapainoisesta luonteestaan huolimatta tämä sopimus asettaa EU:n suhteellisen etuoikeutettuun asemaan. Ainoastaan Iso-Britannia nauttii suotuisampaa kohtelua, kun taas Japanin taso on 15 %, Indonesian ja Filippiinien 19 % ja Vietnamin 20 %. Ilman sopimusta oleville maille - Kanadalle, Meksikolle, Etelä-Korealle ja Brasilialle - Trump uhkaa 25-50 %:n tulleja.
Tämä USA:n kauppakumppaneiden "hierarkisointi" vahvistaa Trumpin hallinnon kahdenvälistä neuvottelustrategiaa, jossa suositaan kahdenvälisiä valtasuhteita monenvälisten sopimusten sijaan.
Eurooppalaiset yritykset kohtaavat kilpailukyvyn haasteen
Vaikutukset eurooppalaisiin yrityksiin ovat erityisen vakavia useilla avainsektoreilla. Terästeollisuuteen sovelletaan edelleen 50 %:n tulleja, kun taas autoteollisuuteen, kemianteollisuuteen ja koneteollisuuteen sovelletaan nyt 15 %:n tulleja. Kiinalaisen kilpailun jo ennestään heikentämälle autoteollisuudelle tämä vero on ylimääräinen haitta USA:n tärkeillä markkinoilla.
Haaste on vieläkin monimutkaisempi, kun otetaan huomioon, että euron 13 %:n vahvistuminen dollariin nähden tammikuusta lähtien lisää hintakilpailukyvyn heikkenemistä. Tullien taloudellisten vaikutusten arviointi riippuu suurelta osin oletuksista, jotka koskevat sitä, kuka kantaa kasvaneiden kustannusten taakan koko arvoketjussa eli eurooppalaisista viejistä (ja niiden tavarantoimittajista) yhdysvaltalaisiin kuluttajiin. Federal Reserven aluepankkien hiljattain tekemät yritystutkimukset osoittavat, että yhdysvaltalaiset yritykset ja kuluttajat kattavat lähes 90 prosenttia tullikorotuksista aiheutuvista lisäkustannuksista. Joidenkin helposti korvattavien tuotteiden osalta vaikutus voi kuitenkin olla suurempi eurooppalaisille viejille. Eurooppalaisten yritysten kyky kantaa tulleista aiheutuva taakka vaikuttaa jo nyt rajalliselta joillakin aloilla, kuten teräs-, kemikaali- ja autoteollisuudessa.
Puolustusstrategia Euroopan kahtiajaon edessä
Se, että Eurooppa hyväksyi epäsuotuisan sopimuksen, voidaan selittää halulla välttää pahin mahdollinen ja palauttaa jonkinlainen kaupallinen vakaus. Se heijastaa myös Euroopan sisäisiä erimielisyyksiä. Vientimaat (Saksa, Italia, Irlanti) ja Itä-Euroopan valtiot, jotka olivat huolissaan geopoliittisista vaikutuksista, pyrkivät pikemminkin nopeaan kompromissiin kuin riskeihin, jotka saattavat kärjistyä.
EU säilyttää näin pääsyn tärkeimmille Euroopan ulkopuolisille markkinoilleen (20 % viennistään, kun EU:n sisäistä kauppaa ei oteta huomioon), mutta se heikentää kilpailuasemaansa ja tekee taloudellisia sitoumuksia, joiden täyttäminen on epävarmaa tai jopa mahdotonta.
