Tunisia

Maatalous ja matkailu antavat tukea, teollisuus on paineen alla

Vuonna 2025 havaittu vaatimaton elpyminen odotetaan jatkuvan vuonna 2026. Maatalous (10 % BKT:sta) – erityisesti vilja ja oliiviöljy – hyötyy suotuisista sääolosuhteista, ja rakentaminen on piristymässä. Maatalous on kuitenkin edelleen alttiina kuivuudelle huolimatta kolmen uuden meriveden suolanpoistolaitoksen avaamisesta. Palvelualat (70 % BKT:sta) kasvavat vakaasti matkailun ja siihen liittyvien toimintojen dynaamisuuden vetämänä. Ulkomailta saapuvien matkailijoiden määrä kasvoi 10,3 % edellisvuodesta marraskuun 2025 lopussa verrattuna samaan ajankohtaan vuonna 2024. Kasvua saattaa kuitenkin hidastaa kansallinen lentoyhtiö Tunisair, jonka taloudellinen tilanne on heikko eikä se pysty lisäämään kapasiteettiaan riittävästi. Valmistava teollisuus (16 %), johon kuuluvat vaatteet sekä autoteollisuuden mekaaniset ja sähköiset komponentit, kamppailee Euroopan heikon kysynnän ja kilpailun kanssa. Pyrkimyksiä kehittää lupaavampia ja kehittyneempiä segmenttejä, kuten ilmailu-, lääketiede- ja lääketeollisuutta, haittaavat ulkomaisten sijoittajien epäröinti, sillä heitä karkottaa poliittinen ja yhteiskunnallinen epävakaus sekä korkea verorasitus (verot = 34 % BKT:sta). Kaivosteollisuus, erityisesti hiilivety- ja fosfaattiteollisuus, on heikentynyt lakkojen ja poissaolojen vuoksi. Maatalousteollisuus erottuu dynaamisuudellaan. Viranomaiset pyrkivät houkuttelemaan ulkomaisia suoria investointeja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta liikenne-, vesi-, jätehuolto- ja energia-aloilla, mutta nämä eivät vieläkään riitä tukemaan teollista muutosta.

Kuten ulkomaiset investoinnit, myös kotimaiset investoinnit kärsivät poliittisesta ja yhteiskunnallisesta epävakaudesta. Lisäksi investointeja rasittaa korkea verorasitus – verot muodostavat yli kolmanneksen BKT:stä – sekä pankkien varovaisuus, sillä valtio vie merkittävän osan luotoista. Tilanne voi kuitenkin parantua jälkimmäisen seikan osalta, kun viimeisen euro-joukkovelkakirjalainan takaisinmaksu suoritetaan heinäkuussa 2026. Julkisia investointeja rajoittaa vaikea budjettitilanne, jossa tulot menevät palkkoihin, velanhoitokustannuksiin ja kalliisiin tukiin.

Työttömyysaste on korkea (15 %), erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa, minkä vuoksi kotitalouksien kulutus kasvaa maltillisesti. On totta, että inflaatiopaineita lieventävät alhaisemmat elintarvike- ja energian hinnat maailmanmarkkinoilla sekä lieventyneet tuontirajoitukset. Tämä sai keskuspankin säätämään ohjauskorkoaan joulukuussa 2025 ja laskemaan sitä 7,5 prosentista 7 prosenttiin. Talousarvion alijäämän rahallistaminen ruokkii kuitenkin edelleen jännitteitä. Hintakontrollista ja valuuttakurssin vakaudesta huolimatta elintarvikkeiden inflaatio jatkuu, mikä rasittaa voimakkaasti monia pienituloisia kotitalouksia.

Epävakaa julkinen talous ja ulkoinen tasapaino

Julkiseen talouteen kohdistuva voimakas paine jatkuu vuonna 2026. Julkisen talouden alijäämä saattaa kasvaa hieman jäykkien menojen vuoksi: lähes 93 % verotuloista kuluu palkkakustannuksiin, velan korkoihin ja tukiin. Hallitus ylläpitää sähkön ja kaasun säänneltyjä hintoja, jotka ovat selvästi alle todellisten kustannusten. Esimerkiksi Tunisian sähkö- ja kaasuyhtiö (STEG) perii sähkötariffeja, jotka kattavat vain 40–60 % kustannuksista. Tämä alihinnoittelu pakottaa hallituksen korvaamaan eron tukien avulla. Lisäksi valtionyhtiöt vaikuttavat suoraan tähän epätasapainoon tappioillaan, joihin liittyvät valtion myöntämät tuet, velanlykkäykset ja takaukset. Niiden osuus julkisen talouden kokonaisalijäämästä on 22,1 prosenttia. Viranomaiset ovat kuitenkin ottaneet käyttöön toimenpiteitä tulojen kasvattamiseksi vuonna 2026, kuten kiinteistö- ja henkilökohtaisen omaisuuden veron (0,5–1 %), mutta nämä muutokset eivät riitä kääntämään suuntausta.

Koska pääsy markkinoille on estynyt ja kansainväliset kumppanit ovat varovaisia, viranomaiset turvautuvat yhä enemmän kotimaisiin lähteisiin budjettivajeen rahoittamiseksi. Tähän sisältyy keskuspankin myöntämiä valuuttamääräisiä lainoja, joita käytettiin vuosina 2024 ja 2025 ulkomaanvelan takaisinmaksuun. Tämän käytännön odotetaan jatkuvan vuonna 2026, jotta heinäkuussa erääntyvä 750 miljoonan euron euro-obligaatio voidaan maksaa takaisin. Yhteensä hallitus on jo ottanut 2,3 miljardin Yhdysvaltain dollarin lainan (koroton ja 15 vuoden takaisinmaksuaikainen) vuosille 2024–2025 ja aikoo nostaa tämän summan 3,8 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuonna 2026. Keskuspankki on nyt tärkein luotonantaja, ja sen luotonanto vastaa noin 4 %:a BKT:sta. Se on merkittävämpi kuin kotimaisten liikepankkien luotonanto, jotka ovat itsekin altistuneet voimakkaasti tappiollisille julkisille yrityksille. Pankkijärjestelmä on siten erittäin altis valtioriskille. Hallituksen rahoitustarpeeksi arvioidaan 15 % BKT:sta: 10 % velanhoitokustannuksiin (5 % ulkomaiset, 5 % kotimaiset) sekä alijäämään.

Vaihtotaseen alijäämä saattaa myös kasvaa hieman vuonna 2026 kauppataseen alijäämän (9 % BKT:sta) pahenemisen vuoksi. Energiahintojen laskusta huolimatta alijäämä kasvaa kotimaisen kysynnän elpymisen ja jonkin verran uuden ulkomaisen rahoituksen seurauksena lisääntyvän tuonnin vuoksi. Vienti puolestaan pysyy vaisuna, sillä sitä jarruttavat heikko eurooppalainen kysyntä, sisäiset rajoitteet (lakot, rahoituksen puute, fosfaattialan pysähtyneisyys) sekä Yhdysvaltojen tullimaksut (25 %). Tätä heikkenemistä kompensoi osittain matkailutulojen (5 % BKT:sta) ja ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetysten (6 % BKT:sta) maltillinen kasvu. Vähäiset ulkomaiset suorat sijoitukset sekä harvat monenväliset ja kahdenväliset rahastot, joiden tarkoituksena on hillitä muuttoliikettä ja rahoittaa infrastruktuuria, eivät riitä alijäämän täysimääräiseen rahoittamiseen. Valuuttavarantoja (3,4 kuukauden tuonti vuoden 2025 lopussa) joudutaan käyttämään talouden tukemiseen.

Presidenttijärjestelmä vastaan elinolojen parantaminen: noudatetaanko sopimusta?

Vuonna 2022 kansanäänestyksellä hyväksytyssä uudessa perustuslaissa vahvistettiin vahva presidenttijärjestelmä, joka heikensi lainsäädäntövaltaa ja antoi presidentille määräysvallan hallituksessa, turvallisuusjoukoissa ja oikeuslaitoksessa. Huolimatta kansan vähäisestä tuesta, mikä näkyi alhaisena äänestysaktiivisuutena (11 % vuoden 2023 lopun parlamenttivaaleissa ja 28,8 % presidentinvaaleissa), Kaïs Saïed valittiin uudelleen presidentiksi lokakuussa 2024 90,7 prosentin äänisaaliilla vaaleissa, joita leimasi opposition sorto. Siitä lähtien vallan keskittäminen, poliittisten puolueiden syrjäyttäminen ja oppositiohenkilöiden sorto ovat ruokkineet tyytymättömyyttä. Lakkoja on jatkunut UGTT:n (Tunisian yleinen ammattiliitto) johdolla, ja liitto kutsui yleislakkoon tammikuussa 2026. Tästä huolimatta presidentti nauttii edelleen tietynlaista kansan tukea. Mielenosoituksiin osallistuu (vielä) suhteellisen vähän ihmisiä. On kuitenkin solmittu sopimus: presidentin vallan vahvistaminen vastineeksi elinolojen parantamisesta. Vaikka presidentti pyrkii hillitsemään mielenosoituksia sosiaalimenojen avulla, hänen autoritaarinen johtamistyylinsä ja toistuvat hallituksen uudelleenjärjestelyt heikentävät hallinnon tehokkuutta, ja korruptio on yleistä uudistuksista huolimatta.

Vuonna 2023 Kaïs Saïed hylkäsi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ehdottaman ohjelman (1,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria), johon sisältyi tukien leikkauksia ja valtionyhtiöiden uudistamista, koska hän piti sen yhteiskunnallisia kustannuksia liian suurina. Länsimaiset ja Persianlahden alueen kumppanit jatkavat kuitenkin rajoitetun taloudellisen tuen antamista muun muassa Saharan eteläpuolisen Afrikan muuttopaineen hillitsemiseksi, riittävän elintarviketarjonnan varmistamiseksi ja infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi. Diplomaattisella rintamalla Tunis pyrkii ylläpitämään tasapainoista ulkopolitiikkaa säilyttämällä suhteensa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin sekä vahvistamalla suhteitaan Venäjään, Kiinaan ja alueellisiin suurvaltoihin, kuten Saudi-Arabiaan, Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, Turkkiin ja ennen kaikkea Algeriaan, joka on keskeinen maakaasun toimittaja.

Viimeksi päivitetty: tammikuussa 2026