Togo

Investointien ansiosta kasvu on pysynyt vahvana

Talouskasvun odotetaan pysyvän vahvana vuonna 2026. Julkiset ja yksityiset investoinnit infrastruktuuriin – satamien modernisointi, tieverkon parannukset ja Adétikopén teollisuusalueen (AIP) kehittäminen – vauhdittavat vientiä (fosfaatit, soijapavut, tekstiilit) ja jälleenvientiä, mikä vahvistaa maan asemaa alueellisena kauttakulkukeskuksena. Lomé–Cotonou (Benin) -moottoritien kunnostustyöt jatkuvat osana Abidjan–Lagos-käytävähanketta, jonka tarkoituksena on avata tuotantoalueita ja helpottaa alueellisia kauppavirtoja. Uusi julkisten investointien ohjelma (PIP 2026–28) sisältää myös sosiaalimenojen lisäämistä, armeijan terrorismin torjuntakyvyn parantamista sekä maaseudun sähköistämistä. Teollisuuden (21 % BKT:stä) odotetaan jatkavan kasvuaan. Maatalousliiketoiminta ja tekstiiliteollisuus kehittyvät edelleen erityistalousalueilla, kun taas kaivosalalla, jonka osuus taloudesta on pieni, odotetaan saavan lisää vauhtia. Hallitus panostaa erityisesti päävientituotteen, fosfaatin, paikallisen jalostuksen vauhdittamiseen. Lisäksi mangaanin tuotanto Nayégan kaivoksella alkoi heinäkuussa 2025, ja tuotantomäärien odotetaan olevan 4 000–8 000 tonnia kuukaudessa vuosina 2025–2030. Maatalous (20 % BKT:stä) voisi hyötyä puuvillantuotannon elpymisestä. Tässä suhteessa hallituksen tavoitteena on nostaa tuotanto lähemmäksi vuosien 2018–2019 ennätystasoa (yli 140 000 tonnia), kun taas tällä hetkellä se kamppailee ylittääkseen kestävästi symbolisen 60 000 tonnin rajan. Vuosien 2025–2026 satokauden tukemiseksi hallitus säilyttää tuottajille tarkoitetut kannustinhinnat (300 CFA-frangia siemenpuuvillan kilolta ja 14 000 CFA-frangia lannoitesäkiltä) ja aikoo lisätä lannoitteiden käyttöä (ennusteen mukaan 85 000 tonnia). Näiden toimenpiteiden tavoitteena on myös vastata elintarvikeomavaraisuuden ja maaseudun kestävyyden haasteisiin. Lopuksi yksityisen kulutuksen odotetaan pysyvän vahvana maltillisen inflaation tukemana.

Vuonna 2025 inflaatio laski alimmalle tasolleen vuodesta 2017 lähtien energia- ja elintarvikkeiden hintojen laskun sekä parantuneiden paikallisten satojen ansiosta. Vuoden 2026 hintatasoon kohdistuu kuitenkin nousuriskejä, jotka liittyvät sääolosuhteisiin sekä alueelliseen turvallisuustilanteeseen ja geopoliittisiin jännitteisiin. Helmikuussa 2026 Iranissa puhjenneen sodan seurauksena maailmanmarkkinoiden öljyn hinnat nousivat jyrkästi. Konfliktin jatkuminen saattaa sytyttää uudelleen tuontitulevaan inflaation tässä öljyn tuonnista riippuvaisessa maassa.

Julkisen talouden vakauttaminen etenee suunnitellusti

Maan pohjoisosassa jatkuvien jihadistien hyökkäysten vuoksi viranomaiset jatkavat merkittävien resurssien osoittamista puolustussektorille ja pitävät samalla yllä korkeaa julkisten investointien tasoa erityisesti infrastruktuurissa. Budjettivajeen odotetaan kuitenkin supistuvan edelleen ja lähestyvän alueellista lähentymiskriteeriä, joka on 3 % BKT:sta. Tämä parannus johtuu Lomén sataman kauttakuljetustoiminnasta saatujen tulojen kasvusta sekä käynnissä olevasta julkisen talouden vakauttamisesta, jota toteutetaan IMF:n laajennetun luottojärjestelyn (ECF) puitteissa. Ohjelma allekirjoitettiin maaliskuussa 2024, ja se kestää 42 kuukautta ja käsittää 390 miljoonan Yhdysvaltain dollarin määrärahan. Vuoden 2026 talousarvio (4 miljardia euroa, 14 %:n lisäys edelliseen talousarvioon verrattuna) edellyttää tukien asteittaista vähentämistä erityisesti sähkön, yleishyödyllisten palveluiden ja polttoaineen osalta sekä pitää julkisen sektorin palkkakustannusten ylärajan 15 prosentissa BKT:sta. Sosiaalimenot pysyvät etusijalla, sillä niiden odotetaan muodostavan lähes puolet valtion budjetista. Polttoainetukien rationalisointi – jonka tavoitteena oli 40 prosentin leikkaus vuoteen 2026 mennessä – saattaa kuitenkin vaarantua Iranin sodan aiheuttaman öljyn hinnan jyrkän nousun vuoksi. Tulopuolella hallitus pyrkii tehostamaan veronkantoa uusilla toimenpiteillä: sähköisellä laskutuksella arvonlisäveron keräämiseksi, 5 prosentin lähdeveron käyttöönotolla suurista uhkapelivoitoista sekä uusien vientiverojen soveltamisella maatalouden raaka-aineisiin. Arvonlisäverouudistus jatkuu myös, ja eläintalouden ja kalastuksen rehuja ja tuotantopanoksia koskevia poikkeuksia tiukennetaan. Hallitus aikoo myös korottaa valmisteveroja (tupakasta ja käytetyistä ajoneuvoista) sekä laajentaa kiinteistöveropohjaa. Tavoitteena on kasvattaa verotuloja vuosittain vähintään 0,5 %:lla suhteessa BKT:hen. Julkisen velan suhteen BKT:hen odotetaan laskevan asteittain varovaisen taloudenhoidon ansiosta sen jälkeen, kun se on saavuttanut huippunsa vuonna 2024. Viranomaiset ovat tietoisia suuresta riippuvuudestaan alueellisista markkinoista (60 % julkisesta velasta) ja pyrkivät lisäämään ulkomaisen velan osuutta, sillä se tarjoaa pidemmät maturiteetit ja alhaisemmat korot. Viranomaiset pyrkivätkin hillitsemään korkeita velanhoitokustannuksia (14 % BKT:sta), jotka ovat seurausta alueellisten rahoitusolosuhteiden kiristymisestä. IMF arvioi, että sekä kokonaisvelkaantumisen että ulkomaanvelan riski pysyy kohtuullisena vahvan kasvun, jatkuvan julkisen talouden vakauttamisen ja alueellisten valuuttavarantojen uudelleenrakentamisen tukemana. Nämä valuuttavarannot ovat vähitellen elpymässä saavutettuaan erityisen alhaisen tason, ja ne vastaavat noin kuuden kuukauden tuontia vuoden 2025 loppuun mennessä. Tästä parannuksesta huolimatta Togo on edelleen alttiina merkittäville lyhytaikaisille jälleenrahoituspaineille.

Kauppataseen alijäämä (12 % BKT:sta) on rakenteellinen, mikä johtuu maan suuresta riippuvuudesta tuoduista kulutus- ja pääomahyödykkeistä, mutta se supistui vuonna 2025 puuvillantuotannon elpymisen, maataloustuotteiden jalostuksen laajentumisen ja kauppaehtojen paranemisen ansiosta. Viimeksi mainittu johtui tuolloin maailmanlaajuisesti laskeneista öljyn ja elintarvikkeiden hinnoista sekä valuutan kiinnityksestä euroon, joka vahvistui suhteessa dollariin. Suuntauksen odotetaan yleisesti jatkuvan vuonna 2026, vaikka Iranin sodan seurauksena korkeampi keskimääräinen öljyn hinta saattaisi nostaa tuontikustannuksia. Togo hyötyy myös palvelujen rakenteellisesta ylijäämästä (3 % BKT:sta), jota tukevat kauttakulkukauppa ja matkailu, sekä toissijaisen tulotilin merkittävästä ylijäämästä (6 % BKT:sta), joka johtuu ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetyksistä. Vaihtotaseen alijäämän odotetaan siten supistuvan edelleen vuonna 2026. IMF:n ECF-ohjelman tukemien uudistusten eteneminen vahvistaa ulkomaista luottamusta ja mahdollistaa Togolle pääsyn alueelliseen ja ulkomaisiin rahoituslähteisiin, olivatpa ne sitten edullisia tai ei.

Hallinnon vaihdos ja jatkuvat turvallisuusriskit pohjoisessa

Huhtikuun 2024 parlamenttivaaleissa Union pour la République (UNIR) – vuodesta 2005 vallassa olleen presidentti Faure Gnassingbén puolue – voitti 108 kansalliskokouksen 113 paikasta. Toukokuussa 2024 kansalliskokous hyväksyi perustuslakiuudistuksen, jolla järjestelmä muutettiin presidenttijärjestelmästä parlamentaariseksi. Maan ensimmäisissä senaattivaaleissa helmikuussa 2025 UNIR voitti 34 paikkaa 41:stä (loput 20 paikkaa täytettiin nimityksellä). Toukokuussa 2025 kansalliskokous nimitti enemmistöpuolueen johtajan Faure Gnassingbén ministerineuvoston puheenjohtajaksi, joka on uusi virka, johon on nyt keskitetty suurin osa toimeenpanovallasta. Toimikausirajoitusten puuttuminen ja Gnassingbé-suvun läsnäolo maan johdossa vuodesta 1967 lähtien yhdistettynä turvallisuusjoukkojen sekä poliittisten ja oikeudellisten instituutioiden hallintaan viittaavat siihen, että hän pysyy vallassa pitkällä aikavälillä. Hallitus hyötyy myös näkyvästä taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä. Lopuksi, myös toukokuussa 2025, Jean-Lucien Savi de Tové, ainoa ehdokkaana ollut henkilö, valittiin 150 parlamentin jäsenen äänin tasavallan presidentiksi, rooliin, josta on tullut suurelta osin symbolinen sen jälkeen, kun sen valtuudet supistettiin vuoden 2024 uudistuksessa.

Turvallisuuden osalta maan pohjoisosa kärsii edelleen jihadistien hyökkäyksistä, jotka johtuvat Burkina Fason kanssa olevasta läpäisevästä rajasta. Savanesin alueella vuonna 2022 julistettu hätätila on jatkettu maaliskuuhun 2027 asti. Väkivalta rajoittuu kuitenkin raja-alueelle, ja viranomaiset säilyttävät tehokkaan hallinnan alueella.

Togo vahvistaa asteittain suhteitaan Sahelin valtioiden liiton (AES) jäsenmaihin – Burkina Fasoon, Maliin ja Nigeriin – ja omaksuu sovinnollisemman asenteen niiden sotilasjunttoja kohtaan, erityisesti siksi, että se on vahvasti riippuvainen kaupasta ryhmän jäsenten kanssa. Togo jatkaa myös erityissuhteitaan Kiinaan, joka on sen tärkein toimittaja, kahdenvälinen luotonantaja ja merkittävä sijoituskumppani. Maat valmistelevat parhaillaan pöytäkirjaa, jolla helpotetaan togolaisen soijapavun pääsyä Kiinan markkinoille. Kiinan viranomaisten mukaan hyväksymisprosessi oli vuoden 2025 lopussa loppuvaiheessa. Lisäksi Togo ja Venäjä ovat vahvistaneet suhteitaan. Marraskuussa 2025 Faure Gnassingbé tapasi Vladimir Putinin Moskovassa ilmoittaakseen maiden suurlähetystöjen avaamisesta. Suhteet länteen, erityisesti Ranskaan ja Yhdysvaltoihin, ovat kuitenkin säilyneet ennallaan. Lopuksi voidaan todeta, että maan taloudellinen kehitys ja kyky toteuttaa talousuudistuksia – joita IMF:n sitoumus korostaa – vahvistavat edelleen kansainvälisten sijoittajien ja avunantajien myönteistä suhtautumista.

Viimeksi päivitetty: maaliskuu 2026