Saksa
Tsekin tasavalta
Unkari
Puola
ItävaltaJulkisen talouden vakauttaminen ja inflaatio jarruttavat talouskasvua
Talouskasvu hidastui selvästi vuoden 2025 aikana jatkuvan julkisen talouden vakauttamisen myötä, kun arvonlisäverokantaa korotettiin – vakiokanta nousi 20 prosentista 23 prosenttiin ja alennettu kanta nousi 10 prosentista 19 prosenttiin – sekä uuden finanssitransaktioveron käyttöönotto, mikä on heikentänyt kotitalouksien ostovoimaa ja painanut kulutusta. Tämän seurauksena yksityinen kulutus kääntyi negatiiviseksi edellisvuoteen verrattuna vuoden 2025 viimeisellä neljänneksellä. Kotitalouksien heikkoa kysyntää kompensoi osittain kasvavat pääomamenot, ja tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan vuonna 2026, kun jäljellä olevat hankkeet kiihtyvät EU-rahoituksen maksuaikojen umpeutumista edeltävänä aikana. Tästä huolimatta Euroopan parlamentin huhtikuussa 2026 antama päätöslauselma, jossa Euroopan komissiota kehotetaan käynnistämään oikeusvaltioperiaatteen ehdollisuusmekanismi, muodostaa merkittävän riskin varojen käyttöönotolle lähitulevaisuudessa – erityisesti niiden 12,6 miljardin euron osalta, jotka on osoitettu koheesiorahastoista vuoteen 2027 asti. Vienti on pysynyt vakaana maailmankaupan jännitteistä huolimatta, ja sitä on tukenut autoteollisuuden lisääntynyt tuotantokapasiteetti. Vuonna 2027 on odotettavissa uusia hankkeita suurilta autonvalmistajilta, kuten Volvon tuotantolaitos Košicessa, mikä tukee vientiä mutta syventää maan riippuvuutta autoteollisuudesta.
Uudet julkisen talouden vakauttamistoimenpiteet aiheuttavat edelleen laskupainetta kotitalouksien kulutukseen. Lisäksi vuoden 2025 lopussa päättyvien arvonlisäveron korotusten aiheuttama inflaation hidastuminen todennäköisesti pysähtyy Hormuzin salmen saarron aiheuttaman energia- ja raaka-ainehintojen nousun vuoksi. Tämä pätee silloinkin, kun valtion toimet polttoainemarkkinoilla rajoittavat vähittäishintojen nousua. Polttoaineiden hinnankorotukset heijastuvat inflaatioon nopeasti, ja pitkittynyt saarto aiheuttaisi laajempia ja pitkäkestoisempia inflaatiovaikutuksia, kun hinnannousu siirtyy laajemmalle tavaravalikoimalle. Lisäksi aiemmin tänä vuonna tehty päätös lämmityshintojen sääntelyn poistamisesta aiheuttaa inflaatiopaineita. Kotitalouksien odotetaan käyttävän suuremman osan menoistaan polttoaineeseen ja muihin hintojen nousun kohteena oleviin hyödykkeisiin, mikä syrjäyttää kotimaisten tavaroiden ja palvelujen hankintaa.
EU-varat saattavat lieventää julkisen talouden kiristymistä
Julkisen talouden vakauttaminen jatkuu, mutta odotettua hitaammin, ja sitä hillitsevät rakenteelliset menojen joustamattomuudet sekä vuonna 2027 lähestyvät vaalit. Hallituksen vuoden 2026 alussa esittämä kolmas vakauttamisohjelma kohdistui sekä tuloihin että menoihin: siinä korotettiin työntekijöiden terveydenhuoltomaksuja, tehostettiin tuloverotuksen progressiivisuutta, otettiin käyttöön uudet yritysveron vähimmäistasot ja korotettiin arvonlisäverokantoja tietyille tavaroille. Jatkuvat puolustusmenot – turvallisuussyistä johtuva pysyvä korotus – sekä energiatukitoimenpiteet, joilla sähkön ja kaasun hintoja rajoitetaan useimmille kotitalouksille ainakin vuoteen 2027 asti, rajoittavat kuitenkin mahdollisuuksia uusiin menojen sopeutuksiin. Julkisen sektorin palkkojen jäädyttäminen useimmilla aloilla tuo jonkin verran helpotusta, mutta palkkojen indeksointi koulutuksessa ja terveydenhuollossa kumoaa muualla saavutetut säästöt. Julkisen talouden alijäämän ennustetaan pysyvän korkealla tasolla, ja täydellinen vakauttaminen alle 3 prosenttiin BKT:sta siirtyy nykyisen keskipitkän aikavälin näkymien ulkopuolelle. Korkomenojen osuus tuloista jatkaa kasvuaan, mikä pahentaa huolta julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyydestä. Hallituksen julkisen talouden kehityssuunta riippuu EU:n elpymis- ja kestävyyssuunnitelman varojen tehokkaasta hyödyntämisestä, sillä nämä varat ovat ratkaisevan tärkeitä investointien tukemisessa ja heikon kotimaisen kysynnän kompensoimisessa. Tuleviin vaaleihin liittyvät poliittiset paineet rajoittavat todennäköisesti uusia vakauttamistoimenpiteitä, erityisesti niitä, jotka vaikuttavat julkisen sektorin työllisyyteen tai sosiaalietuuksiin.
Slovakian ulkomaankaupan asema on edelleen haavoittuvainen heikolle eurooppalaiselle kysynnälle ja maailmankaupan epävarmuudelle. Nettovienti elpyi vuonna 2025, mutta vientisektorit ovat edelleen vahvasti riippuvaisia autoteollisuudesta, mikä aiheuttaa keskittynyttä vientiriippuvuutta. Kauppataseen alijäämän odotetaan kasvavan, sillä maailmanlaajuinen energia- ja raaka-aineiden hintavaihtelu lisää tuontia hintojen kautta ja saattaa painaa taloudellista toimintaa Länsi-Euroopassa, mukaan lukien tärkeä kauppakumppani Saksa. Merkittävä nousumahdollisuus on odotettavissa vuoden 2027 lopulla, kun Košicessa otetaan käyttöön uutta autotuotantokapasiteettia, minkä pitäisi antaa vientiin huomattava vauhti ja auttaa palauttamaan pandemian jälkeen menetettyjä markkinaosuuksia. Kauppataseen epätasapainosta ja tulojen ulosvirtauksesta johtuva vaihtotaseen alijäämä korostaa talouden riippuvuutta EU-rahoituksesta ja ulkomaisista suorista sijoituksista – vaikka jälkimmäisiä jarruttavat edelleen sijoittajien huolet ulkopolitiikasta ja toistuvista veropolitiikan muutoksista, jotka lisäävät liiketoiminnan epävarmuutta.
Slovakian poliittinen kahtiajako syvenee
Slovakian poliittinen kenttä on edelleen syvästi polarisoitunut, ja kolmen puolueen koalitio, johon kuuluvat Direction – Sosiaalidemokratia (Smer, vasemmistopopulistinen), Slovakian kansallispuolue (SNS, kansalliskonservatiivinen) ja Ääni – Sosiaalidemokratia (Hlas-SD, sosiaalidemokraattinen ja populistinen) joutuu yhä kovempaan poliittiseen vastatuuleen. Ficon hallituksen pyrkimys vahvistaa valtaansa kansallisiin instituutioihin – viimeksi pyrkimyksillä lakkauttaa maan ilmiantajien suojeluvirasto, mikä kuitenkin kumottiin Slovakian korkeimman oikeuden päätöksellä – heijastaa koalitio sisällä kiihtyviä jännitteitä ja laajempia demokratiaa koskevia huolenaiheita. Myös Ficon ehdotus aluevaalien lykkäämisestä vuoteen 2027 kohtasi julkista vastustusta koalitiokumppanilta, Hlas-SD:ltä. Kun julkisen talouden vakauttamistoimenpiteet alkavat purra ja makrotaloudelliset olosuhteet heikkenevät, nykyinen koalitio, erityisesti Smer ja Hlas, menettää vähitellen suosiotaan keskusta-liberaalille oppositiopuolueelle Progressive Slovakia ja äärioikeistolaiselle Republic Movementille, jolla ei tällä hetkellä ole edustusta parlamentissa. Tämä muuttuva poliittinen tilanne viittaa siihen, että vaalipaineet kiristyvät vuoden 2026 aluevaalien lähestyessä ja vuoden 2027 parlamenttivaalien vaalikampanjan käynnistyessä, mikä rajoittaa hallituksen kykyä toteuttaa lisää kalliita tai epäsuosittuja julkisen talouden sopeutustoimia.
Slovakian kansainvälisissä suhteissa on tapahtunut hienovarainen mutta merkittävä uudelleenjärjestely. Viktor Orbánin menettäminen keskeisenä liittolaisena Unkarissa tämän äskettäisen vaalitappion seurauksena on heikentänyt Ficon neuvotteluvoimaa EU-asioissa ja poistanut vaikutusvaltaisen äänen, joka tuki jarruttavaa linjaa EU-yhteisössä. Aiemmin Orbán ja Fico olivat yhtä mieltä vastustamaan EU:n Venäjälle asettamia pakotteita, sotilaallista tukea Ukrainalle ja syvempää eurooppalaista integraatiota, joten ilman tätä liittoutumaa Ficon hallitus on joutunut entistä suurempaan paineeseen mukautua EU:n kantoihin. Tämä muutos on jo konkretisoitunut Slovakian asennemuutoksena Ukrainan EU-jäsenyyden suhteen. EU-rahoituksen maksuaikataulujen lähestyminen ja kiireellinen tarve vauhdittaa taloutta ennen vuoden 2027 vaaleja saavat myös Ficon omaksumaan yhteistyöhaluisemman asenteen Brysseliä kohtaan. Tästä huolimatta Fico todennäköisesti pitää kiinni tiukasta kannastaan asioissa, joilla on suoria taloudellisia seurauksia Slovakialle, erityisesti mitä tulee venäläisen öljyn jatkuvaan kulkuun Družba-putken kautta. Slovakia saattaa myös löytää yhteistä maaperää muiden Visegrád-ryhmän maiden, erityisesti Tšekin ja Unkarin uuden hallituksen, kanssa, joiden odotetaan noudattavan pragmaattista politiikkaa Venäjää kohtaan, varsinkin kun otetaan huomioon maiden yhteinen riippuvuus energian tuonnista.