Yhdistyneet kuningaskunnat
Venäjä
Kazakstan
Uzbekistan
Hong Kong
Kiina
EurooppaKotimaisen kysynnän ja Venäjälle suuntautuvien jälleenviennin tukema voimakas kasvu
Talouskasvun odotetaan saavuttavan huippunsa vuosina 2022–2024, minkä jälkeen sen ennustetaan hidastuvan vuosina 2025 ja 2026 Venäjälle suuntautuvien jälleenviennin asteittaisen vakiintumisen vuoksi. Kasvu pysyy kuitenkin vahvana, kun kotimainen kysyntä jatkaa kasvuaan. Kasvua tukevat yksityinen kulutus, jota rahoittavat siirtotyöläisten (joista 95 % tulee Venäjältä) kasvavat rahalähetykset, reaalipalkkojen nousu ja kulutusluottojen kasvu. Kysyntää vauhdittavat myös julkiset investoinnit vesivoimaan ja liikenneinfrastruktuuriin. Näiden investointien edullinen rahoitus tulee alueellisilta kumppaneilta: parhaillaan rakenteilla olevaa suurinta vesivoimalaitosta (Kambarata-1) rahoittavat yhdessä Uzbekistan, Kazakstan ja monenväliset instituutiot (Aasian kehityspankki ja Maailmanpankki). Kiina–Kirgisia–Uzbekistan-rautatietä rakentaa yritys, josta Kiina omistaa 51 % ja Kirgisia ja Uzbekistan kumpikin 24,5 %. Lisäksi kasvun vetureina toimivat (valtion tukemat) asuin- ja liikerakentaminen sekä niihin liittyvien materiaalien tuotanto, kaivostoiminta – erityisesti kulta, jonka osuus BKT:stä on 6 % ja jonka arvon odotetaan kasvavan merkittävästi hintojen nousun ansiosta – sekä metallurginen teollisuus.
Ukrainan sodan alkamisen (2022) jälkeen kasvua on vauhdittanut myös (pääasiassa Kiinasta peräisin olevien) jälleenviennin nopea kasvu Venäjälle, jota Kirgisia ei kirjaa virallisesti Euraasian tulliliiton jäsenyytensä vuoksi. Kirgisia on siten yksi niistä maista, jotka kiertävät länsimaiden pakotteita. Tämän seurauksena 38 % kokonaistuonnista (polttoaineita lukuun ottamatta) viedään raporttien mukaan edelleen Venäjälle. Tämä elvyttää taloutta suoraan merkintä- tai kokoonpanotoiminnan kautta sekä epäsuorasti tullitulojen kasvun ja kuljetusverkostojen kehittämisen kautta.
Useat riskit uhkaavat taloutta vuosina 2025 ja 2026. Ensinnäkin vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla havaitun inflaation jyrkän nousun, joka johtuu vahvasta kulutuksesta ja somin arvon heikkenemisestä, odotetaan jatkuvan. Keskuspankki saattaa nostaa ohjauskorkoaan (9,25 %) pitääkseen inflaation 5–7 prosentin tavoiteväleissä, mikä hillitsisi kiinteistösijoituksia. Toiseksi Venäjän ja Ukrainan välisellä sodalla on ollut vaihtelevia vaikutuksia: se edistää jälleenvientiä, mutta Venäjän talouden ennustettu hidastuminen tai ruplan heikkeneminen saattaisivat vähentää ulkomailla asuvien venäläisten rahalähetyksiä.
Kultatulojen kasvu ei riitä kompensoimaan julkisten investointien kasvua ja verotulojen heikkenemistä
Vuoden 2024 suuren ylijäämän jälkeen budjettitaseen odotetaan kääntyvän alijäämäiseksi vuonna 2025. Julkisten tulojen kasvun odotetaan hidastuvan tullitulojen ja arvonlisäverotulojen hidastumisen vuoksi. Samaan aikaan investointimenojen odotetaan kasvavan voimakkaasti rautateiden ja vesivoimalaitosten rakentamisen ansiosta – hankkeita, joita rahoitetaan osittain euro-obligaatioiden liikkeeseenlaskulla. Tämä maalle uusi rahoitusmuoto tuli mahdolliseksi 31. maaliskuuta 2025 tehdyn valtion luottoluokituksen (B+, S&P) korotuksen ansiosta. Tätä ei kompensoi Kumtorin kultakaivosta operoivan valtionyhtiön maksamien osinkojen kasvu, joka johtuu kullan korkeammista hinnoista. Toimintamenojen vakauttaminen, mukaan lukien palkkojen ja henkilöstömäärän jäädyttäminen, kompensoituu tavaroiden ja palvelujen hankintojen kasvulla.
Julkisen velan painoarvon odotetaan siten kasvavan vuosina 2025 ja 2026. Tilanne vuonna 2026 on samankaltainen, mutta se pysyy edelleen selvästi alle kestävyyden raja-arvon, joka on 50 % BKT:sta. Velasta kotimainen osuus on kirgisialaisilla liikepankeilla ja sosiaaliturvarahastolla. Loput (73 %) jakautuvat Kiinan (37 % ulkomaanvelasta), Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Maailmanpankin (23 %) sekä Aasian kehityspankin (17 %) kesken. Loput velasta on islamilaisen kehityspankin, Euraasian kehityspankin ja kahdenvälisten velkojien (joista suurin on Japani) hallussa.
Valtava vaihtotaseen alijäämä (31 % BKT:sta vuonna 2024) johtuu jälleenviennistä Venäjälle: näistä liiketoimista kirjataan vain tuonti, ei vientiä, mikä laajentaa keinotekoisesti kauppataseen alijäämää. Tämä selittää ”virheet ja puutteet” -erän olemassaolon, joka edustaa 22 % BKT:sta maksutaseessa. Jos tämä kirjanpidollinen manipulointi jätetään huomiotta, vaihtotaseen alijäämä olisi ollut vuonna 2024 vain 8,3 % BKT:sta. Kun siis poistetaan virheellinen kirjanpito, joka johtuu jälleenviennin virallisesta kirjaamatta jättämisestä, ja perustellaan tilannetta todellisten taloudellisten virtojen perusteella, vaihtotaseen alijäämän odotetaan kasvavan vuonna 2025, mikä heijastaa jälleenviennin hidastumista, jota ulkomailla asuvien siirtolaisten kasvavat rahalähetykset osittain kompensoivat. Talouden kehittyessä vähenevän kansainvälisen avun lisäksi tätä alijäämää rahoitetaan lainamuodossa tapahtuvilla pääoman nettomääräisillä sisäänvirtauksilla sekä kasvavilla ulkomaisilla suorilla sijoituksilla, erityisesti suurissa vesivoima- ja rautatiehankkeissa.
Autoritaarinen suuntaus ja alueellinen integraatio
Kirgisiaa on pitkään ylistetty alueen ”demokraattisena” mallina, vaikka maassa on toistuvasti puhjennut vallankumouksia (2005, 2010, 2020), joiden taustalla ovat köyhyys, huono hallinto ja alueelliset jakolinjat. Maa on kuitenkin hitaasti mutta varmasti liukumassa kohti autoritaarisuutta. Vuonna 2020 laajat mielenosoitukset johtivat parlamenttivaalien peruuttamiseen ja presidentti Sooronbay Jeenbekovin eroon. Äskettäin vankilasta vapautunut Sadyr Japarov voitti presidentinvaalit tammikuussa 2021 vapaiden, mutta taloudellisten resurssien ja tiedotusvälineiden kattavuuden suhteen epätasapuolisten vaalikampanjoiden jälkeen, joihin osallistui 17 ehdokasta. Hän vakiinnutti asemansa voittamalla myös ehdottoman enemmistön marraskuun 2021 parlamenttivaaleissa. Samalla hän muutti perustuslakia kansanäänestyksellä vahvistaakseen presidentin valtaa parlamentin kustannuksella. Siitä lähtien hän on pyrkinyt vahvistamaan suhteellista otettaan poliittisesta elämästä esimerkiksi hyväksymällä huhtikuussa 2024 Venäjän lainsäädännön mallin mukaan laaditun lakiesityksen, joka rajoittaa lehdistönvapautta, sekä pidättämällä oppositioaktivisteja ja toimittajia, vaikka tämä uhkaa lisätä kansan tyytymättömyyttä.
Japarovin valinnan jälkeen vuonna 2021 hallitus on projisoinut suhteellisen vakauden kuvaa, jota tukevat huomattavat taloudelliset saavutukset sekä konservatiivisen ja populistisen nationalismin nousu, joka on juurtunut Kirgisian yhteiskuntaan sen itsenäistyttyä vuonna 1991. Tämä vakaus saattaa kuitenkin hyvinkin olla harhaa: viimeaikaisten vaalien alhainen äänestysprosentti (30 % perustuslakia koskevassa kansanäänestyksessä) ja maalle tyypillinen vallankumouksellinen perinne herättävät pelkoja kansannoususta tulevissa parlamentti- ja presidentinvaaleissa, jotka on määrä järjestää vuosina 2026 ja 2027.
Kazakstanin ja Venäjän tavoin Kirgisia on jäsenenä kolmessa merkittävässä alueellisessa valtioiden välisessä järjestössä: Euraasian talousunionissa, johon kuuluu vapaakauppa-alue; Venäjän johtamassa Kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestössä (CSTO); sekä Shanghain yhteistyöjärjestössä (SCO), joka on Kiinan kanssa muodostettu taloudellinen ja sotilaallinen liittouma. Tämä alueellinen integraatio on auttanut vahvistamaan Kirgisian jo ennestään läheisiä siteitä Kiinaan ja Venäjään. Kiinan osalta nämä siteet ilmenevät rahoituksen, kaupan ja logistiikan aloilla ”Belt and Road Initiative” -aloitteen ansiosta. Venäjällä on enemmän poliittinen rooli: se on mukana maan puolustuksessa, ja maiden välillä vallitsee vahva kulttuurinen läheisyys; Venäjällä on jopa lentotukikohta Bishkekin lähellä. Suhteet länteen ovat hillitympiä. Suhteet Yhdysvaltoihin ovat viilentyneet Manasin sotilastukikohdan sulkemisen jälkeen vuonna 2014. Euroopan unioni puolestaan on vahvistanut suhteitaan Kirgisiaan vuonna 2024 solmitun laajennetun kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (EPCA) kautta. Kirgisialla on lisäksi läheiset taloudelliset siteet Kazakstaniin ja Uzbekistaniin. Toisaalta sen suhteet Tadžikistaniin ovat historiallisesti olleet jännittyneemmät toistuvien rajakiistojen vuoksi Ferganan laaksossa, alueella, jolla on suuri vesivoimapotentiaali. Maat allekirjoittivat kuitenkin maaliskuussa 2025 sopimuksen, jonka on tarkoitus ratkaista rajakiista lopullisesti.