Kohtalainen kasvu jatkuu ainoastaan vakaiden ostovoimien ansiosta
Belgian talouden odotetaan kasvavan edelleen maltillisesti, mutta hillitysti sekä vuonna 2026 että 2027. Kotitalouksien ostovoimaa tukee jälleen palkkojen, eläkkeiden ja sosiaalietuuksien automaattinen indeksointi elinkustannuksiin, mikä on edelleen Belgian järjestelmän erottava piirre. Tämän mekanismin pitäisi toimia merkittävänä puskurina hintojen nousua vastaan, mutta sen tehokkuutta heikentää osittain energianhintojen uusi nousu, joka vaikuttaa ostovoimaan vuonna 2026, kun se laajenee yleisemmiksi inflaatiopaineiksi. Nämä kehityssuuntaukset painavat kuluttajien luottamusta. Samaan aikaan finanssipolitiikka tarjoaa vain rajallista tukea. Julkisen talouden ollessa jo nyt paineen alla hallituksella on vain vähän liikkumavaraa laajentaa menoja tai toteuttaa kohdennettuja tukitoimenpiteitä kotitalouksille, toisin kuin sen rooli viimeaikaisissa kriiseissä. Vaikka belgialaisilla kotitalouksilla on edelleen suhteellisen vankka säästövaranto, jonka pitäisi lieventää hintojen nousun välittömiä vaikutuksia, työttömyyden asteittaisen kasvun odotetaan heikentävän luottamusta ja hillitsevän kulutuksen kasvua. Lisäksi sekä finanssi- että rahapolitiikan jatkuva kiristäminen rajoittaa entisestään reaalista kotimaista kysyntää sekä vuonna 2026 että 2027, vaikka inflaatiopaineiden hellittäminen saattaisi tukea hieman voimakkaampaa kasvua vuonna 2027.
Vuosina 2023–24 jatkuneen pitkän katemarginaalien supistumisjakson jälkeen yritysten kannattavuus alkoi hieman parantua, mikä tuki yksityisten investointien elpymistä. Elpymistä tuki Euroopan keskuspankin (EKP) alkuperäinen ohjauskorkojen keventäminen, joka alensi rahoituskustannuksia ja tuki pääomamenoja. Nämä myönteiset kehityssuuntaukset eivät kuitenkaan riittäneet kompensoimaan vuosina 2021–2025 havaittua yritysten maksukyvyttömyystapausten jyrkää nousua, jolloin konkurssien määrä ylitti pandemiaa edeltäneen tason noin 10 prosentilla. Tulevaisuudennäkymissä toimintakustannusten nousun – erityisesti energian, välituotteiden ja työvoiman osalta – odotetaan rasittavan yhä enemmän yritysten katteita, ja indeksointi heikentää kustannuskilpailukykyä. Lisäksi EKP:n rahapolitiikan uusi kiristys todennäköisesti kiristää rahoitusolosuhteita. Näiden tekijöiden yhdistelmän odotetaan heikentävän kannattavuutta asteittain, hillitsevän investointitoimintaa ja lisäävän konkurssien määrää vuonna 2026, ja korkean tason odotetaan jatkuvan vuoteen 2027 asti. Rakennusalalla toiminta on edelleen erityisen vaisua: rakennuslupien määrä pysyy alhaisella tasolla, ja alan olosuhteiden heikkenemisen odotetaan jatkuvan, mikä rajoittaa toimintaa muilla kuin maarakennusalan segmenteillä.
Julkisten menojen odotetaan edistävän kasvua vain vähäisessä määrin seuraavien vuosien aikana. Uusi hallitus on ilmaissut aikomuksensa hillitä juoksevien menojen kasvua työmarkkina- ja eläkeuudistusten avulla sekä asettamalla osittaisia ylärajoja palkkojen indeksointimekanismeille. Samalla menojen rakenne on muuttumassa, ja julkisten investointien kasvu tukee jonkin verran talouden toimintaa. Puolustusmenojen lisäyksen sekä energiasiirtymään ja digitaaliseen infrastruktuuriin kohdistuvien jatkuvien investointien odotetaan tukevan kasvua jonkin verran. EU:n liiallisten alijäämien menettelyn vuoksi finanssipoliittisen elvytyksen liikkumavara on kuitenkin edelleen hyvin rajallinen, mikä rajoittaa hallituksen kykyä kompensoida yksityissektorin heikentynyttä kasvuvauhtia. Viennin näkymät ovat edelleen haastavat. Belgian ulkoista kysyntää painaa edelleen Euroopan ja maailmantalouden hidastuminen, kun taas Yhdysvaltojen tullit lisäävät painetta kaupan alttiille sektoreille. Lisäksi lääketeollisuus – yksi Belgian tärkeimmistä vientimoottoreista – on normalisoitumisvaiheessa useiden poikkeuksellisen vahvojen vuosien jälkeen välittömästi pandemian aikana ja sen jälkeen. Tämän seurauksena viennin kasvun odotetaan pysyvän vaimeana, mikä vaikuttaa vain vaatimattomasti talouden kokonaisaktiviteettiin.
EU:n uusi liiallisten alijäämien menettely pakottaa hallituksen hillitsemään menoja
Belgian finanssipolitiikka vuosina 2026–27 on edelleen tiukasti EU:n finanssipoliittisen kehyksen rajoittama, sillä maa on joutunut liiallisen alijäämän menettelyyn jatkuvien, yli 3 %:n BKT:sta olevien alijäämien vuoksi. Tarkistettujen sääntöjen mukaan hallituksen on vähennettävä alijäämää vuosittain keskimäärin noin 0,5 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen, mikä rajoittaa harkinnanvaraisen finanssipoliittisen tuen mahdollisuuksia. Keväällä 2025 esitelty liittovaltion vakautussuunnitelma tähtää alijäämän supistamiseen 3 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä noin 23 miljardin euron (3,7 % BKT:sta) kumulatiivisilla toimilla, jotka perustuvat pääasiassa rakenneuudistuksiin. Näihin kuuluvat työmarkkina- ja eläkeuudistukset – kuten työttömyysetuuksien rajoittaminen kahteen vuoteen ja varhaiseläkkeelle siirtymisen hillitseminen – samalla kun palkkojen ja eläkkeiden automaattinen indeksointi säilyy ennallaan. Vuodesta 2026 lähtien verouudistuksen odotetaan tuovan lisää tuloja, mukaan lukien uusi 10 prosentin pääomatulovero tietyille rahoitusvaroille, jotka ylittävät 10 000 euron vuosittaisen verovapauden, sekä institutionaalisten uudistusten tuomat säästöt. Koska liittovaltion viranomaiset vastaavat kuitenkin vain noin puolesta julkisten menojen kokonaismäärästä ja alueiden välinen koordinointi on rajallista, finanssipolitiikan odotetaan pysyvän lievästi supistavana vuosina 2026–27, ja tuki kohdistuu pääasiassa puolustukseen, energiasiirtymään ja digitaalisen infrastruktuurin investointeihin.
Belgian vaihtotaseen odotetaan paranevan vain marginaalisesti vuosina 2026 ja 2027. Vaikka tavarakaupan tasetta saattavat hyödyttää hieman suotuisammat kaupan ehdot, viennin kehitykseen kohdistuu edelleen paineita heikon eurooppalaisen ja maailmanlaajuisen kysynnän, jatkuvan kaupan epävarmuuden sekä Yhdysvaltojen tullien vuoksi. Lisäksi lääkeala jatkaa normalisoitumistaan useiden poikkeuksellisen vahvojen pandemian jälkeisten vuosien jälkeen. Palveluvienti ja primaaritulot tukevat todennäköisesti kasvua, mutta kokonaisnettoviennin vaikutus kasvuun jää todennäköisesti vaatimattomaksi.
Belgiassa on toistaiseksi vakaa hallitus
Vuoden 2024 liittovaltion vaalien jälkeen, joissa oikeistolainen Uusi Flanderin Allianssi (N-VA) nousi suurimmaksi puolueeksi, hallitus saatiin lopulta muodostettua tammikuussa 2025 pitkällisten neuvottelujen jälkeen. Tuloksena syntynyt viiden puolueen koalitio – johon kuuluvat N?VA, CD&V (flaamilaiset kristillisdemokraatit), Vooruit (flaamilaiset sosiaalidemokraatit), MR (ranskankieliset liberaalit) ja Les Engagés (vallonilaiset keskustalaiset) – on tullut tunnetuksi nimellä ”Arizona”-koalitio. Laajasta ideologisesta kirjoistaan huolimatta hallitus edustaa pääosin keskustaa ja toimii merkittävien rajoitteiden alla, erityisesti EU:n liiallisen alijäämän menettelyn ja ammattiliittojen voimakkaan vastustuksen vuoksi. Näiden rajoitusten puitteissa koalitio on onnistunut hyväksymään talousarvion ja toteuttamaan ensimmäisen erän rakenneuudistuksia, joihin kuuluvat muutokset työttömyysetuuksiin, eläkkeisiin ja palkkojen indeksointiin sekä pääomatuloveron käyttöönotto, joiden tavoitteena on parantaa julkisen talouden näkymiä. Politiikan liikkumavara on kuitenkin edelleen kapea. Näiden toimenpiteiden odotetaan kompensoivan vain osittain kasvavia puolustusmenoja ja lisääntyviä väestörakenteellisia paineita, kun taas hallituksen hajanainen parlamentaarinen tuki rajoittaa mahdollisuuksia toteuttaa laajamittaisempia uudistuksia.
Institutionaalisten uudistusten näkymät ovat olleet vaihtelevia. Suunniteltu senaatin lakkauttaminen on saanut suhteellisen laajaa tukea koko poliittisella kentällä, sillä useat puolueet ovat aiemmin kannattaneet tällaista toimenpidettä. Ylähuoneen rooli on heikentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä, ja senaatti kokoontuu nykyään vain noin kymmenen kertaa vuodessa. Sen lakkauttaminen edellyttäisi kuitenkin kahden kolmasosan enemmistöä alahuoneessa, jota Arizonan koalitio ei hallitse. Tämän vuoksi uudistuksen lopputulos on edelleen epävarma.
Toistaiseksi hallitus on suhteellisen vahvassa asemassa ja säilyttää enemmistönsä useimmissa mielipidemittauksissa. Joidenkin ehdotettujen toimenpiteiden epäsuosio voi kuitenkin aiheuttaa poliittista kitkaa ja haastaa yhtenäisyyden pitkällä aikavälillä. Seuraavat säännölliset liittovaltion vaalit on määrä järjestää vuonna 2029.

Saksa
Ranska
Alankomaat
Amerikan Yhdysvallat
Yhdistyneet kuningaskunnat
Kiina