Coface julkaisee vuoden 2024 painoksen maa- ja toimialariskikäsikirjastamme. Käsikirjassa esitellään taloustutkimustiimimme laatimat analyysit ja ennusteet 160 maasta ja 13 sektorista.
Esipuheessa Cofacen toimitusjohtaja Xavier Durand tiivistää tärkeimmät riskit vuonna 2024.
2024, takaisin normaaliin?
Vuosi 2023 ei lopulta ollutkaan pelkäämämme kauhujen vuosi. Suurimmat, erityisesti energiahuoltoon liittyvät riskit eivät onneksi toteutuneet - ainakaan Euroopassa. Maailmantalouden odotetaan kasvaneen noin 2,5 prosenttia. Vaikka tämä on edelleen alle potentiaalin, tulos on silti hyvä, kun otetaan huomioon vastatuulet, jotka jälleen kerran puhalsivat vuoden aikana. On syytä muistaa, että vuosi 2023 alkoi Yhdysvaltojen pankkikriisillä ja päättyi uuteen konfliktiin, tällä kertaa Lähi-idässä. Samaan aikaan Kiina tuotti pettymyksen, Yhdysvallat ylitti odotukset ja Eurooppa selviytyi jokseenkin myrskyisässä raha- ja rahoitusympäristössä. Sijoittajien odotusten vastaisesti tärkeimmät keskuspankit jatkoivat ohjauskorkojen nostamista (Federal Reserve +100 bp, Englannin keskuspankki +175, Euroopan keskuspankki +200), mikä johti luotonannon jyrkkään laskuun ja pitkien korkojen jyrkkään nousuun. Tämä ei riittänyt horjuttamaan osakemarkkinoita, joita tukivat pääasiassa vahva yritystoiminta ja yritysten marginaalit. Vauhtia lisäsi myös se, että inflaatio laski odotettua nopeammin hyödykkeiden hintojen laskun vuoksi ja että suuret keskuspankit näyttivät alentavan ohjauskorkoja merkittävästi aivan vuoden lopussa.
Tärkein syy siihen, että vuoden 2023 tulos oli odotettua parempi, on se, että alun perin aliarvioimme yksityisten toimijoiden taseiden kestävyyden. Tämä "taseen vahvuus" on ollut taustalla myönteisessä kehässä, jossa on tähän mennessä yhdistetty yritysten pienet tappiot, vakaa työllisyys ja kotitalouksien säästäminen. Näin oli erityisesti Yhdysvalloissa, jossa kulutusmenot pysyivät kasvun moottorina (1,5 prosenttiyksikköä BKT:sta vuonna 2023, kun BKT:n kasvu on arviolta noin +2,5 %). Viimeisimmät luvut viittaavat kuitenkin siihen, että tämä mukava mekanismi on jumiutumassa. Säästöt ja kassavirta ovat laskeneet merkittävästi, kun taas yritysten konkurssien määrä kasvaa jyrkästi sekä velkasitoumusten määrän että niiden suuruuden osalta.
Miten 2024 jatkuu?
Mennään suoraan asiaan. Ainoa asia, josta voimme olla varmoja, on se, että tulemme yllättymään. Viime vuodet ovat osoittaneet, että historia kiihtyy, ja olisi outoa, jos vuosi 2024 olisi poikkeus. Eikä vähiten siksi, että se on erityisen kiireinen vuosi vaalien kannalta. Parlamentti- ja/tai presidentinvaalit järjestetään 70 maassa, jotka edustavat yli puolta maailman väestöstä ja BKT:sta. Muutama viikko sitten pidettyjen Taiwanin vaalien ja marraskuussa pidettävien Yhdysvaltojen vaalien lisäksi äänestäjät äänestävät Intiassa, Pakistanissa, Etelä-Afrikassa ja Iranissa. Myös Euroopassa järjestetään ensi keväänä vaalit, joiden taustalla ovat lisääntyneet yhteiskunnalliset jännitteet ja kaikenlainen populismi. Tämän pitäisi johtaa kansallisella tasolla jonkinlaisiin mullistuksiin geopoliittisessa kontekstissa, jota leimaavat edelleen levottomuudet: Ukrainan sota on alkamassa kolmatta vuottaan, ja Israelin ja Hamasin välinen konflikti uhkaa nyt sytyttää koko alueen tuleen.
Viime vuodet ovat osoittaneet, että historia kiihtyy, ja olisi outoa, jos vuosi 2024 olisi poikkeus.
Puhtaasti makrotaloudellisesta näkökulmasta katsottuna maailmantaloudessa on vielä toivoa pitkittyneestä mutta silti pehmeästä laskusta. Kun muutama kuukausi sitten pelkäsimme vakavaa markkinaturbulenssia, rahoitusolojen helpottuminen merkitsee, että voimme suhtautua tulevaan vuoteen rauhallisemmin. Pääskenaariomme sulkee näin ollen pois hypoteesin talousromahduksesta ja kovasta laskusta. Maailmantalous hidastuu kuitenkin jyrkästi, ja kasvu hidastuu lähes puoli prosenttiyksikköä viime vuoteen verrattuna (+2,2 %). Suurin osa tästä hidastumisesta tulee suurista teollisuusmaista, jotka menestyivät parhaiten vuonna 2023 - kärjessä Yhdysvallat, jossa kasvun odotetaan edelleen ylittävän +1 %. Sama pätee Kiinaan (+4,3 %), jossa kasvumalli kamppailee tasapainosta ja jossa menneisyyden ylilyöntien (kiinteistökehitys, teollisuuden ylikapasiteetti jne.) puhdistamisen odotetaan jatkuvan. Euroopassa puolestaan odotetaan pientä piristymistä Saksan talouden odotetun (ja toivotun) elpymisen ansiosta, vaikka vanhan mantereen kasvu jääkin potentiaalista (+0,9 %) pienemmäksi. Dollarin ja korkotason heikkenemisen pitäisi antaa jonkin verran helpotusta kehittyville talouksille, joilla on rajalliset mahdollisuudet ulkoiseen (jälleen)rahoitukseen. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa, ja pääskenaariomme näyttää pikemminkin harjanteelta kuin bulevardilta. Inflaation lasku liittyy toistaiseksi lähinnä energian hintojen perusvaikutuksiin ja tavaroiden hintojen laskuun, kun otetaan huomioon kulutuksen siirtyminen palveluihin ja toimitusketjujen normalisoituminen. Vuonna 2024 haasteena on määrittää, riittääkö yli 18 kuukautta jatkunut rahapolitiikan kiristäminen saamaan aikaan muuhunkin kuin mekaanisen inflaation laskuun ja riittääkö se palauttamaan inflaation 2 prosenttiin. Palvelujen hintojen voimakas kasvu, joka on edelleen 4-5 prosenttia vuositasolla, viittaa siihen, että taistelu on hyvässä vauhdissa, mutta sitä ei ole vielä voitettu.
Ellei vahinkoa tapahdu, keskuspankit eivät todennäköisesti laske ohjauskorkoja yhtä nopeasti ja aggressiivisesti kuin ne ovat nostaneet niitä. On myös epätodennäköistä, että pitkät korot palaisivat lähiaikoina tasolle, jolla ne ovat olleet viimeiset 15 vuotta. Toisin sanoen useimmissa teollisuusmaissa piilevä eturistiriita yhtäältä rajoittavan rahapolitiikan ja toisaalta ekspansiivisen finanssipolitiikan välillä pysyy merkittävänä epävakauden lähteenä.
Tämän käsikirjan 28. painoksessa käsitellään kaikkia näitä kysymyksiä ja pyritään antamaan niihin vastauksia, kuten tavallisesti maantieteellisen ja alakohtaisen lähestymistavan avulla. Toivotan kaikille hyvää lukemista tähän asiakirjaan, jonka Coface julkaisee joka vuosi.
