Tiukka rahapolitiikka, varovainen kasvu, matalampi inflaatio
Inflaation hidastumisen kiihtyessä Turkin talous on siirtymässä hitaampaan mutta tasapainoisempaan kasvuun. Tänä vuonna ja vuoteen 2026 asti yksityisen kulutuksen (noin 55 % BKT:stä) osuus kasvusta pysyy rajallisena jatkuvan tiukan rahapolitiikan vuoksi. Keskuspankin odotetaan alkavan asteittain laskea viikon repokorkoaan (46 %) heinäkuussa 2025, jotta se saavuttaisi 30 %:n tason vuoden 2026 puoliväliin mennessä inflaation hidastumisen mukaisesti. Inflaatio rasittaa edelleen kotitalouksien taloutta, erityisesti alemman ja keskitulotason väestönosien keskuudessa. Näin ollen yksityisen kulutuksen vaikutus kasvuun nojaa pääasiassa ylemmän tuloryhmän kulutukseen. Julkisen talouden osalta tiukempi finanssipolitiikka, johon sisältyy menojen leikkauksia (lukuun ottamatta vuoden 2023 kahden maanjäristyksen jälkeistä jälleenrakennusta), vähentää julkisen sektorin osuutta kasvuun (noin 12 % BKT:sta). Yksityisten investointien (noin 10 % BKT:sta), joita myös korkeat rahoituskustannukset heikentävät, odotetaan paranevan asteittain vuoden 2025 toisesta puoliskosta lähtien. Nettovienti jarruttaa edelleen kasvua, vaikkakin vähemmässä määrin, mikä johtuu pääasiassa alhaisemmista maailmanmarkkinahintojen energian hinnoista, kullan tuonnin rajoituksista sekä matkailutulojen kasvusta vuonna 2026 (arvioitu 70 miljardia Yhdysvaltain dollaria, 8 %:n nousu vuoteen 2025 verrattuna). Tavaroiden viennin kehitykseen vaikuttavat EU:n kysynnän elpyminen, erityisesti Saksassa, sekä Yhdysvaltojen talouden kehitys. Mikäli nämä tekijät ovat suotuisia vuonna 2026, se voi käynnistää teollisuustuotannon elpymisen, joka kasvoi vain 1,3 % edellisvuodesta tammi–huhtikuussa 2025. Turkin puolustusteollisuuden ja siihen liittyvän teknologisen ohjelmistojen vienti vahvistavat varmasti viimeaikaista voimakasta kasvuvauhtiaan.
Turkin liira vahvistuu edelleen reaalisesti vuonna 2026, vaikkakin hitaammin, ja tukee siten deflaatioprosessia. Vuosittaisen inflaation ennustetaan laskevan edelleen lähes 26 prosenttiin vuoden loppuun mennessä. Se pysyy kuitenkin selvästi keskuspankin 12 prosentin ennusteen yläpuolella. Ellei odottamatonta valuuttakurssishokkia tapahdu, tämän pitäisi vauhdittaa inflaation hidastumista hidastamalla tuontiperustavaroiden hintojen nousua. Palvelualojen hintojen jäykkyyden murtuminen ja inflaatio-odotusten paraneminen tukevat tätä suuntausta.
Ulkoisen alijäämän kaventuminen ja julkisen talouden vakauttaminen jatkuvat
Ulkomaisista sijoittajista peräisin olevien tulojen kotiuttamisesta johtuva tulotaseen vaje sekä palvelutaseen ylijäämä jatkuvat vuonna 2026. Ulkomaankaupan alijäämän kaventuminen pienentää jälleen vaihtotaseen alijäämää suhteessa BKT:hen. Matkailun ja liikenteen tulojen odotetaan olevan palveluylijäämän tärkeimpiä tekijöitä. Suhteellisen alhaiset maailmanmarkkinahinnat tukevat tuontikustannusten laskua, kun taas viennin kasvuvauhti riippuu pääasiassa Euroopan talouksien elpymisestä. Tähän liittyy kaksi riskitekijää. Ensinnäkin Trumpin hallinnon arvaamattoman tullipolitiikan aiheuttama maailmankaupan volyymien mahdollinen lasku voisi heikentää turkkilaisten vientituotteiden kysyntää. Toiseksi alueelliset geopoliittiset kehityskulut saattavat pakottaa sulkemaan keskeisiä kuljetusreittejä, mikä voi nostaa raaka-aineiden tuontihintoja. Tärkeiden kauttakulureittien (kuten Hormuzin salmen) sulkeminen, puhumattakaan öljyntuotantolaitoksille aiheutuvista vahingoista, nostaisi energian hintoja dramaattisesti.
Kesäkuussa 2025 keskuspankin kansainväliset bruttovarannot olivat 156 miljardia Yhdysvaltain dollaria (mikä vastaa noin 85 % lyhytaikaisesta ulkomaisesta velasta, josta hieman yli puolet on kultaa) verrattuna toukokuun 2023 98,5 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Vuosina 2024 ja 2025 luottokannan kasvulle asetetun virallisen kuukausittaisen ylärajan (1,5–2 %) aiheuttama kotimaisen kysynnän hidastuminen on auttanut kaventamaan vaihtotaseen alijäämää ja kasvattanut keskuspankin kansainvälisiä varantoja. Valuuttavarantojen kasvu johti riskipreemion laskuun – viiden vuoden USD-CDS laski 285 pisteeseen kesäkuussa 2025 verrattuna 888 pisteeseen heinäkuussa 2022. Tämä on parantanut maan kykyä houkutella ulkomaista pääomaa. Riippuvuus lyhytaikaisista pääomavirroista varantojen kasvun tukemiseksi asettaa kuitenkin keskuspankille haasteen turkkilaisen liiran vakauden ylläpitämisessä mahdollisten ulkoisten ja kotimaisten paineiden edessä.
Julkisen talouden vakauttamista jatketaan edelleen menojen supistamisella, joka kohdistuu pääasiassa harkinnanvaraisiin menoihin (eli toimintakuluihin, paikallisten hankkeiden tukeen jne.). Inflaation hidastuminen helpottaa henkilöstökulujen kasvun hidastumista; nämä muodostavat 30 % kokonaismenoista. Korkomenojen, jotka nousivat 75 % tammi–toukokuussa 2025 edellisvuoden tasoon verrattuna, odotetaan kuitenkin pysyvän korkeina. Inflaation kiihtymisen ja rahapolitiikan kiristymisen seurauksena kotimaisen lainanoton keskimääräiset kustannukset nousivat toukokuussa 2025 47 prosenttiin, kun ne toukokuussa 2024 olivat 35 prosenttia.
Alueelliset geopoliittiset jännitteet tulevat olemaan ulkopolitiikan painopiste
Turkissa on vuonna 2017 kansanäänestyksellä hyväksytty presidenttijärjestelmä. Toimeenpanovaltaa ja -tehtäviä käyttää ja hoitaa presidentti. Vuoden 2023 parlamenttivaalit voitti presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja hänen Oikeus- ja kehityspuolueensa (AK Parti). Kotimaisen poliittisen tilanteen odotetaan pysyvän suhteellisen vakaana.
Turkin ulkopolitiikkaa ovat viime vuosina ohjanneet pääasiassa taloudelliset näkökohdat. Geopoliittisten jännitteiden, erityisesti Lähi-idässä, odotetaan saavan merkittävämmän roolin vuodesta 2025 lähtien. Maan odotetaan toimivan varovaisesti välttääkseen joutumisen osaksi konflikteja. Vaikka Turkki ei ole osallisena Iranin, Israelin ja Yhdysvaltojen välisessä konfliktissa, se on kuitenkin alttiina merkittäville riskeille. Vaikka Ankara ylläpitää diplomaattisia ja kaupallisia suhteita Teheraniin, laajempi konflikti voisi horjuttaa Turkin kaakkoisrajojen vakautta, koska Irakissa ja Syyriassa toimii Iranin tukemia ryhmittymiä. Turkki saattaa joutua jälleen käsittelemään pakolaistulvaa naapurimaista. Turkki toimii jatkossakin keskeisenä diplomaattisena välittäjänä, kuten on nähty käynnissä olevissa Etiopian ja Somalian välisissä neuvotteluissa sekä Ukrainan ja Venäjän välisissä neuvotteluissa.
Turkki on laajentanut vaikutusvaltaansa Afrikassa investoimalla infrastruktuuriin, energiaan ja televiestintään. Se on luonut vahvat taloudelliset siteet afrikkalaisten maiden kanssa ja asettanut itsensä keskeiseksi kumppaniksi: Afrikan ja Turkin välinen kauppa kasvoi 5 miljardista Yhdysvaltain dollarista vuonna 2003 33 miljardiin dollariin vuonna 2024. Vaikka Turkki on Naton jäsen, se pyrkii säilyttämään tietynlaisen strategisen itsenäisyyden, kuten on nähty Syyriassa, Libyassa ja Kaukasuksella. Sen suhde EU:hun on edelleen monimutkainen – pöydällä ovat jäädytetyt liittymisneuvottelut, Kyproksen kysymys ja jännitteet Kreikan kanssa – vaikka molempia osapuolia sitovat edelleen yhteiset edut.

Eurooppa
Amerikan Yhdysvallat
Yhdistyneet kuningaskunnat
Irak
Venäjä
Kiina
Sveitsi