Kasvu piristyy inflaation asteittaisen hidastumisen myötä
Turkin talouden peruskasvu pysynee suhteellisen vaimeana vuoden 2026 loppuun asti, mikä johtuu tiukoista rahoitusoloista (rahoituksen kasvun hidastuminen, korkeat reaalikorot) ja ulkoisen kysynnän heikkenemisestä. Yksityinen kulutus (noin 55 % BKT:stä) pysyy todennäköisesti vaimeana lähitulevaisuudessa, sillä korkeat lainakustannukset, hitaampi reaalinen luottokannan kasvu (noin 25 % heinäkuussa 2026 verrattuna 31,8 %:n vuotuiseen inflaatioon) sekä kotitalouksien ostovoiman kumulatiivinen heikkeneminen hillitsevät kaikki vapaaehtoista kulutusta. Reaalipalkkojen suhteellinen nousu ja inflaation asteittainen hidastuminen pitäisi kuitenkin estää kotitalouksien kysynnän merkittävämmän heikkenemisen. Myös investointien (noin 30 % BKT:sta) kehitys pysyy todennäköisesti epätasaisena: korkeat rahoituskustannukset, heikentynyt kannattavuus ja kysyntänäkymien epävarmuus painavat edelleen yksityisen sektorin investointeja, erityisesti pienempien yritysten osalta, kun taas suurempien yritysten kone-, automaatio- ja tuottavuutta parantavat investoinnit osoittautuvat todennäköisesti kestävämmiksi. Koska rahapolitiikan odotetaan keventyvän asteittain ja inflaation hidastumisen parantavan kotitalouksien ostovoimaa, kotimaisen kysynnän olosuhteiden odotetaan paranevan vuonna 2027. Yksityisen kulutuksen pitäisi siten saada uutta vauhtia, kun taas alhaisemmat rahoituskustannukset ja parantuva yritysten luottamus tukevat investointien laajempaa elpymistä. Kotimaisen kysynnän normalisoituminen, jota saattaa vahvistaa tukevampi finanssipolitiikka ennen vaalikierrosta (joka on aikataulun mukaan vuonna 2028, mutta jonka odotetaan järjestettävän joskus vuonna 2027), pitäisi vauhdittaa kasvua. Tästä johtuva kysynnän vahvistuminen saattaa kuitenkin vaikeuttaa entisestään inflaation hidastumisen prosessin loppuvaihetta.
Alakohtaisesti autoteollisuuden odotetaan pysyvän suhteellisen vakaana viennin ja integroitumisen eurooppalaisiin toimitusketjuihin tuella. Toiminnan ennustetaan piristyvän asteittain vuonna 2027, kun rahoitusolosuhteet helpottuvat ja kotimainen kysyntä elpyy. Tekstiili- ja vaatetusalat joutuvat todennäköisesti edelleen paineen alle korkeiden työvoimakustannusten ja edullisempien tuottajien aiheuttaman kilpailun vuoksi. Tilanne saattaa kuitenkin vakiintua vuonna 2027, erityisesti korkeamman lisäarvon segmenteillä. Matkailun odotetaan pysyvän suhteellisen vahvana huolimatta geopoliittisesta epävarmuudesta ja heikentyneestä hintakilpailukyvystä. Alan näkymien odotetaan paranevan edelleen vuonna 2027, edellyttäen että alueelliset jännitteet lieventyvät.
Inflaation hidastumisen trendin odotetaan jatkuvan, mutta suhteellisen hitaana. Alkuvaiheessa parannus liittyy heikompaan kysyntään, tiukkaan luottopolitiikkaan ja suotuisaan vertailuvaikutukseen, kun taas palvelujen inflaatio (erityisesti vuokrat ja muut menneisyyteen perustuvat komponentit, kuten koulutus) on todennäköisesti huomattavasti hitaammin laskevaa kuin tavaroiden inflaatio. Samalla inflaationäkymät ovat edelleen alttiina merkittäville nousuriskeille, jotka liittyvät energia- ja elintarvikkeiden hintoihin, geopoliittiseen kehitykseen sekä valuuttakurssien vaikutuksiin. Tätä taustaa vasten odotamme keskuspankin jatkavan varovaista, tilannetietoon perustuvaa keventämissykliä, jossa etusijalle asetetaan riittävän korkeiden reaalikorkojen säilyttäminen pikaisien nimelliskorkojen laskujen sijaan. Rahapolitiikan keventämisen liikkumavaraa pitäisi kasvaa edelleen vuonna 2027, kun kokonais- ja pohjainflaatio ovat hidastumassa. Koska taloudellinen toiminta kuitenkin todennäköisesti vahvistuu ja finanssipolitiikka saattaa olla tukevampaa vaaleja edeltävänä aikana, keskuspankin on mitoitettava korkojen laskun vauhti huolellisesti estääkseen luottojen ja kulutuksen varhaisen elpymisen heikentämästä inflaation hillitsemisprosessia.
Mahdollinen lievä finanssipolitiikan keventäminen vaalien alla sekä ulkoisen alijäämän supistuminen
Turkin julkisen talouden aseman odotetaan paranevan asteittain, vaikka sopeutuminen ei todennäköisesti tapahdu lineaarisesti. Maanjäristykseen liittyvien jälleenrakennusmenojen normalisoituminen (arviolta noin 91 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 2023–2025), nimellisten verotulojen jatkuva vahvuus (40 %:n vuosikasvu tammi–heinäkuussa 2026) sekä tiukempi menokuri tukevat todennäköisesti julkisen talouden vakauttamista. Samaan aikaan korkeat korkomenot (noin 15 % kokonaismenoista), julkisen sektorin palkka- ja eläkeindeksoinnit sekä muut sosiaalimenojen sitoumukset todennäköisesti hidastavat tilanteen paranemista. Inflaation hidastuessa korkean inflaation tuoma tuki nimellisille verotuloille vähenee vähitellen, minkä vuoksi julkisten juoksevien menojen tiukempi hallinta ja menojen tehokkuuden parantaminen ovat yhä tärkeämpiä kestävän julkisen talouden vakauttamisen mahdollistamiseksi. Lisäksi finanssipolitiikka saattaa muuttua vähemmän rajoittavaksi vaalien lähestyessä; presidentin- ja parlamenttivaalit on tällä hetkellä suunniteltu pidettäviksi vuonna 2028 tai mahdollisesti jo aiemmin. Kaiken kaikkiaan suhteellisen alhainen ja vakaa julkisen velan taakka tarjoaa tärkeän puskurin ja asettaa Turkin suhteellisen suotuisaan asemaan kehittyvien talouksien joukossa. Koska rahapolitiikan odotetaan kuitenkin keventyvän ja kotimaisen kysynnän elpyvän, riittävän tiukan finanssipolitiikan linjan ylläpitäminen on tärkeää, erityisesti sen varmistamiseksi, että finanssipolitiikka ei jarruta deflaatioprosessia.
Ulkomaankaupan tasapainon odotetaan pysyvän vahvempana kuin aikaisemmilla kotimaisen kysynnän vetämillä kasvukausilla. Rahoitusolojen kiristymisen ja yksityisen kulutuksen edelleen maltillisen kasvuvauhdin odotetaan jarruttavan tuontikysyntää lähitulevaisuudessa, kun taas matkailu (10 % BKT:stä) ja muut palvelutulot muodostavat tärkeän valuuttatuloiden lähteen. Energiatase (energian nettotuonti oli noin 3 % BKT:sta vuonna 2025) on edelleen tärkeä näkymien määrittäjä, minkä vuoksi vaihtotase on herkkä maailmanlaajuisten öljyn ja maakaasun hintojen kehitykselle. Inflaation hidastumisen ja rahapolitiikan keventämisen seurauksena yksityisen kulutuksen ja investointien elpymisen odotetaan lisäävän kulutustavaroiden ja laitteiden tuonnin kysyntää, joiden osuus kokonais tuonnista oli vuonna 2025 vastaavasti 18 % ja 15 %. Viennin jatkuva kasvu, matkailu ja tasapainoisempi kasvun rakenne (vähemmän luottointensiivinen ja tuontipainotteinen) pitäisi kuitenkin mahdollistaa vaihtotaseen tilanteen edelleen paranemisen huolimatta taloudellisen toiminnan kiihtymisestä. Tämä merkitsisi merkittävää laadullista parannusta Turkin kasvuprofiiliin vähentämällä sen ulkoista rahoitustarvetta ja alttiutta maailmanlaajuisten riskinottohalukkuuden muutoksille. Tämän sopeutumisen kestävyys riippuu viime kädessä kilpailukyvyn säilyttämisestä ja pitkäaikaisen rahoituksen, erityisesti ulkomaisten suorien sijoitusten, osuuden kasvattamisesta, kun taas kansainvälisten valuuttavarantojen jatkuva kartuttaminen tarjoaisi lisäsuojan ulkoisia häiriöitä vastaan. Vaihtotaseen paranemisen pitäisi helpottaa tätä varantojen kartuttamista. Suuntaus on jo selvästi nähtävissä: kansainvälisten valuuttavarantojen kokonaismäärä on noussut 178,4 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (noin 110 % Turkin lyhytaikaisesta ulkomaisesta velasta) ja nettovarannot ilman swap-sopimuksia olivat 50,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria elokuussa 2026, mikä johtui pääasiassa keskuspankin uusista valuutanostoista ja kullan arvonnoususta maailmanmarkkinoilla.
Diplomaattisen roolin vahvistuminen epävakaalla alueella, kotimainen huomio keskittynyt vaaleihin
Turkin geopoliittinen asema tarjoaa sekä merkittäviä mahdollisuuksia että riskejä. Sen strateginen sijainti, NATO-jäsenyys ja taloudelliset siteet Afrikkaan, Keski-Aasiaan, Eurooppaan ja Lähi-itään ovat vahvistaneet sen merkitystä maailmanlaajuisen pirstoutumisen lisääntyessä. Suhteiden parantuminen EU:n kanssa – mihin sisältyisi erityisesti edistys tulliliiton modernisoinnissa (maatalous ja palvelut on jätetty sen ulkopuolelle, mutta Turkin on yhdenmukaistettava toimintansa EU:n vapaakauppasopimusten kanssa) sekä yhteistyön vahvistaminen puolustus- ja teollisuusalalla – vauhdittaisi vientiä ja ulkomaisia suoria investointeja. Turkin kyky ylläpitää hyviä suhteita Yhdysvaltoihin, EU:hun, Venäjään, Ukrainaan ja Persianlahden maihin on vahvistanut sen roolia alueellisena solmukohtana kaupan, energian ja diplomatian aloilla. Samalla sen välittömät naapurit muodostavat merkittävän geopoliittisen riskin. Syyrian tilanteen vakiintuminen ja jälleenrakennus voisivat luoda mahdollisuuksia turkkilaisille yrityksille rakennus-, kauppa- ja infrastruktuurialoilla. Alueellisten jännitteiden uudelleenkiihtyminen voisi kuitenkin lisätä epävakautta. Pitkittynyt ja laajalle levinnyt konflikti, joka johtaisi alueellisten energiavirtojen häiriöihin, olisi erityisen haitallista Turkille, sillä se johtaisi energian tuontikustannusten nousuun, matkailun hidastumiseen, vaihtotaseen alijäämän kasvuun, inflaation kiihtymiseen ja valuuttapaineisiin.
Kotimaiset poliittiset kehityskulut ovat todennäköisesti edelleen merkittävä epävarmuustekijä vuosina 2026–2027, etenkin kun huomio siirtyy vähitellen kohti seuraavia presidentin- ja parlamenttivaaleja, jotka on tällä hetkellä suunniteltu pidettäviksi vuonna 2028. Aikaisempia vaaleja ei kuitenkaan voida sulkea pois. Tällainen päätös edellyttäisi kolmen viidesosan enemmistöä parlamentissa, mikä tarkoittaa, että hallitseva liittouma tarvitsisi tukea nykyisen parlamenttiryhmänsä ulkopuolelta.

Eurooppa
Amerikan Yhdysvallat
Yhdistyneet kuningaskunnat
Irak
Venäjä
Kiina
Sveitsi