Talous pysyy vakaana haastavasta globaalista tilanteesta huolimatta
Maailmanlaajuisesta epävarmuudesta huolimatta Ruotsin talous jatkaa asteittaista elpymistään vuoteen 2026 asti, ja tämän vireen odotetaan jatkuvan myös vuonna 2027. Kotimainen kysyntä vahvistuu elvyttävän finanssipolitiikan, reaalipalkkojen nousun ja kotitalouksien kulutuksen elpymisen tukemana. Inflaatiopaineiden hellitettyä aiemmista huippulukemistaan palkkojen kasvu on jälleen kuluttajahintojen nousua nopeampaa, mikä auttaa palauttamaan ostovoimaa. Työmarkkinat ovat edelleen heikommat kuin ennen taantumaa, mutta niissä näkyy paranemisen merkkejä, mikä tukee kotitalouksien luottamusta ja kulutusta. Elinkustannuspaineiden lieventämiseen tähtäävät hallituksen toimenpiteet, kuten veronalennukset ja kohdennettu tuki kotitalouksille, tukevat myös taloudellista toimintaa.
Rahapolitiikan odotetaan pysyvän suhteellisen vakaana loppuvuoden 2026 ajan, ja Ruotsin keskuspankin (Riksbank) odotetaan pitävän korkotason pääosin ennallaan. Jos talouskasvu kuitenkin vahvistuu edelleen ja inflaatiopaineet palaavat, asteittainen kiristysjakso saattaa alkaa vuoden 2027 aikana. Asuntomarkkinat näyttävät puolestaan vakiintuneen useiden vuosien korjausliikkeen jälkeen. Kiinteistöhintojen nousun – kun kotitaloudet ovat sopeutuneet uuteen korkoympäristöön – odotetaan vahvistavan kotitalouksien luottamusta, ja positiiviset varallisuusvaikutukset tukevat edelleen yksityistä kulutusta. Ulkoiset riskit ovat kuitenkin edelleen merkittäviä. Vaikka Ruotsin kruunun viimeaikainen vahvistuminen on vaikuttanut vientiin vain rajoitetusti – ruotsalaisten yritysten kilpailukyvyn ja palveluviennin jatkuvan vahvuuden ansiosta – kansainvälinen toimintaympäristö on edelleen haastava. Teollisuustuotannon heikkous suuressa osassa Eurooppaa, kauppajännitteet ja maailmanlaajuisiin toimitusketjuihin liittyvä jatkuva epävarmuus saattavat rajoittaa viennin kasvua ja yritysten investointeja. Tämän seurauksena Ruotsin talouden elpymisen odotetaan perustuvan edelleen pääasiassa kotimaiseen kysyntään ulkomaankaupan sijaan.
Yritysten maksukyvyttömyydet, jotka saavuttivat vuonna 2024 korkeimman tasonsa vuosikymmeniin, ovat alkaneet tasaantua. Vuonna 2025 vakiintuneiden konkurssien määrä laski noin 6 % vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla. Parantumisen vauhdin odotetaan kuitenkin hidastuvan, etenkin kun heikko alueellinen kysyntä ja korkeammat toimintakustannukset vaikuttavat edelleen tiettyihin toimialoihin. Paineet ovat edelleen ilmeisiä maataloudessa, liikenteessä sekä tieto- ja viestintätekniikassa. Tulevaisuudessa vientiin suuntautuneet ja energiaintensiiviset toimialat – kuten kemianteollisuus, paperituotteet, autoteollisuus ja osa liikennesektorista – joutuvat todennäköisesti kohtaamaan yhä suurempia haasteita, jotka johtuvat vaimeasta ulkomaisesta kysynnästä, kiristyvästä kilpailupaineesta ja jatkuvista kustannusrajoitteista.
Julkisen velan kasvu pysyy hallittavissa
Ruotsin ulkoisen talouden aseman odotetaan pysyvän vahvana huolimatta jonkinasteisesta heikkenemisestä ennustejaksolla. Vaihtotaseen ylijäämän ennustetaan supistuvan hieman vuonna 2026 ennen vakiintumistaan vuonna 2027, mikä johtuu tavarakaupan ja sijoitustulojen jatkuvista ylijäämistä. Vaikka palvelutaseen odotetaan pysyvän alijäämäisenä, mikä johtuu osittain immateriaalioikeuksiin ja yrityspalveluihin liittyvistä maksuista, vahvat primaaritulovirrat ja Ruotsin kilpailukykyinen vientisektori tukevat todennäköisesti edelleen vankkaa ulkoista tasapainoa kokonaisuudessaan. Näin ollen Ruotsin kansainvälisen rahoitusaseman odotetaan pysyvän vakaana haastavammasta maailmankaupan tilanteesta huolimatta.
Julkisen talouden tilanteen odotetaan heikkenevän hieman vuosina 2026 ja 2027, kun hallitus asettaa etusijalle talouden tukitoimenpiteet, veronalennukset sekä julkisten palvelujen ja puolustuksen menojen lisäykset. Vaikka talouden elpyminen laajentaisi veropohjaa ja tukisi valtion tuloja, se ei todennäköisesti kompensoi täysin finanssipoliittisen elvytyksen vaikutuksia. Tämän seurauksena julkisen talouden alijäämän odotetaan kasvavan jonkin verran ja julkisen velan lisääntyvän asteittain. Velkataso pysyy kuitenkin kansainvälisesti mitattuna alhaisena, mikä antaa Ruotsille huomattavaa finanssipoliittista joustavuutta verrattuna useimpiin kehittyneisiin talouksiin.
Puolustus, hyvinvointi ja maahanmuutto poliittisessa keskiössä ennen vuoden 2026 vaaleja
Syyskuussa 2026 pidettävät parlamenttivaalit vaikuttavat jo nyt poliittiseen ja finanssipoliittiseen tilanteeseen. Nykyinen hallitus on omaksunut entistä elvyttävämmän finanssipolitiikan linjan, jossa yhdistyvät elinkustannusten noususta kärsivien kotitalouksien tukeminen sekä lisääntyneet investoinnit julkisiin palveluihin ja infrastruktuuriin. Näistä toimenpiteistä ja parantuvista talousnäkymistä huolimatta mielipidemittaukset viittaavat erittäin tiukkaan vaalikilpailuun. Vaalituloksesta riippumatta vallitsee laaja poliittinen yksimielisyys talouskasvun tukemisesta, hyvinvointipalvelujen vahvistamisesta ja korkeiden puolustusmenojen ylläpitämisestä, mikä viittaa siihen, että finanssipolitiikka pysyy todennäköisesti tukevana sekä keskusta-oikeistolaisessa että keskusta-vasemmistolaisessa hallituksessa.
Geopoliittiset kehityssuuntaukset vaikuttavat edelleen politiikan painopisteisiin. Ruotsin liittyessä NATO:on puolustusmenot ovat kasvaneet merkittävästi, ja niiden odotetaan nousevan edelleen tulevina vuosina tasoille, jotka ovat selvästi historiallista tasoa korkeammat (puolustusmenojen ennustetaan nousevan lähes 20 % vuonna 2026 ja saavuttavan noin 3 % BKT:sta vuonna 2028). Sotilaallisten valmiuksien vahvistaminen, siviilivalmiuden parantaminen sekä yhteistyön lisääminen pohjoismaisten ja eurooppalaisten kumppaneiden kanssa ovat nousseet hallituksen politiikan keskeisiksi osiksi.
Maahanmuutto on edelleen toinen keskeinen poliittinen painopistealue. Viimeaikaisilla uudistuksilla on tiukennettu oleskelu-, kansalaisuus- ja työvoimamuuttoa koskevia vaatimuksia, mikä heijastaa laajempaa siirtymää kohti rajoittavampaa maahanmuuttokehystä. Yhdessä pienempien nettomuuttovirtojen kanssa nämä muutokset ovat vaikuttaneet poikkeuksellisen heikkoon väestönkasvuun, mikä luo uusia haasteita pitkän aikavälin työvoiman saatavuudelle ja talouskasvulle.

Saksa
Norja
Amerikan Yhdysvallat
Tanska
Suomi
Alankomaat
Kiina