Peking tähtää hitaampaan kasvuun vuonna 2026 talouden rakenteellisten haasteiden vuoksi
Kiina saavutti 5 prosentin kasvutavoitteensa vuonna 2025 vankan viennin tukemana, mikä peitti tehokkaasti sitkeästi heikon kotimaisen kysynnän. Ei ole yllättävää, että suorat viennit Yhdysvaltoihin romahtivat korkeampien tullien vuoksi, mutta vaje on suurelta osin kompensoitu viennin voimakkaalla kasvulla ASEAN-maihin – jotka ovat tärkeä solmukohta reitityksen ja kokoonpanon kannalta. Viennin kehitys on kuitenkin eronnut toisistaan kehittyneiden ja työvoimavaltaisten teollisuustuotteiden välillä. Mekaanisten ja elektronisten tuotteiden vienti on kasvanut vakaasti, mihin on vaikuttanut tekoälyn kysynnän kasvu maailmanlaajuisesti. Lelujen, huonekalujen ja vaatteiden vienti on sen sijaan kärsinyt enemmän Yhdysvaltojen tulleista, sillä niiden pienet katteet eivät ole antaneet juurikaan liikkumavaraa lisäkustannusten kattamiseen. Näitä tuotteita ei kuitenkaan juurikaan reititetä uudelleen, sillä niiden toimitusketjut eivät ole yhtä hyvin linjassa kolmansien maiden teollisuuden modernisointitarpeiden kanssa. Kotimarkkinoilla yksityinen kulutus vakiintui jonkin verran vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla, mitä tuki vaihto-ohjelma, joka subventoi 15–20 % kestokulutustavaroiden, kuten kodinkoneiden, älypuhelinten ja ajoneuvojen, uusimisesta. Mutta kun tukien vaikutus vähitellen hiipui, kulutus menetti vauhtinsa nopeasti vuoden 2025 toisella puoliskolla heikon työmarkkinatilanteen asettamien rajoitusten ja sosiaalimenojen vain vaatimattoman kasvun vuoksi. Samaan aikaan asuntomarkkinoiden vaisuus aiheuttaa edelleen negatiivisia varallisuusvaikutuksia. Myös investointitoiminta, joka on perinteisesti ollut Kiinan talouskasvun tukipilari, heikkeni yllättäen: kiinteät investoinnit laskivat vuonna 2025 3,8 % edellisvuodesta, mikä oli ensimmäinen vuotuinen lasku vuosikymmeniin. Vaikka asuntorakentamisen investointien romahdus oli edelleen suurin jarrutekijä, myös teollisuuden investointeja hillitsivät yritysten heikentyneet tulokset ja kapasiteetin laajentamisen rajoitukset.
Peking laski vuoden 2026 BKT:n kasvutavoitetta ”noin 5,0 prosentista” vaihteluväliin ”4,5–5,0 prosenttia”. 5,0 prosentin tavoite oli ollut voimassa kolmena edellisenä vuotena. Mutta jopa tämä alempi tavoite voi osoittautua varsin haastavaksi, kun otetaan huomioon pitkittynyt kiinteistöalan kriisi, pienemmän vaihto-ohjelman takaisinvaikutus, geopoliittiset jännitteet Lähi-idässä sekä potentiaalisen kasvun hidastuminen. Myönteisenä seikkana on, että vuonna 2026 alkaa Kiinan 15. viisivuotissuunnitelma, jonka odotetaan käynnistävän uuden aallon poliittisia aloitteita ja investointihankkeita. Tämän sekä etupainotteisen finanssipoliittisen tuen pitäisi auttaa elvyttämään teollisuutta ja infrastruktuuri-investointeja. Pekingin on kuitenkin tasapainotettava huolellisesti pitkän aikavälin strategiset tavoitteensa ja riskin, että syntyy lisää ylikapasiteettia, mikä voisi kiristää deflaatio- ja katteepaineita. Samaan aikaan viennin odotetaan pysyvän toisena kasvun tukipilarina, jota tukevat tekoälyyn liittyvä elektroniikan rakenteellinen kysyntä sekä sähköautojen myynnin mahdollinen piristys raakaöljyn hintojen jyrkän nousun seurauksena. IEEPA:n nojalla asetettujen tullien poistaminen voi myös toimia myötätuulena, mutta Yhdysvaltojen tulleja koskeva epävarmuus on edelleen suurta. Presidentti Trump on jo asettanut kaikille maille 10 prosentin lisätullin enintään 150 päiväksi pykälän 122 nojalla ja käynnistänyt uusia pykälän 301 mukaisia tutkimuksia Kiinaa vastaan, joissa tullimäärille ei ole ylärajaa eikä voimassaoloaikaa, jos ne pannaan täytäntöön. Lisäksi sotilaallisen konfliktin puhkeaminen Lähi-idässä ja Hormuzin salmen kautta kulkevan meriliikenteen ankarat rajoitukset voivat myös painaa kauppavolyymia.
Vaikka Peking on hitaasti ohjaamassa tarjontaa ja kysyntää kohti parempaa tasapainoa, siirtyminen deflaatiosta inflaatiotavoitteeseen (noin 2 %) tapahtuu todennäköisesti asteittain. Poliittiset päättäjät käynnistivät vuoden 2025 puolivälissä ”anti-involution”-kampanjan säännelläkseen tuotantoa suoralla kapasiteetin hallinnalla, tiukemmilla sääntelystandardeilla tai markkinavetoisella konsolidoinnilla. Nämä toimenpiteet ovat auttaneet hillitsemään tuottajahintaindeksin (PPI) deflaatiota, vaikka parannus on rajoittunut vain muutamaan alku- tai keskivaiheen sektoriin. Näitä ovat hiili, ei-rautametallit, elektroniikkakomponentit sekä tietyt vihreään teknologiaan liittyvien alojen raaka-aineet, joissa tarjonta on keskittyneempää ja tuotannon koordinointi helpompaa. Sen sijaan loppupään tuotteiden hintojen elpyminen on ollut hidasta. Kuluttajamarkkinoiden pitkään jatkunut hidas elpyminen on rajoittanut yritysten kykyä siirtää korkeammat tuotantokustannukset loppukuluttajille, mikä on estänyt laaja-alaisen inflaation elpymisen. Alhaisen inflaation ja renminbin viimeaikaisen vahvistumisen ansiosta rahapolitiikalla on edelleen liikkumavaraa ylläpitää tukevaa linjaa heikon kotimaisen kysynnän torjumiseksi, vaikka energian hintojen nousu ja alhaisempi kasvutavoite saattavatkin hidastaa elvytyksen vauhtia.
Rajoitettu lisärahoituspolitiikan tuki
Alhaisemman kasvutavoitteen ja suuremman politiikan joustavuuden ansiosta Kiinan vuoden 2026 talousarvio pysyy suurelta osin muuttumattomana edelliseen vuoteen verrattuna. Finanssipoliittisen tuen kokonaismäärä on kuitenkin edelleen huomattava. Kokonaisbudjettivaje (ilman erityisten valtion joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskukvoottia) on pysynyt muuttumattomana vuodesta 2025 ja on 4 % BKT:sta, mikä on edelleen yli pitkään sovitun 3 %:n rajan. Keskushallinnon erityisjoukkovelkakirjojen kiintiö, jota on viime vuosina käytetty rakennushankkeiden ja kulutustukien rahoittamiseen, on myös ennallaan 1,3 biljoonassa RMB:ssä (noin 0,9 % BKT:sta). Lisäksi paikallishallinnon erityisjoukkovelkakirjojen kiintiö, jota perinteisesti on käytetty infrastruktuurin rahoittamiseen mutta jota on viime aikoina laajennettu tukemaan strategisten alojen kehitystä ja asuntomarkkinoiden vakauttamista, pysyy myös edellisvuodesta muuttumattomana 4,4 biljoonassa RMB:ssä (noin 3 % BKT:sta). Yhteensä nämä toimenpiteet edustavat edelleen lähes 8 % BKT:sta, mikä viittaa siihen, että julkisen talouden vakauttamista ei ole vielä näköpiirissä. Vakavan kotimaisen kysynnän ja deflaatiopaineiden taustalla kasvun tukemiseen tarvitaan edelleen jatkuvia finanssipoliittisia elvytystoimia. Maa-alueiden myynnistä johtuvien rakenteellisten tulovajeiden vuoksi julkisen talouden alijäämät pysyvät todennäköisesti korkealla tasolla, ja velkasuhde suhteessa BKT:hen on noususuunnassa keskipitkällä aikavälillä.
Kiinan vaihtotaseen ylijäämä nousi ennätykselliseen 735 miljardiin Yhdysvaltain dollariin (3,7 % BKT:sta) vuonna 2025, kun se vuonna 2024 oli 423,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2,4 % BKT:sta). Parannus johtui pääasiassa tavarakaupan ylijäämän voimakkaasta kasvusta. Yhdysvaltojen korottamista tulleista huolimatta vienti ASEAN-maihin ja muihin kehittyviin alueisiin, kuten Latinalaiseen Amerikkaan, on suurelta osin kompensoinut Yhdysvaltoihin suuntautuvien toimitusten vähenemisen. Parannusta tukivat myös tekoälyyn liittyvä elektroniikan kysyntä ja heikko tuontikysyntä. Samaan aikaan palvelukaupan alijäämä supistui, mikä johtui suurelta osin saapuvan matkailun kasvusta, jota tukivat suorien lentoyhteyksien lisääntyminen ja 30 päivän viisumivapauden laajentaminen useampiin maihin. Rahoituspuolella ulkomaisten suorien sijoitusten nettovientivirta supistui myös, mihin vaikutti osittain ulkomaisten sijoitusten kielto-luettelon lyhentäminen, jolla poistettiin kaikki teollisuutta koskevat rajoitukset ja avattiin palvelusektoria entisestään. Yhdessä nämä kehityssuuntaukset ovat johtaneet maksutaseen kokonaisparannukseen, mikä on aiheuttanut renminbin kurssin nousupainetta. Valuutan vahvistumispaine yhdistettynä raakaöljyn ja kaasun korkeampiin hintoihin saattaa kuitenkin hidastaa tavarakaupan taseen paranemista, vaikka vaihtotaseen kokonaisylijäämä todennäköisesti pysyy vakaana.
Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen strateginen kilpailu jatkuu ennallaan
Yhdysvallat ja Kiina solmivat kauppasodan aselevon lokakuussa 2025, mutta taustalla oleva keskipitkän aikavälin strateginen kilpailu on säilynyt ennallaan. Molemmat osapuolet ovat tehneet myönnytyksiä pyrkiessään voittamaan aikaa keskinäisen riippuvuuden asteittaiseksi vähentämiseksi, samalla kun ne ovat säilyttäneet sopimuksen ulkopuolella vaikutusvaltaa, joka voi helposti sytyttää jännitteet uudelleen. Yhdysvallat suostui puolittamaan 20 prosentin fentanyyliin liittyvät tullit, jotka myöhemmin peruutettiin kokonaan sen jälkeen, kun Yhdysvaltain korkein oikeus totesi ne laittomiksi. Washington ei kuitenkaan tehnyt myönnytyksiä edistyneiden sirujen vientirajoitusten lieventämisessä tai Taiwanille annettujen sotilaallisten sitoumusten muuttamisessa. Kiina puolestaan suostui lykkäämään viiden uuden harvinaisen maametallin (REE) vientivalvontaa ja niiden ekstraterritoriaalisia säännöksiä. Tämä antaa Yhdysvalloille enemmän aikaa järjestää harvinaisten maametallien toimitusketjuja Kiinan ulkopuolella, erityisesti Japanin, Malesian ja Vietnamin kanssa. Seitsemän harvinaisen maametallin vientirajoitukset kuitenkin säilytettiin. Näihin kuuluvat dysprosium ja terbium, jotka ovat korkean suorituskyvyn siruille ja puolustusvälineille kriittisiä materiaaleja.
Yhdysvaltojen ulkopuolella Kiinan ja EU:n kauppasuhteet näyttävät parantuneen sen jälkeen, kun osapuolet sopivat puitteista, joilla korvataan kiinalaisiin sähköautoihin kohdistuvat tukien vastaiset tullit (jopa 35 %) vähimmäistuontihintasitoumuksilla. Vastauksena Kiina asetti EU:n maitotuotteille alhaisemmat polkumyyntitullit kuin alun perin oli suunniteltu. Suhteet eivät kuitenkaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista, kun otetaan huomioon jatkuvat tavarakaupan epätasapainot, teollisuuspolitiikan rakenteelliset erot sekä mielipide-erot Ukrainan konfliktista. Sen sijaan Kiinan ja Japanin kauppasuhteet ovat kiristyneet vakavasti japanilaisten lausuntojen seurauksena, jotka koskivat sotilaallista osallistumista mahdolliseen Taiwanin konfliktiin. Tämä johti siihen, että Kiina rajoitti kaksikäyttötuotteiden – mukaan lukien harvinaiset maametallit, dronet ja kehittynyt elektroniikka – vientiä 20 japanilaiselle yritykselle, joiden se katsoi vahvistavan Japanin sotilaallisia valmiuksia.
Luultavasti välttääkseen suoraa yhteenottoa Yhdysvaltojen kanssa ja keskittääkseen sotilaalliset resurssinsa rajojensa läheisyyteen Kiina on pysynyt julkisesti vaiti viimeaikaisista jännitteistä Lähi-idässä. Kotimaassa se on asettanut etusijalle raakaöljyn toimitusvarmuuden ja rajoittanut jalostettujen tuotteiden vientiä. Bensiinin, dieselin ja lentopolttoaineen vienti on nyt kielletty, vaikka toimitukset Hongkongiin ja Macaoon ovat edelleen poikkeuksen alaisia. Vaikka Kiinan yleinen ulkoinen energiariippuvuus on edelleen maltillisempaa kuin alueen muilla mailla runsaan kotimaisen kivihiilen ja uusiutuvan energian nopean kasvun ansiosta, sen riippuvuus Lähi-idästä tuodusta öljystä ja kaasusta liikenteen ja teollisuuden tarpeisiin aiheuttaa edelleen merkittäviä riskejä. Yhdessä Yhdysvaltojen äskettäisen Venezuelan-interventioin kanssa – joka on jo ohjannut venezuelalaisen raakaöljyn pois Kiinasta – nämä kehityskulut asettavat yli 15 % Kiinan raakaöljyn tuonnista potentiaalisten häiriöiden alaiseksi. Vaikka strategisia öljyvarastoja on kerätty välittömien häiriöiden varalta, Kiinan on mukautettava energianhankintastrategiaansa monipuolistamalla hankintojaan useiden kumppaneiden kesken ja vähentämällä riippuvuuttaan poliittisesti epävakaista toimittajista.

Amerikan Yhdysvallat
Eurooppa
Hong Kong
Vietnam (sosialistinen tasavalta)
Japani
Taiwan (Kiinan tasavalta)
Etelä-Korea