Kasvua vauhdittavat investoinnit ja yksityinen kulutus
Italian talouden odotetaan jatkavan maltillista elpymistään vuonna 2026. Kasvua vauhdittaa jälleen pääasiassa kotimainen kysyntä. Investoinnit pysyvät vahvoina rahoitusolosuhteiden asteittaisen paranemisen ansiosta, mutta niihin vaikuttavat edelleen maailmanlaajuista kauppaympäristöä ja geopoliittista tilannetta rasittavat epävarmuustekijät. Kasvua odotetaan vauhdittavan erityisesti vuonna 2026 kansallisen elpymis- ja palautumissuunnitelman puitteissa myönnettävien EU-varojen maksaminen, edellyttäen että hallitus onnistuu toteuttamaan ne tehokkaasti. Nämä varat tukevat rakennusalaa ja erityisesti infrastruktuuria, mikä osittain kompensoi asuntorakentamisen laskua, joka liittyy Superbonus-järjestelmän päättymiseen (vuonna 2020 käyttöön otetut tuet rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen tähtääviin peruskorjauksiin). Varoja on yhteensä 194 miljardia euroa, joista 72 miljardia euroa on avustuksia ja 123 miljardia euroa lainoja. Joulukuussa 2025 hyväksytyn kahdeksannen erän jälkeen Italia oli saanut 79 % kokonaissummasta, mikä oli selvästi yli Euroopan keskiarvon (60 %), mutta marraskuun 2025 loppuun mennessä vain 52 % varoista oli käytetty. Toiseksi kotitalouksien kulutus tukee kasvua, kun ostovoima vahvistuu vahvan työmarkkinatilanteen ja maltillisen inflaation ansiosta. Vuoden 2025 loppuun mennessä työttömyysaste oli laskenut 5,6 prosenttiin, eli kaikkien aikojen alimmalle tasolleen. Työehtosopimuksissa neuvotellut palkankorotukset olivat vuonna 2025 keskimäärin 3,1 %, mikä jälleen kerran ylitti inflaation ja vaikutti siten käytettävissä olevien reaalitulojen nousuun, joka on kiihtynyt vuodesta 2025 lähtien. Näistä korotuksista huolimatta reaalipalkat olivat syyskuussa 2025 edelleen 8,8 % tammikuun 2021 tasoa alempana. Vuoden 2026 talousarviossa alennettiin erityisesti tuloverotaulukon toisen veroluokan (28 000–50 000 euroa) marginaaliverokantaa 35 prosentista 33 prosenttiin sen jälkeen, kun kahden ensimmäisen veroluokan yhdistäminen oli jo vakiinnutettu vuonna 2025. Siitä huolimatta kotitalouksien säästämisaste on jatkanut nousuaan ja saavutti 14,1 % käytettävissä olevista tuloista vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä (verrattuna 11 %:n keskiarvoon vuosina 2015–2019), mikä heijastaa kulutuksen jatkuvaa hillintää. Vähittäiskaupan myyntimäärät ovat vakiintuneet noin 4 % alle pandemiaa edeltäneen tason vuoden 2023 lopusta lähtien.
Ulkomainen kysyntä piristyy hieman, mutta tämän vaikutuksen kumoo edelleen tuonnin voimakkaampi kasvu. Palveluviennin odotetaan pysyvän vilkkaana erityisesti matkailukysynnän ansiosta, joka jatkaa nousuaan, vaikkakin hitaammin kuin edellisinä vuosina. Vuonna 2025 ulkomaisten matkailijoiden saapumiset matkailumajoitusliikkeisiin kasvoivat noin 1 % vuositasolla, kun kasvu oli 9 % vuonna 2024 ja 23 % vuonna 2023. Italian talous on edelleen alttiina eurooppalaisten naapurimaidensa heikolle kysynnälle ja elpymiselle, sillä yli 55 % sen tavaraviennistä suuntautuu muualle EU:hun. Lisäksi Yhdysvallat on Italian suurin kauppataseen ylijäämämaa ja sen toiseksi suurin vientimarkkina (11 % viennistä) Saksan jälkeen. Tämän seurauksena Italian teollisuussektori (jonka osuus BKT:stä on lähes 15 %) on edelleen erittäin altis Yhdysvaltojen tulleille vuoden 2025 jälkeen, jolloin tilannetta leimasivat ennakkotoimien vaikutukset. Tämä koskee erityisesti koneita ja muita tuotantohyödykkeitä, etenkin sähkölaitteita, lääkkeitä, laivanrakennusta ja autoteollisuutta, joiden osuus Yhdysvaltoihin suuntautuvasta viennistä on yhteensä yli puolet. Tavaravienti on alttiina myös Kiinan kiristyneelle kilpailulle sekä kilpailukyvyn heikkenemiselle, joka johtuu euron vahvistumisesta suhteessa dollariin.
Vähitellen etenevä julkisen talouden vakauttaminen
Julkisen talouden vakauttaminen etenee asteittain, ja sen ansiosta Italia voisi päästä vuonna 2024 käynnistetystä EU:n liiallisen alijäämän menettelystä jo vuonna 2026. Henkilökohtaisten tuloverokantojen peräkkäisistä alennuksista huolimatta verotuloja tukevat vahva työmarkkinatilanne sekä vuoden 2026 talousarviossa säädetyt rahoitus- ja vakuutusyhtiöiden verojen korotukset. Julkisen talouden vakauttaminen johtuu myös Superbonus-remonttituet (lukuun ottamatta maanjäristysten koettelemia alueita) päättyessä. Vaikka tämä kannustin poistuu asteittain käytöstä, se rasittaa julkista taloutta vielä tulevina vuosina, sillä vuodesta 2024 lähtien myönnetyt verohyvitykset on haettava tasaisina erinä kymmenen vuoden aikana. Julkisen talouden vakautumiskehityksestä huolimatta Italialla on Kreikan jälkeen Euroopan toiseksi korkein julkisen velan suhde BKT:hen. Toisin kuin Kreikassa, jossa velka on pääosin julkisten velkojien hallussa, suurin osa Italian velasta (70 %) on kotimaisten tahojen hallussa, ja neljännes siitä on Italian keskuspankin hallussa.
Vaikka italialaisten pankkien tilanne on parantunut, ne ovat edelleen voimakkaasti alttiina kotimaiselle valtionvelalle, jonka osuus niiden varoista oli huhtikuussa 2025 lähes 10 % (laskua pandemian huippulukemasta, joka oli 11 %, mutta selvästi korkeampi kuin euroalueen keskiarvo, 4 %). Lisäksi pankkijärjestelmä on hyvin pääomitettu (CET1-suhde 16 %), erittäin likvidi (vakaa nettorahoitussuhde 133 %) ja sillä on vakaa omaisuussalkku (järjestämättömien lainojen osuus 2,2 % vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä). Valtio on kuitenkin altis yksityissektorin riskeille ehdollisten velkojen kautta, joiden määrä on 15 % BKT:stä ja joista valtaosa liittyy koronapandemiaan.
Ulkomaankaupan osalta energian hintojen lasku on auttanut palauttamaan Italian vaihtotaseen ylijäämän, joka oli keskeytynyt vuonna 2022 energiakriisin vuoksi. Vaihtotaseen ylijäämä jatkaa tätä myönteistä kehitystä vuonna 2026, mutta pysyy kuitenkin alle pandemiaa edeltäneen tason (vuosien 2015–2019 keskiarvo oli lähes 2,5 % BKT:sta), mikä johtuu kotimaisen kysynnän asteittaisen elpymisen vauhdittamasta tuonnin kasvusta, rakenteellisesti korkeammista energian hinnoista sekä edelleen heikosta ulkomaisesta kysynnästä. Vaikka Italia hyötyy vahvasta matkailu- ja liikennesektorista (joka liittyy pääasiassa matkailuun) ja tuottaa suhteellisen vakaata ylijäämää, sen palvelutase pysyy lievästi alijäämäisenä.
Paluu poliittiseen vakauteen
Draghin väliaikaisen hallituksen kaatumisen jälkeen heinäkuussa 2022 keskusta-oikeistolainen koalitio saavutti selvän voiton (43 % äänistä ja 237 paikkaa 400:sta alahuoneessa) syyskuussa 2022 pidetyissä ennenaikaisissa vaaleissa. Hallitusta johtaa Giorgia Meloni, jonka Fratelli d’Italia -puolue nousi selvästi kärkeen 26 prosentin äänimäärällä. Hänen kanssaan hallituksessa ovat mukana Forza Italia (8 % äänistä) ja Lega (9 %), jotka yhdessä varmistivat 237 paikkaa 400:sta. Pitkän, epävakaiden koalitioiden leimaaman poliittisen epävakauden jakson jälkeen Giorgia Meloni on onnistunut vakiinnuttamaan vahvan tuen Italian konservatiivisilta poliittisilta voimilta. Pääministerin suosio Italian poliittisella kentällä vahvistui kesäkuun 2024 Euroopan parlamenttivaaleissa, joissa hänen puolueensa nousi ykköseksi lähes 29 prosentin äänimäärällä, ja sen jälkeen tuli Partito Democratico (PD) 24 prosentin äänimäärällä. Hyödyntäen keskusta- ja progressiivisten puolueiden (PD ja Movimento Cinque Stelle) heikkoa vastustusta Melonin johtaman konservatiivisen koalition odotetaan pysyvän vallassa toimikautensa loppuun asti vuonna 2027. Lisäksi pääministerin odotetaan jatkavan pyrkimyksiään perustuslakiuudistukseen, joka mahdollistaisi hallituksen päämiehen suoran vaalin, huolimatta siitä, että lakiesitys hyväksyttiin jo senaatissa kesäkuussa 2024. Tällainen uudistus on vaikea toteuttaa, sillä perustuslain muuttaminen edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä parlamentissa tai yksinkertaista enemmistöä, jota seuraa kansanäänestys.
Investointien rahoittaminen, joka nojaa vahvasti EU-varoihin, kannustaa hallitusta voimakkaasti noudattamaan EU:n asettamia ehtoja. Siksi pyrkimyksiä liiketoimintaympäristön parantamiseksi rakenneuudistusten, julkisen talouden vakauttamisen ja julkisten investointien avulla tulisi jatkaa. Italian on nopeutettava uudistusten toteuttamista, jos se haluaa hyötyä kaikista sille osoitetuista varoista ennen maksujen erääntymistä vuonna 2026.

Saksa
Amerikan Yhdysvallat
Ranska
Espanja
Sveitsi
Kiina
Alankomaat