Yksityinen kulutus ja investoinnit jatkavat kasvun veturina
Vuonna 2026 Espanjan talouskasvu hidastuu edelleen, mutta pysyy vakaana ja on selvästi nopeampaa kuin Euroopan suurimmissa talouksissa. Taloutta vauhdittaa jälleen vahva kotimainen yksityinen kysyntä. Kotitalouksien kulutusta (joka edustaa lähes 55 % BKT:stä) tukee ostovoiman kasvu, joka johtuu maltillisesta inflaatiosta, dynaamisesta työmarkkinatilanteesta ja siitä seuraavasta reaalisen käytettävissä olevan bruttotulon kasvusta. Työehtosopimuksissa neuvotellut palkankorotukset olivat keskimäärin 3,5 % vuonna 2025, jälleen kerran inflaatiota nopeammin. Työttömyysaste laski alle 10 %:n vuoden 2025 neljännellä neljänneksellä ensimmäistä kertaa finanssikriisin jälkeen. Vahvaan työmarkkinatilanteeseen liittyy lisäksi työväestön kasvu maahanmuuttajien saapumisen seurauksena. Vuodesta 2022 lähtien ulkomaalaisväestön osuus työväestön kasvusta on ollut yli 70 prosenttia. Vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä kotitalouksien säästämisaste oli 12 % käytettävissä olevista tuloista, mikä on historiallisesti korkea taso (vuosien 2015–2019 keskiarvo 7,3 %), huolimatta siitä, että se on laskenut asteittain viime vuoden aikana saavutettuaan 13,1 % vuoden 2024 kolmannella neljänneksellä.
Tämän lisäksi ulkomaankaupan nettotaseen odotetaan jälleen vaikuttavan kasvuun negatiivisesti, mikä johtuu viennin hidastumisesta yhdistettynä vahvaan tuontiin kotimaisen kysynnän tyydyttämiseksi. Vaikka Espanja saavutti jälleen ennätyksellisen matkailuvuoden vuonna 2025 ulkomaisten matkailijoiden ansiosta (97 miljoonaa saapumista, kasvua 3 % edellisvuodesta, kun kasvu oli 10 % vuonna 2024), alan elpymisen normalisoituminen johtaa siihen, että matkailun vaikutus kasvuun on jatkossa rajallisempi. Palveluvienti hyötyy kuitenkin edelleen matkailun vahvuudesta, ja matkailu säilyy maan kasvun keskeisenä tukipilarina (sen osuus BKT:stä oli 16 % ja kokonaistyöllisyydestä 14 % vuonna 2024). Lisäksi tavaravienti altistuu euron vahvistumiselle Yhdysvaltain dollariin nähden ja naapurimaiden heikolle kysynnälle, sillä lähes 65 % viennistä (joka koostuu pääasiassa autoista, koneista, jalostetusta öljystä, lääkkeistä, muoveista ja elintarvikkeista) suuntautuu muualle Euroopan unioniin (71 % mukaan lukien Yhdistynyt kuningaskunta). Espanja on kuitenkin vähemmän alttiina Yhdysvaltojen tulleille kuin muut Euroopan maat, sillä Yhdysvaltojen osuus sen tavaraviennistä on alle 5 %.
Yksityisten investointien elpyminen (jotka edustavat hieman yli 20 % BKT:stä) todennäköisesti jatkuu rahoitusolosuhteiden asteittaisen paranemisen ansiosta. Sitä saattaa kuitenkin hidastaa yritysten riskinottohaluttomuus, erityisesti kun otetaan huomioon kansainvälistä talous- ja geopoliittista tilannetta varjostava jatkuva epävarmuus. Investointeja tukee myös kansallisen elvytyssuunnitelman puitteissa tapahtuvien EU-varojen maksamisen kiihtyminen: vuosina 2021–2026 myönnetään lähes 80 miljardia euroa avustuksina ja 83 miljardia euroa lainoina. Vuoden 2026 alussa Espanja oli saanut vasta vajaat 44 % kokonaissummasta. Koska rahoitushakemusten määräaika umpeutuu elokuussa 2026, maksujen jakautuminen saattaa siten kiihtyä vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Joulukuussa 2025 hallitus kuitenkin ilmoitti aikovansa luopua lähes 60 miljardin euron lainoista perustellen, että sen parantunut luottokelpoisuus mahdollisti suoran lainanoton markkinoilta vastaavilla tai jopa edullisemmilla koroilla, minkä ansiosta se voi kiertää eurooppalaisiin varoihin liittyvät ehdot ja täytäntöönpanomääräajat. Siksi se myöntää jäljellä olevat 25 miljardia euroa yksinkertaisesti avustuksina, mikä pienentää rahoituspaketin kokonaismäärän 8 prosenttiin vuoden 2019 BKT:sta. Uuden talousarvion puuttuessa odotetaan myös vaatimattomaa panosta julkisista menoista.
Julkisen talouden asteittainen vakauttaminen
Julkisen talouden vakauttaminen pitäisi vahvistua huolimatta siitä, että vuoden 2026 talousarvion hyväksyminen on epätodennäköistä, minkä seurauksena vuoden 2023 talousarviota jatketaan kolmatta vuotta peräkkäin. Julkinen talous pysyy kuitenkin alijäämäisenä sen jälkeen, kun se heikkeni merkittävästi terveys- ja energiakriisien aikana. Alijäämän supistumista tukevat DANA-myrskyyn (lokakuu 2024) liittyvien tulvatuetusten vähentäminen sekä vahvan kulutuksen ja työmarkkinakehityksen myönteiset vaikutukset tuloihin. Espanjan odotetaankin saavuttavan vuonna 2026 perusylijäämän (eli ilman velan korkokustannuksia) ensimmäistä kertaa vuoden 2007 jälkeen. Vaikka hallitus onkin peruuttanut suurimman osan energiakriisin aikana käyttöön otetuista tukitoimenpiteistä, se on jatkanut sosiaalisen sähkökupongin käyttöä, mikä alentaa haavoittuvimpien kuluttajien sähkölaskuja vuoden 2026 loppuun asti. Vaikka Espanja onnistuu välttämään liiallisen alijäämän menettelyn vuonna 2024 huolimatta eurooppalaisten finanssipolitiikan sääntöjen palauttamisesta, maan raskaan julkisen velan kestävyys on edelleen yksi maan keskipitkän aikavälin haasteista. Vaikka uudistettu talousarvio sisältää julkisten menojen lisäyksiä, rakenteellisten uudistusten puute hidastaa julkisen talouden vakauttamista ja velan keventämistä. Viime vuosien laskevasta trendistä huolimatta Espanjan julkisen talouden ulkomainen nettovelka on edelleen Euroopan unionin korkeimpia (44,2 % BKT:sta vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä).
Vuodesta 2013 lähtien kirjattu vaihtotaseen ylijäämä on toipunut nopeasti terveys- ja energiakriiseistä, ja sen odotetaan vakiintuvan vuonna 2026. Tämä merkittävä parannus johtuu pääasiassa palvelutaseen huomattavasta ylijäämästä (yli 6,3 % BKT:sta vuonna 2024), joka on elpynyt ulkomaisen matkailun ansiosta. Ylijäämä kompensoi tavarakaupan rakenteellisen alijäämän, joka johtuu suurelta osin energiariippuvuudesta (vaikka energiakustannukset ovat laskeneet vuodesta 2022 lähtien), sekä tulokaupan alijäämän (Latinalaisesta Amerikasta ja Marokosta peräisin olevien diaspora-yhteisöjen rahalähetykset kotimaihinsa).
Hajanaiset koalitioit estävät merkittävien uudistusten toteuttamisen ja vaarantavat hallituksen vakauden
Heinäkuussa 2023 pidettyjen ennenaikaisten parlamenttivaalien jälkeen ja koska oikeistolta puuttui toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, virkansa jättävä sosialistinen pääministeri Pedro Sánchez (PSOE) onnistui pysymään vallassa huolimatta siitä, että hänen puolueensa tuli toiseksi. Vaikka absoluuttista enemmistöä (121 paikkaa 350:stä) ei ollut, vasemmistopuolueella oli silti paremmat mahdollisuudet hallituksen muodostamiseen kuin hänen kilpailijansa Alberto Núñez Feijóon johtamalla Kansanpuolueella (oikeisto). Sánchez joutui siksi jälleen kerran muodostamaan koalition, jolla oli 179 ääntä, mukaan lukien hänen tärkeimpien vasemmistolaisten liittolaistensa äänet: Sumar (31), EH Bildu (6), ERC (7), Junts (7), PNV (5), BNG:n (1) ja Kanariansaarten koalition (1) äänet.
Tämä kirjava koalitio, johon kuuluu katalonialaisia ja baskilaisia separatistipuolueita, korosti välittömästi hallituksen haurautta ja vaikeutti johtajuutta huolimatta aiemmista neuvotteluista ja kiistanalaisista myönnytyksistä. Vuoden 2017 itsenäisyysyritykseen osallistuneille katalonialaisille separatisteille armahduksen myöntävän armahduslain hyväksyminen ei kuitenkaan koske Junts-puolueen johtajaa Carles Puigdemontia, joka on edelleen maanpaossa Belgiassa. Tämä hauraus tuli selvästi esiin, kun katalonialainen separatistipuolue Junts ilmoitti lokakuussa 2025 katkaisevansa suhteet PSOE:hen, mikä asetti Sánchezin hallituksen vähemmistöasemaan ja johti poliittiseen lamaantumiseen, kuten vuoden 2026 talousarvion hylkääminen osoitti. Pääministeri Pedro Sánchezin epäonnistuminen talousarvion tukemisen saamisessa jo kolmantena peräkkäisenä vuotena asettaa jälleen kerran kyseenalaiseksi hänen kykynsä hallita, mikä johtuu riippuvuudesta alueellisista itsenäisyyspuolueista. Hallitus ei kykene saamaan läpi laaja-alaisia uudistuksia ja on pakotettu hallitsemaan asetuksin sekä neuvottelemalla tapauskohtaisesti. Junts näyttää kuitenkin sulkeneen pois ajatuksen tukea epäluottamuslause-esitystä yhdessä PP:n ja Voxin kanssa, mikä estää toistaiseksi uudet ennenaikaiset vaalit. Vuoden 2026 alkupuoliskolla järjestettävät aluevaalit saattavat merkitä muutosta äänestystrendeissä ennen kesällä 2027 pidettäviä yleisiä vaaleja.

Ranska
Saksa
Italia
Portugali
Yhdistyneet kuningaskunnat
Kiina
Alankomaat