Vakaa mutta hidastuva BKT:n kasvu, jota tukevat vahvat talouden perustekijät ja julkiset investoinnit
Alankomaiden talousnäkymien odotetaan olevan vaimeammat vuosina 2026 ja 2027, sen jälkeen kun maa on yleisesti ottaen suoriutunut paremmin kuin muut Euroopan maat pandemian alusta lähtien. Kotitalouksien kulutus, joka on ollut keskeinen kasvun veturi – reaalikulutus kasvoi noin 1,7 % vuonna 2025 – näyttää menettävän vauhtiaan. Työttömyyden asteittainen nousu – vaikka sen odotetaankin pysyvän historiallisesti katsoen hallittavalla tasolla – sekä työllisyyden kasvun hidastuminen todennäköisesti heikentävät kuluttajien luottamusta. Näiden työmarkkinakehitysten sekä uusien hintapaineiden odotetaan heikentävän reaalista ostovoimaa ja vaimentavan kuluttajien luottamusta. Korkeammat korot todennäköisesti rajoittavat yhä enemmän vapaaehtoista kulutusta, erityisesti korkoherkissä tuotteissa. Kotitalouksien tuloja tukevat hallituksen toimenpiteet lieventävät osittain näitä vastatuulia, kun taas kasvavat julkiset menot ja jatkuvat investoinnit – etenkin puolustukseen – tarjoavat jonkin verran vastapainoa. Siitä huolimatta kotimaisen kokonaiskysynnän kasvun odotetaan hidastuvan.
Yksityisten investointien näkymät ovat vastaavasti epävarmat talouden epävarmemman tilanteen vuoksi. Korkeammat energian hinnat, kohonneet rahoituskustannukset ja viime vuosina havaittu yritysten liikevoittojen asteittainen heikkeneminen vaikuttavat todennäköisesti yksityisiin investointipäätöksiin. Kustannuspaineiden kiristyessä yritysten katteet joutuvat todennäköisesti jälleen paineen alle, mikä osaltaan lisää konkurssien määrää sen jälkeen, kun ne ovat palanneet pandemiaa edeltävälle tasolle vuonna 2025. Tämän heikkenemisen odotetaan jakautuvan epätasaisesti eri toimialoille, ja vaikutukset keskittyvät haavoittuvimpiin segmentteihin, jotka ovat erittäin alttiita korkoherkkyydelle sekä nouseville tuotantopanosten ja energian kustannuksille. Rakennusala erottuu tässä suhteessa selvästi. Vaikka maarakennustoiminta ja julkiset investoinnit – erityisesti sähköverkon laajentamiseen ja muihin energiasiirtymään liittyviin infrastruktuureihin – todennäköisesti lieventävät tilannetta jonkin verran, ala kärsii edelleen korkeista materiaali- ja työvoimakustannuksista, heikentyneestä kysynnästä sekä korkotason nousun haitallisista vaikutuksista sekä hankerahoitukseen että asuntomarkkinoiden kohtuuhintaisuuteen. Tämän seurauksena rakennusalan tilanne on todennäköisesti haastava vuoteen 2026 asti ja vielä vuonna 2027.
Ulkoiset olosuhteet tarjoavat vain vähän lisätukea kasvulle. Kaupan näkymät vuosille 2026 ja 2027 ovat edelleen haastavat, sillä laajempi talouden hidastuminen rajoittaa sekä Euroopan että maailmanlaajuisen kaupan kasvua. Lisäksi Yhdysvaltojen tullien asteittaisen vaikutuksen odotetaan rasittavan kansainvälisiä kauppavirtoja, vaikka Alankomaat onkin vähemmän suoraan alttiina niille kuin jotkut muut erittäin avoimet eurooppalaiset taloudet. Näistä vastatuulista huolimatta viennin kehitykseen pitäisi edelleen vaikuttaa myönteisesti Alankomaiden vahva asema korkean lisäarvon aloilla. Erityisesti IT-laitteiden vahvan kysynnän ja maan syvän integroitumisen maailmanlaajuisiin puolijohde- ja tekoälyyn liittyviin arvoketjuihin odotetaan edelleen olevan tärkeitä kestävyyden lähteitä. Näiden alojen pitäisi auttaa kompensoimaan heikompaa kehitystä syklisemmillä kaupan aloilla, jolloin vienti voi keskipitkällä aikavälillä antaa vaatimattoman mutta vakauttavan panoksen kasvuun.
Julkisen talouden alijäämä kasvaa jälleen, mutta pysyy Maastrichtin kriteerien rajoissa
Julkisen talouden alijäämän odotetaan pysyvän korkealla tasolla keskipitkällä aikavälillä. Sen jälkeen kun alijäämä kasvaa edelleen vuonna 2024 ja saavuttaa huippunsa vuonna 2025 – korkeimman tasonsa yli vuosikymmeneen pandemiaa lukuun ottamatta – julkisen talouden tasapainon ennustetaan heikkenevän jälleen vuonna 2026, ennen kuin se supistuu hieman vuonna 2027. Tästä kehityssuunnasta huolimatta Alankomaita pidetään edelleen julkisen talouden kannalta varovaisena maana, sillä sekä alijäämä että julkinen velka pysyvät Maastrichtin raja-arvojen sisällä. Vuoden 2026 tilapäinen alijäämän kasvu johtuu pienituloisiin kotitalouksiin kohdistettujen veronalennusten seurauksena rakenteellisesti pienentyneistä tuloista sekä asteittain kasvavista menoista. Julkisten menojen odotetaan kasvavan edelleen ennustejaksolla, mikä johtuu jatkuvista puolustusmenoista sekä tasaisesti nousevista sosiaaliturva- ja terveydenhuoltokustannuksista. Kun eräät väliaikaiset paineet helpottuvat ja tulotoimenpiteet alkavat tuottaa tulosta, julkisen talouden vakauttaminen pitäisi jatkua vuonna 2027, vaikkakin asteittain.
Alankomaiden vaihtotaseen ylijäämän odotetaan vahvistuvan edelleen sekä vuonna 2026 että 2027. Vaikka vaihtotase supistui hieman, se oli vuonna 2025 noin 8 % BKT:sta – tavarakaupan ylijäämän ja vahvemman palvelukaupan ylijäämän tukemana – ja ulkoinen asema pysyy vakaana keskipitkällä aikavälillä. Vaikka primaarituloja koskeva saldo on heikentynyt viime vuosina korkean korkotason vuoksi, rahoituskustannusten laskun odotetaan edistävän tämän osatekijän asteittaista paranemista. Vaikka epävarmuutta on edelleen siitä, miten Yhdysvaltojen uudet kaupparajoitukset saattavat vaikuttaa tavaravientiin, tämä vaikutus todennäköisesti kompensoituu osittain primaarituloja koskevien virtojen paranemisella. Tämän seurauksena vaihtotaseen ylijäämän odotetaan kasvavan hieman mutta vakaasti vuosina 2026–27, mikä vahvistaa Alankomaiden vahvaa ulkoista taloudellista asemaa.
Uusi keskusta-koalitio epävakaalla pohjalla Alankomaissa
Lokakuussa 2025 pidetyt parlamenttivaalit johtivat hajanaiseen tulokseen, jossa keskusta- ja sosiaaliliberaali D66 nousi suurimmaksi puolueeksi 17 prosentin äänimäärällä, niukasti edellä Geert Wildersin johtamaa äärioikeistolaista Vapauspuoluetta (PVV). Vaalit järjestettiin, kun edellinen hallitus kaatui vuoden 2025 puolivälissä turvapaikkapolitiikkaa koskevien erimielisyyksien vuoksi. Pitkien neuvottelujen jälkeen D66 muodosti tammikuussa 2026 vähemmistökoalitiohallituksen yhdessä konservatiiviliberaalin VVD:n ja kristillisdemokraattisen CDA:n kanssa. Se sai 66 paikkaa 150-paikkaisessa Tweede Kamerissa, mikä edellyttää ulkoista tukea useimpien lakiesitysten läpiviemiseksi – suhteellisen harvinainen järjestely Alankomaiden poliittisessa järjestelmässä. Tuloksena syntynyttä koalitiota pidetään yleisesti keskusta- tai keskusta-oikeistolaisena.
Hallitus on sitoutunut noudattamaan varovaista finanssipolitiikkaa, mutta politiikan painopisteet viittaavat julkisten menojen asteittaiseen kasvuun. Erityisesti puolustus- ja asuntorakentamiseen suunnatut investoinnit ovat kasvamassa, samoin kuin pyrkimykset maatalousalan uudistamiseen, mukaan lukien mahdolliset maatilojen lunastusohjelmat. Näiden hankkeiden rahoittamiseksi koalitio on ilmoittanut suunnitelmistaan nostaa veroja, mukaan lukien sekä henkilö- että yritysverotusta, samalla kun se on antanut viitteitä terveydenhuollon ja sosiaaliturvan menojen leikkauksista (pääasiassa korottamalla henkilökohtaisia maksuosuuksia). Äskettäiset ilmoitukset uusista energia-alan tukitoimenpiteistä – joiden arvo on noin 1 miljardi euroa – vastauksena häiriöihin, jotka liittyvät Iranin, Yhdysvaltojen ja Israelin välisen konfliktin kärjistymisen aiheuttamaan energian hintojen nousuun, korostavat hallituksen aikomusta säilyttää riittävä finanssipoliittinen liikkumavara kriiseihin reagoimiseksi tarvittaessa.
Vähemmistöhallituksena koalitio kohtaa merkittäviä poliittisia rajoitteita. Tarve varmistaa tilapäisiä parlamentaarisia enemmistöjä oppositiopuolueilta vaikeuttaa todennäköisesti keskeisten lakien läpiviemistä, erityisesti poliittisesti herkempiä toimenpiteitä, kuten menoleikkauksia ja rakenneuudistuksia. Siksi on edelleen epävarmaa, pystyykö hallitus keräämään syksyyn 2026 mennessä riittävän tuen koko poliittisen ohjelmansa toteuttamiseksi. Nämä rajoitukset todennäköisesti hidastavat uudistusten vauhtia ja rajoittavat niiden laajuutta ennustejaksolla. Seuraavat yleiset vaalit on määrä järjestää vuoteen 2030 mennessä, mikä viittaa siihen, että poliittinen pirstoutuminen saattaa pysyä Alankomaiden poliittisen kentän rakenteellisena piirteenä tulevina vuosina.

Saksa
Belgia
Ranska
Yhdistyneet kuningaskunnat
Amerikan Yhdysvallat
Kiina