Alankomaat

Vakaa mutta hidastuva BKT:n kasvu, jota tukevat vahvat talouden perustekijät ja julkiset investoinnit

Alankomaiden talousnäkymät vuosille 2026 ja 2027 ovat odotettavissa vaisumpina, sen jälkeen kun maa on pandemian jälkeen yleisesti ottaen suoriutunut paremmin kuin muut Euroopan maat. Kotitalouksien kulutus, joka on ollut keskeinen kasvun veturi – reaalikulutus kasvoi noin 1,7 % vuonna 2025 – näyttää menettävän vauhtiaan. Työttömyyden asteittainen nousu – vaikka sen odotetaankin pysyvän historiallisesti katsoen hallittavalla tasolla – sekä työllisyyden kasvun hidastuminen todennäköisesti heikentävät kuluttajien luottamusta. Näiden työmarkkinakehitysten sekä uusien hintapaineiden odotetaan heikentävän reaalista ostovoimaa ja vaimentavan kuluttajien luottamusta. Korkeammat korot todennäköisesti rajoittavat yhä enemmän vapaaehtoista kulutusta, erityisesti korkoherkissä tuotteissa. Kotitalouksien tuloja tukevat hallituksen toimenpiteet lieventävät osittain näitä vastatuulia, kun taas kasvavat julkiset menot ja jatkuvat investoinnit – etenkin puolustukseen – tarjoavat jonkin verran vastapainoa. Siitä huolimatta kotimaisen kysynnän kokonaiskasvun odotetaan hidastuvan.

Yksityisten investointien näkymät ovat vastaavasti epävarmat talouden epävarmemman tilanteen vuoksi. Korkeammat energian hinnat, kohonneet rahoituskustannukset ja viime vuosina havaittu yritysten liikevoittojen asteittainen heikkeneminen vaikuttavat todennäköisesti yksityisiin investointipäätöksiin. Kustannuspaineiden kiristyessä yritysten katteet joutuvat todennäköisesti jälleen paineen alle, mikä lisää konkurssien määrää sen jälkeen, kun ne ovat palanneet pandemiaa edeltävälle tasolle vuonna 2025. Tämän heikkenemisen odotetaan jakautuvan epätasaisesti eri toimialoilla, ja vaikutukset keskittyvät haavoittuvimpiin segmentteihin, jotka ovat erittäin alttiita korkoherkkyydelle sekä nouseville tuotantopanosten ja energian kustannuksille. Rakennusala erottuu tässä suhteessa selvästi. Vaikka maarakennustoiminta ja julkiset investoinnit – erityisesti sähköverkon laajentamiseen ja muihin energiasiirtymään liittyviin infrastruktuureihin – todennäköisesti lieventävät tilannetta jonkin verran, ala kärsii edelleen korkeista materiaali- ja työvoimakustannuksista, heikentyneestä kysynnästä sekä korkotason nousun haitallisista vaikutuksista sekä hankerahoitukseen että asuntomarkkinoiden kohtuuhintaisuuteen. Tämän seurauksena rakennusalan tilanne on todennäköisesti haastava vuoteen 2026 asti ja vielä vuonna 2027.

Ulkoiset olosuhteet tarjoavat vain vähän lisätukea kasvulle. Kaupan näkymät vuosille 2026 ja 2027 ovat edelleen haastavat, sillä laajempi talouden hidastuminen rajoittaa sekä Euroopan että maailmanlaajuisen kaupan kasvua. Lisäksi Yhdysvaltojen tullien asteittaisen vaikutuksen odotetaan rasittavan kansainvälisiä kauppavirtoja, vaikka Alankomaat onkin vähemmän suoraan alttiina niille kuin jotkut muut erittäin avoimet eurooppalaiset taloudet. Näistä vastatuulista huolimatta viennin kehitykseen pitäisi edelleen vaikuttaa myönteisesti Alankomaiden vahva asema korkean lisäarvon aloilla. Erityisesti IT-laitteiden vahvan kysynnän ja maan syvän integroitumisen maailmanlaajuisiin puolijohde- ja tekoälyyn liittyviin arvoketjuihin odotetaan edelleen olevan tärkeitä kestävyyden lähteitä. Näiden alojen pitäisi auttaa kompensoimaan heikompaa kehitystä syklisemmillä kaupan aloilla, jolloin vienti voi keskipitkällä aikavälillä antaa vaatimattoman mutta vakauttavan panoksen kasvuun.

Julkisen talouden alijäämä kasvaa jälleen, mutta pysyy Maastrichtin kriteerien rajoissa

Julkisen talouden alijäämän odotetaan pysyvän korkealla tasolla keskipitkällä aikavälillä. Sen jälkeen kun alijäämä kasvaa edelleen vuonna 2024 ja saavuttaa huippunsa vuonna 2025 – korkeimman tasonsa yli vuosikymmeneen pandemiaa lukuun ottamatta – julkisen talouden tasapainon ennustetaan heikkenevän jälleen vuonna 2026, ennen kuin se supistuu hieman vuonna 2027. Tästä kehityssuuntauksesta huolimatta Alankomaita pidetään edelleen julkisen talouden kannalta varovaisena maana, sillä sekä alijäämä että julkinen velka pysyvät Maastrichtin raja-arvojen sisällä. Vuoden 2026 tilapäinen alijäämän kasvu johtuu pienituloisiin kotitalouksiin kohdistettujen veronalennusten seurauksena rakenteellisesti pienentyneistä tuloista sekä asteittain kasvavista menoista. Julkisten menojen odotetaan kasvavan edelleen ennustejaksolla, mikä johtuu jatkuvista puolustusmenoista sekä tasaisesti nousevista sosiaaliturva- ja terveydenhuoltokustannuksista. Kun eräät väliaikaiset paineet helpottuvat ja tulotoimenpiteet alkavat tuottaa tulosta, julkisen talouden vakauttaminen pitäisi jatkua vuonna 2027, vaikkakin asteittain.

Alankomaiden vaihtotaseen ylijäämän odotetaan vahvistuvan edelleen sekä vuonna 2026 että vuonna 2027. Vaikka vaihtotase supistui hieman, se oli noin 8 % BKT:stä vuonna 2025 – tavarakaupan ylijäämän ja vahvemman palvelukaupan ylijäämän tukemana – ja ulkoinen asema pysyy vakaana keskipitkällä aikavälillä. Vaikka primaarituloja koskeva saldo oli heikentynyt viime vuosina korkean korkotason vuoksi, rahoituskustannusten laskun odotetaan edistävän tämän osatekijän asteittaista paranemista. Vaikka epävarmuutta on edelleen siitä, miten Yhdysvaltojen uudet kaupparajoitukset saattavat vaikuttaa tavaravientiin, tämä vaikutus todennäköisesti kompensoituu osittain primaaritulojen virtojen paranemisella. Tämän seurauksena vaihtotaseen ylijäämän odotetaan kasvavan hieman mutta vakaasti vuosina 2026–27, mikä vahvistaa Alankomaiden vahvaa ulkoista taloudellista asemaa.

Uusi keskusta-koalitio epävakaalla pohjalla Alankomaissa

Lokakuussa 2025 pidetyt parlamenttivaalit johtivat hajanaiseen tulokseen, jossa keskusta- ja sosiaaliliberaali D66 nousi suurimmaksi puolueeksi 17 prosentin äänimäärällä, niukasti edellä Geert Wildersin johtamaa äärioikeistolaista Vapauspuoluetta (PVV). Vaalit järjestettiin, kun edellinen hallitus kaatui vuoden 2025 puolivälissä turvapaikkapolitiikkaa koskevien erimielisyyksien vuoksi. Pitkien neuvottelujen jälkeen D66 muodosti tammikuussa 2026 vähemmistökoalitiohallituksen yhdessä konservatiiviliberaalin VVD:n ja kristillisdemokraattisen CDA:n kanssa. Se sai 66 paikkaa 150-paikkaisessa Tweede Kamerissa, minkä vuoksi se tarvitsee ulkoista tukea useimpien lakiesitysten läpiviemiseksi – mikä on suhteellisen harvinaista Alankomaiden poliittisessa järjestelmässä. Tuloksena syntynyttä koalitiohallitusta pidetään yleisesti keskusta- tai keskusta-oikeistolaisena.

Hallitus on sitoutunut noudattamaan varovaista finanssipolitiikkaa, mutta politiikan painopisteet viittaavat julkisten menojen asteittaiseen kasvuun. Erityisesti puolustus- ja asuntomarkkinoihin suunnatut investoinnit ovat kasvamassa, ja samalla pyritään uudistamaan maatalousalaa, mukaan lukien mahdolliset maatilojen lunastusohjelmat. Näiden hankkeiden rahoittamiseksi koalitio on ilmoittanut suunnitelmistaan korottaa veroja, mukaan lukien sekä henkilö- että yritysverotusta, samalla kun se on antanut viitteitä terveydenhuollon ja sosiaaliturvan menojen leikkauksista (pääasiassa korottamalla henkilökohtaisia maksuosuuksia). Äskettäin ilmoitetut uudet energia-alan tukitoimenpiteet – joiden arvo on noin 1 miljardi euroa – ovat vastaus häiriöihin, jotka liittyvät Iranin, Yhdysvaltojen ja Israelin välisen konfliktin kärjistymisen aiheuttamaan energian hintojen nousuun. Ne korostavat hallituksen aikomusta säilyttää riittävä finanssipoliittinen liikkumavara kriiseihin reagoimiseksi tarvittaessa.

Vähemmistöhallituksena koalitio kohtaa merkittäviä poliittisia rajoitteita. Tarve varmistaa tilapäisiä parlamentaarisia enemmistöjä oppositiopuolueilta vaikeuttaa todennäköisesti keskeisten lakien läpiviemistä, erityisesti poliittisesti herkkiä toimenpiteitä, kuten menoleikkauksia ja rakenneuudistuksia. Siksi on edelleen epävarmaa, pystyykö hallitus keräämään syksyyn 2026 mennessä riittävän tuen koko poliittisen ohjelmansa toteuttamiseksi. Nämä rajoitukset todennäköisesti hidastavat uudistusten vauhtia ja supistavat niiden laajuutta ennustejaksolla. Seuraavat yleiset vaalit on tarkoitus järjestää vuoteen 2030 mennessä, mikä viittaa siihen, että poliittinen pirstoutuminen saattaa pysyä Alankomaiden poliittisen maiseman rakenteellisena piirteenä tulevina vuosina.

Maksut

Alankomaissa pankkisiirrot ovat ylivoimaisesti yleisin maksutapa sekä kotimaisissa että vientiin liittyvissä yritysten välisissä liiketoimissa. Kaikki alankomaalaiset pankit ovat liitettyinä SWIFT-verkkoon, joka mahdollistaa kansainvälisten maksujen edullisen, joustavan ja nopean käsittelyn. Myös suoraveloitus ja erilaiset keskitetyt paikalliset kassajärjestelmät ovat laajasti käytössä. Verkkokauppa on yhä suositumpaa, ja useimmat yritykset käyttävät nykyään digitaalisia pankkiohjelmistoja. Käteismaksut ovat vähitellen katoamassa, ja muita maksutapoja, kuten sekkejä ja vekseliä, käytetään harvoin.

Perintä

Sopimusvaihe

Perintäprosessi alkaa ja päättyy yleensä lähettämällä velalliselle (joskus kirjattuna) perintäkirje. Kirjeiden lähettäminen (yksinomaan) sähköpostitse on yhä yleisempää. Perintäkirjeessä vaaditaan yleensä päävelan lisäksi myös kertyneiden korkojen ja oikeudenkäyntikustannusten maksamista. Jos korkokannoista ja/tai kuluista ei ole sovittu sopimuksessa, Alankomaiden laki säätelee molempien enimmäismääriä. Jos sovinnolliset toimet, joihin kuuluvat muistutukset puhelimitse ja mahdollisesti vierailu velallisen luona, eivät johda täyteen maksuun, velkoja voi käynnistää oikeudenkäynnin Alankomaiden siviilioikeuden mukaisesti.

OIKEUDELLINEN MENETTELY

Nopeutetut menettelyt

Kiireellisissä tapauksissa vaatimukset voidaan viedä pikamenettelyyn (kort geding). Nämä menettelyt muistuttavat tavallisia siviilioikeudenkäyntejä, mutta jos tuomari (jota johtaa käräjäoikeuden puheenjohtaja) on vakuuttunut kantajan perusteluista, hän antaa tuomion hyvin lyhyessä ajassa – yleensä kahden–neljän viikon kuluessa. Tämän jonkin verran yksinkertaistetun menettelyn aikana tuomari antaa usein väliaikaisen tai alustavan päätöksen kiireellisimmissä asioissa. Jos osapuolet eivät tämän alustavan päätöksen jälkeen pääse lopulliseen sovintoon kaikista kysymyksistä, heidän on haettava lopullinen tuomio ”tavallisessa” siviilioikeudenkäynnissä (bodemprocedure).

Alankomaiden pikamenettely eroaa monissa muissa Euroopan maissa käytetystä (eurooppalaisesta) maksumääräysmenettelystä. Se edellyttää aina asianajajan apua ja kaikkien osapuolten henkilökohtaista läsnäoloa tuomarin edessä. Koska tämä tekee pikamenettelystä melko kalliin, sitä ei käytetä usein tavallisissa perintätapauksissa.

Tavallinen menettely

Tavallinen siviilioikeudenkäynti, joka käydään jossakin yhdestätoista käräjäoikeudesta (Rechtbank), on yleisimmin käytetty oikeussuojakeino. Enintään 25 000 euron vaatimukset käsitellään käräjäoikeuden kantoniosaston tuomarin (kantonrechter) toimesta, kun taas yli 25 000 euron vaatimukset käsitellään siviilioikeuden osastolla. Siviilioikeudellisen osaston suurin ero on se, että sekä kantajan että velallisen on oltava asianajajan edustamia, kun taas kantoniosastossa osapuolet saavat puolustaa asiaansa itse. Molemmat menettelyt alkavat sillä, että ulosottomies toimittaa velalliselle haasteen. Monissa tapauksissa velalliset eivät kiistä vaatimusta eivätkä saavu oikeuteen. Tämä johtaa poissaolotuomion antamiseen, yleensä kuuden–kahdeksan viikon kuluessa. Jos velallinen saapuu oikeuteen, tuomari asettaa määräajan, johon mennessä velallisen tai tämän asianajajan on laadittava kirjallinen vastaus (conclusie van antwoord). Kantonaalituomioistuimessa velalliset voivat kuitenkin edustaa itseään ja esittää perustelunsa suullisesti. Ensimmäisen puolustuksen jälkeen on vakiintunut käytäntö, että tuomari määrää molemmille osapuolille henkilökohtaisen kuulemisen lisätietojen saamiseksi ja sovintomahdollisuuden selvittämiseksi (comparitie van partijen). Jos sovintoa ei synny, tuomioistuin voi joko antaa tuomion välittömästi tai, monimutkaisemmissa tapauksissa, antaa kantajalle mahdollisuuden esittää vastine (conclusie van repliek). Vastaaja voi sitten vastata siihen vastavastineella (conclusie van dupliek). Nämä menettelyt kestävät keskimäärin kuudesta kahteentoista kuukautta.

Selvitystila

Kolmas ja usein tehokas menettely maksujen perimiseksi on selvitystilaa koskevan hakemuksen jättäminen käräjäoikeuteen. Tällaisen hakemuksen on oltava asianajajan jättämä, ja hakijan on toimitettava todisteet kiistattoman velan maksamatta jättämisestä sekä siitä, että on olemassa vähintään yksi muu velkoja, jolla on kiistaton saatava mistä tahansa syystä (esimerkiksi kauppavelka, maksamattomat elatusapuvelat tai verot). Tämän jälkeen ulosottomies ilmoittaa velalliselle virallisesti, että konkurssihakemus on jätetty. Konkurssin välttämiseksi velallinen voi päättää saapua oikeuteen kiistämään saatavan (tai sen, että on olemassa muita velkojia) tai ehdottaa sovittelua tuomioistuimen ulkopuolella. Koska useimmat velalliset pyrkivät pääsemään sovintoratkaisuun, nämä menettelyt peruutetaan usein ennen oikeudenkäynnin päivämäärää. Muussa tapauksessa ja jos todisteita on riittävästi, velallinen julistetaan konkurssiin. Noin 95 prosentissa kaikista konkurssitapauksista etuoikeudettomat velkojat eivät saa maksua.

Omistusoikeuden pidätysoikeus ja takaisinottamisoikeus

Oikeustoimien aloittamisen tai omistuksenpidätysoikeuden (jos siitä on sovittu) vaatimisen lisäksi tavaroiden myyjät voivat usein käyttää takaisinottamisoikeuttaan (recht van reclame) maksamattomien tavaroiden osalta. Tämä edellyttää, että velalliselle lähetetään kirjattu kirje, jossa vedotaan tähän oikeuteen. Sopimus raukeaa näin ollen, ja lain mukaan tavaroiden omistusoikeus siirtyy takaisin velkojalle. Tämän oikeuden käyttäminen edellyttää kuitenkin, että tavarat ovat alkuperäisessä kunnossa. Suosituskirje on lähetettävä 6 viikon kuluessa eräpäivästä ja 60 päivän kuluessa tavaroiden toimittamisesta. 

Oikeuden päätöksen täytäntöönpano

Jos velallinen ei vapaaehtoisesti noudata tuomioistuimen päätöstä, velkoja voi ryhtyä toimenpiteisiin tuomion täytäntöönpanemiseksi. Koska useimmat tuomioistuimen päätökset tulevat voimaan välittömästi, velkojan ei tarvitse odottaa kolmen kuukauden valitusaikojen päättymistä. Täytäntöönpanolait säätelevät pakkotoimenpiteitä ja niiden soveltamista. Alankomaissa vain ulosottomiehet ovat valtuutettuja panemaan täytäntöön päätöksiä, ja he toimivat velkojan ohjeiden mukaisesti. Pakkotoimenpiteiden aloittamiseksi on täytettävä kaksi ehtoa. Ulosottomiehen on oltava hallussaan täytäntöönpanomääräys (alkuperäinen ja täytäntöönpanokelpoinen tuomio), ja osapuolelle, johon täytäntöönpano kohdistuu, on oltava toimitettu etukäteen virallinen ilmoitus täytäntöönpanomääräyksestä.

Muissa EU-maissa annetuille tuomioille on olemassa erityisiä täytäntöönpanomenettelyjä, kuten EU:n maksumääräys ja eurooppalainen vähäisten vaateiden menettely. EU:n ulkopuolisten maiden antamat päätökset voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön vastavuoroisuuden periaatteella, edellyttäen että päätöksen antanut maa on solminut Alankomaiden kanssa kahden- tai monenvälisen sopimuksen. Jos tällaista sopimusta ei ole, Alankomaiden tuomioistuimissa voidaan käynnistää exequatur-menettely. 

Insolvenssimenettelyt

RAKENNEUUDISTUSMENETTELYT

Yrityksen velkojen uudelleenjärjestelyyn liittyy maksujen keskeyttämismenettely (surseance van betaling). Velalliselle myönnetään väliaikainen helpotus velkojilta, jotta se voi järjestellä talouttaan, jatkaa liiketoimintaansa ja lopulta maksaa velkojiensa saatavat, kaikki tuomioistuimen nimittämän selvittäjän valvonnassa. Suunnitelma esitetään, ja sen on saatava hyväksyntä kahdelta kolmasosalta velkojista, jotka edustavat kolmea neljäsosaa koko maksamattomasta velasta.

KONKURSSIMENETTELYT

Velallisen varat realisoidaan tuomioistuimen nimittämän pesänhoitajan toimesta. Menettely alkaa, kun velallinen on lopettanut maksut ja käräjäoikeus on julistanut velallisen konkurssiin. Jos velkoja pyytää velallisen julistamista konkurssiin, on oltava vähintään kaksi velkojaa, joiden saatavat ovat erääntyneet. Jos kuitenkin velallinen itse pyytää konkurssin julistamista, todisteita muista velkojista ei vaadita.

Selvittäjä laatii luettelon velkojista, velallisen omaisuus huutokaupataan ja tuotto jaetaan sitten velkojien kesken.

Viimeksi päivitetty: toukokuu 2026