Elinvoimainen (mutta polarisoitunut) talous
Jos tilannetta ei puututa, Yhdysvaltain talouden pitäisi pysyä hyvässä kunnossa vuonna 2026. Suurin osa tullien kustannuksista jää yritysten kannettavaksi, mikä selittää pitkälti sen, miksi inflaatio on toistaiseksi jäänyt odotuksia alhaisemmaksi. Yritysten konkurssit ovat ylittäneet pandemiaa edeltäneen tason, mikä viittaa siihen, että heikoimmat yritykset kamppailevat korkeampien kustannusten kanssa, vaikka vahvimmat yritykset menestyvätkin erinomaisesti. Samanlainen polarisaatiodynamiikka selittää, miksi tavaroiden ja palveluiden kysyntä on pysynyt niin vahvana. Varovaisimpien arvioiden mukaan varakkaimman viidenneksen osuus kulutuksesta (70 % BKT:stä) on 35 %; korkeimmillaan se on 50–60 %. Mitä varakkaampi olet, sitä enemmän olet altis osakemarkkinoille: ylimmän 0,1 prosentin osuus pitää noin 70 prosenttia rahoitusvarallisuudestaan osakkeissa, kun taas alimman 50 prosentin osuus on 15–20 prosenttia. Sijoittajien innostus tekoälyä kohtaan ei siis tue pelkästään investointeja, vaan se tukee myös varakkaampien amerikkalaisten kulutusta. Lisäksi One Big Beautiful Bill Act -lain (OBBBA) mukaiset ylimääräiset veronpalautukset lisäävät kotitalouksien tuloja arviolta 0,8 % koko vuoden aikana. Samoin odotamme, että poistokäytäntö ja tutkimus- ja kehityskulujen kirjaaminen kuluksi vauhdittavat pääomasijoituksia ja laajentavat investointien kasvuvauhtia tekoälyekosysteemin ulkopuolelle. Jos jotain, kysyntä saattaa jopa olla liian suurta, ja odotetun 2 prosentin inflaatiotavoitteen saavuttaminen saattaa viivästyä, kun tullien siirtäminen hintoihin on saatu päätökseen.
Kaksi aluetta on syytä seurata tarkasti: osakemarkkinat ja työmarkkinat. Osakemarkkinoiden korjausliikkeen mahdollisia laukaisijoita ovat sijoittajien mielipiteen kääntyminen tekoälystä sekä Valkoisen talon arvaamaton politiikka, kun se pelkää menettävänsä enemmistön kongressissa välivaaleissa. Työmarkkinoiden osalta voisi odottaa, että hyvä kasvukuvio palauttaa ne takaisin terveelle pohjalle. Mutta kun otetaan huomioon vahvat kannustimet teknologiaan perustuvalle työvoiman korvaamiselle, julistamme ”vähäisen irtisanomisen ja vähäisen palkkaamisen” työmarkkinoiden lopun vasta sitten, kun se todella tapahtuu. Työvoimapula tulee yhä selvemmin esiin aloilla, jotka ovat riippuvaisia paperittomasta työvoimasta (rakennusala, elintarviketeollisuus, matkailu- ja ravintola-ala). Fedin odotetaan nostavan korkoja lähemmäksi 3:a prosenttia, vaikka tauko ei ole poissuljettua, jos inflaatiopaineet kiristyvät. Huolimatta hallituksen kiristyvästä painostuksesta emme odota Fedin riippumattomuuden vaarantuvan konkreettisesti niin kauan kuin korkein oikeus puolustaa sitä. Siksi odotamme rakennusalan elpymisen olevan melko pitkittynyttä ja keskittyvän vuoden loppupuolelle. Kun tullimaksuista johtuvan varastojen kasautumisen vaikutukset hiipuvat, odotamme nettoviennin vaikuttavan positiivisesti.
Yhdysvaltain dollarin hallitseva asema mahdollistaa runsaan finanssipolitiikan, ulkoiset alijäämät jatkuvat
Ilman Yhdysvaltain valtion joukkovelkakirjojen houkuttelevuutta maailmanlaajuisena vertailukohteena varantovaroina finanssipolitiikan kehitys olisi välitön huolenaihe. Korkeampien korkojen ja jatkuvasti korkeiden perusvajeiden (3 % BKT:sta) yhdistelmän vuoksi korkomenot ovat paisuneet pandemian edeltäneestä keskimääräisestä 1,5 %:sta BKT:sta 3,1 %:iin vuonna 2025, ja niiden odotetaan nousevan edelleen, kun kasvu normalisoituu mutta korot pysyvät korkeina. Suurimmat menoerät (sosiaaliturva, terveydenhuolto ja puolustus) kasvavat edelleen väestön ikääntymisen, nousevien terveydenhuoltokustannusten sekä sotilaallisten valmiuksien modernisointi- ja ylläpitotarpeen vuoksi. Pyrkimykset parantaa julkisen talouden kustannustehokkuutta jäävät todennäköisesti suhteellisen vähäisiksi, sillä suurimmat potentiaaliset menokohteet ovat poliittisesti herkkiä (veteraanien tukimenot, opioidikriisi, asumistuki), kun taas virkamieskunnan henkilöstömäärän leikkaukset eivät riitä kovin pitkälle. OBBBA-laki, joka tuo mukanaan laaja-alaisia veronalennuksia mutta vähentää menoja vain osittain (terveydenhuolto, elintarvikeapu ja vihreän energian tuet), johtaa todennäköisesti liittovaltion velan 3–3,7 biljoonan Yhdysvaltain dollarin nettokasvuun seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tullit ovat osoittautuneet hyödylliseksi välineeksi tulojen keräämisessä (273 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2025, 0,9 % BKT:stä), mutta niiden laajuus ei riitä merkittävästi tasoittamaan laajempia alijäämäpaineita. Lisäksi korkeimman oikeuden päätös, joka heikentää suuren osan nykyisestä tullijärjestelmästä poliittista legitiimiyttä, aiheuttaisi tulovajeen. Kun otetaan huomioon republikaanipuolueen vahva kannustin lieventää taloudellisia huolia välivaaleja silmällä pitäen, menoihin liittyy nousuriski, esimerkiksi ehdotus jakaa kotitalouksille 2 000 Yhdysvaltain dollarin suuruisia ”tullipalautussekkejä”. Näemme potentiaalia valtionlainojen korkopaineiden jatkuvalle kasvulle keskipitkällä aikavälillä.
Hieman pienentyneestä tilanteesta huolimatta maalla kertyy edelleen suuria vaihtotaseen alijäämiä lähitulevaisuudessa. Ensinnäkin kuluttajien vahva ostovoima luo jatkuvaa kysyntää tuonnille, mutta toisaalta ulkomaiset investoinnit jatkunevat talouteen virtaamista, samalla kun edellä mainittu ylimääräinen alijäämäinen meno luo rahoitustarpeita. Tullit saattavat vähentää kokonaistuontia hyvin lyhyellä aikavälillä, mutta kauppakumppaneiden monipuolistuminen pitäisi asteittain kumota tämän vaikutuksen. Yhdysvaltojen ulkoiset ”haavoittuvuudet” tulisivat ongelmaksi vain, jos dollarin asema varantovaluuttana ja valtion joukkovelkakirjojen asema turvasatamavaroina heikkenisivät merkittävästi. Tästä on voitu havaita joitakin varhaisia merkkejä vuonna 2025, mutta on vielä liian aikaista sanoa, onko kyseessä tilapäinen ilmiö vai trendi.
”America first” -ulkopolitiikka, riskit Fedin riippumattomuudelle
Presidentti Donald Trump ja republikaanipuolue varmistivat ratkaisevan voiton marraskuun 2024 vaaleissa voittamalla presidentinvaalin selvällä erolla valitsijamieskunnassa (312/538 ääntä) sekä kongressin molemmissa kamareissa (220/435 edustajainhuoneen paikkaa, 53/100 senaatin paikkaa). Kun otetaan huomioon erittäin niukka viiden paikan enemmistö, ennätyksellinen määrä eläkkeelle jääviä edustajia (43), kilpailluiden vaalipiirien suuri määrä (42) sekä taipumus siihen, että istuvat edustajat joutuvat rangaistuksen kohteeksi välivaaleissa, edustajainhuoneella on hyvät mahdollisuudet siirtyä demokraattien hallintaan. Republikaanien mahdollisuudet säilyttää senaatin enemmistö ovat paremmat, mutta myös se on vaarassa. Enemmistö molemmissa kamareissa on ollut ratkaisevan tärkeää keskeisten poliittisten linjausten läpiviemiseksi, kuten vuoden 2017 veronalennusten jatkamiseksi ja laajentamiseksi, maahanmuuttovalvonnan budjetin lisäämiseksi, Medicaid-kelpoisuusehtojen tiukentamiseksi sekä puhtaan energian ja sähköautojen verohyvitysten kumoamiseksi. Useimmat lainsäädäntöehdotukset vaativat myös 60 ääntä senaatissa, mikä antaa demokraateille jonkin verran valtaa estää politiikkaa ja johtaa toisinaan hallituksen sulkemiseen. Korkein oikeus on republikaanien hallinnassa (6–3), ja sen sitoutumista toimimaan toimeenpanovallan vastapainona haastaa Valkoinen talo, joka on valmis testaamaan rajoja. Presidentti painostaa myös keskuspankkia laskemaan korkoja enemmän kuin se muuten tekisi. Vuonna 2026 presidentti nimittää uudet jäsenet 1–3 paikkaan keskuspankin 12-jäsenisestä päätöksentekokomiteasta, mukaan lukien puheenjohtajan. Tämä ei riitä komitean hallintaan, vaikka kaikki Trumpin nimittämät jäsenet seuraisivatkin presidentin linjaa. Vaikka keskuspankin riippumattomuuden vaarantumiseen on vielä jonkin verran liikkumavaraa, se on kaventumassa.
Tullijärjestelmän laajentamista ei pidä sulkea pois, kun otetaan huomioon presidentin mieltymys tähän keinoon. Odotamme kuitenkin, että uudet tullit ovat hajanaisia verrattuna niihin, jotka otettiin käyttöön vuonna 2025, tai että niitä käytetään laittomiksi todettujen tullijärjestelmien uudelleenmuodostamiseen. Suhteet Kiinaan ovat merkittävä potentiaalisen epävakauden lähde. Näiden kahden supervallan välillä vallitsee syvään juurtunut strateginen kilpailu. Molemmat osapuolet ovat käyttäneet erilaisia keinoja painostaakseen vastapuolen taloutta (tullit, valuuttamanipulointi, teollisuustuet, kriittisten tuotantopanosten, kuten puolijohteiden ja harvinaisten maametallien, vientirajoitukset). Tämän kirjoituksen laatimishetkellä suhteissa vallitsee suhteellinen lieventyminen, ja kaupparauha on määrä päättyä marraskuussa 2026. Tämä tilanne voi kuitenkin kääntyä nopeasti päinvastaiseksi. Yhdysvallat pyrkii edelleen irtautumaan Kiinasta kaupan ja rahoituksen alalla samalla kun se vahvistaa geopoliittista vaikutusvaltaansa läntisellä pallonpuoliskolla, mikä näkyy erityisen selvästi sen nopeasti laajenevassa osallistumisessa Venezuelan tilanteeseen sekä pyrkimyksissä hankkia Grönlanti. Heinäkuussa 2026 tehtävä USMCA-sopimuksen tarkistus määrittelee uudelleen kauppasuhteiden ehdot Kanadan ja Meksikon kanssa, jotka ovat Yhdysvaltojen tärkeimpiä kauppakumppaneita (20 % kokonaiskaupasta). Työoletuksemme on, että sopimus säilyy voimassa, vaikka on vaikeampi sanoa, tuleeko se olemaan täysimääräinen jatkaminen (vuodesta 2036 vuoteen 2042) vai joutuuko se uudelleen tarkistettavaksi vuonna 2027. Sääntelyn purkamista koskevan painostuksen, erityisesti ympäristöasioiden sekä raportoinnin ja vaatimustenmukaisuuden osalta, odotetaan jatkuvan, mikä vähentää yritysten byrokratiaa.

Kanada
Eurooppa
Meksiko
Kiina
Yhdistyneet kuningaskunnat
Japani