Talouskasvu hidastui jyrkästi vuonna 2026 alueellisten jännitteiden vuoksi, mutta elpyy vuonna 2027
Talous on hidastunut jyrkästi vuonna 2026, kun kiristyneet alueelliset jännitteet ovat painaneet sekä hiilivety- että muiden alojen toimintaa. Vaikka muu kuin hiilivetyala voisi hyötyä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien monipuolisesta talousrakenteesta, matkailun, liikenteen, kaupan, rakentamisen ja rahoituspalvelujen kasvu on hidastunut yritysten luottamuksen heikkenemisen, investointien vähenemisen ja lisääntyneen geopoliittisen epävarmuuden vuoksi. Tästä syystä huolimatta siitä, että Yhdistyneiden arabiemiirikuntien PMI oli toukokuussa 2026 yli 50 (52,6), yritykset kärsivät edelleen vientitilausten vähenemisestä merikauppareittien häiriöiden, turvallisuustilanteen ja taloudellisen epävarmuuden vuoksi. Tässä suhteessa Yhdistyneet arabiemiirikunnat olivat iranilaisten hyökkäysten kohteena useammin kuin niiden GCC-naapurimaat, mikä häiritsi suoraan niiden logistiikkaa ja ilmailuinfrastruktuuria, kun kriittisiä solmukohtia, kuten Dubain kansainvälisen lentokentän terminaali 3 ja Jebel Alin satama, kohdistettiin iskuja. Tämän seurauksena kansainvälisten matkailutulojen odotetaan laskevan vuonna 2026 lähes 30 % edellisvuodesta noin 30 miljardiin Yhdysvaltain dollariin. Maahanmuuton mahdollinen väheneminen – maahanmuuttajat muodostavat lähes 90 % Yhdistyneiden arabiemiirikuntien väestöstä ja edustavat merkittävää osaa kotitalouksien kulutuksesta (50 % BKT:stä) – painaa vähittäiskaupan kysyntää ja kiinteistömarkkinoita. Rakentaminen (noin 10 % BKT:stä) hidastuu, kun sijoittajat lykkäävät ei-välttämättömiä hankkeita ja rakennuttajat omaksuvat varovaisemman asenteen rahoituksen ja geopoliittisten riskien kasvaessa. Kauppa- ja logistiikkatoimintaa haittaavat todennäköisesti myös merireittien jatkuvat häiriöt ja heikentynyt alueellinen kysyntä. Hiilivetyalalla Hormuzin salmen saarto ja infrastruktuuriin kohdistuneet ilmaisku pakottivat ADNOC:n sulkemaan suuria merellä sijaitsevia öljykenttiä, mikä leikkasi Yhdistyneiden arabiemiirikuntien öljyntuotantoa (noin 25 % BKT:sta) yli 40 %:lla, 3,4 miljoonasta tynnyristä päivässä (bpd) noin 1,8 miljoonaan. Tämä on sen ainoan toiminnassa olevan ohitusputken kapasiteetti Fujairahiin itärannikolla, joka sijaitsee salmen ulkopuolella. Öljyntuotannon odotetaan laskevan noin 5 % edellisvuodesta vuonna 2026. Lisäksi huhtikuussa 2026 Yhdistyneet arabiemiirikunnat ilmoittivat eroavansa OPECista ja OPEC+:sta. Tämä voisi mahdollistaa Abu Dhabin öljyntuotannon kasvattamisen 5 miljoonaan bpd:hen. Tulevaisuudessa alueellisten geopoliittisten jännitteiden kestävä lieventyminen ja alueellisten merireittien täydellinen avaaminen helpottaisivat asteittaista elpymistä vuonna 2027. Parantuneet geopoliittiset olosuhteet vauhdittaisivat matkailua, kuluttajien luottamusta ja investointeja sekä palauttaisivat Yhdistyneiden arabiemiirikuntien aseman alueellisena kauppa- ja logistiikkakeskuksena. Rakentaminen saisi todennäköisesti uutta vauhtia, ja samalla vähittäiskaupan kulutus kiihtyisi ja palvelusektori vahvistuisi liiketoimintaympäristön paranemisen myötä. Kestävä sopimus vähentäisi myös riskilisäyksiä ja lieventäisi toimitusketjun häiriöitä, mikä tukisi laajempaa elpymistä muilla kuin öljyyn liittyvillä talouden aloilla.
Tukeakseen taloutta alueellisen sodan olosuhteissa keskuspankki on toteuttanut viisipilarisen 1 biljoonan AED:n (272 miljardia USD) tukipaketin varmistaakseen markkinoiden kassavirran ja pankkijärjestelmän likviditeetin sekä vahvistaakseen yritysluotonantoa. Yhdessä Dubain 1 miljardin AED:n talouden elvytyspaketin ja liittovaltion 1 miljardin AED:n kansallisen teollisuuden kestävyysrahaston kanssa tämän pitäisi suhteellisesti kompensoida sodan kielteisiä vaikutuksia (esim. toimitusketjun häiriöistä johtuvat korkeammat kustannuspaineet).
Inflaatiopaineet ovat hieman kasvaneet alueellisten toimitusreittien häiriöistä johtuvien tuontihintojen (eli elintarvikkeiden, asumisen ja yleishyödyllisten palveluiden) nousun seurauksena. Koska rahapolitiikka on valuutan kiinnityksen vuoksi käytännössä yhdenmukaistettu Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) kanssa, korkokehitys Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa heijastaa jatkossakin suurelta osin Fedin linjausta. Tätä taustaa vasten Yhdistyneiden arabiemiirikuntien keskuspankki todennäköisesti säilyttää varovaisen lähestymistavan, jossa etusijalle asetetaan rahoitusvakaus ja riittävät likviditeettiolosuhteet samalla kun kotimaiset rahoituskustannukset pidetään suurin piirtein globaalien Yhdysvaltain dollarin korkojen tasolla.
Kaksoisylijäämät kaventuvat edelleen
Yhdistyneiden arabiemiirikuntien odotetaan säilyttävän julkisen talouden ylijäämän vuonna 2026, vaikka ylijäämä todennäköisesti supistuu jonkin verran, kun hiilivetyjen tuotot vähenevät ja julkiset menot pysyvät korkeina talouden tukemiseksi. Jos geopoliittiset jännitteet jatkuvat lieventymisessään vuonna 2027, julkisen talouden tilanne vahvistunee hieman, mikä perustuu talouden elpymisen myötä monipuolistuneeseen tulopohjaan (muiden kuin öljytulojen osuus valtion kokonaistuloista on noin puolet), valtion varoista saataviin huomattaviin tuloihin (joiden arvioidaan olevan noin 500 % BKT:stä vuoden 2025 lopussa) sekä vahvaan markkinoille pääsyyn. Vuodesta 2021 lähtien liittohallitus on laskenut liikkeeseen valtion joukkovelkakirjoja ja hankkinut rahoitusta kotimaisilla dirham-määräisillä joukkovelkakirjoilla ja sukuk-joukkovelkakirjoilla sekä kansainvälisillä emissioilla. Vuonna 2025 kotimaisten valtion sukuk-joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku oli yhteensä noin 1,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Näiden tekijöiden yhdistelmän odotetaan antavan viranomaisille riittävää joustavuutta selviytyä öljyn hinnan vaihteluista ja jatkaa samalla investointeja infrastruktuuriin ja strategisiin sektoreihin.
Vaikka vaihtotaseen ylijäämän odotetaan supistuvan, kun hiilivetyviennin (joka muodostaa noin 35 % kokonaisviennistä) laskee Hormuzin salmen sulkemisen vuoksi, ulkoisten puskurien odotetaan olevan riittävät. Valuuttamarkkinoiden likviditeettiä tukevat keskuspankin hallussa olevat huomattavat viralliset valuuttavarannot (noin 260–275 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä vastaa noin 30–35 %:a BKT:stä vuoden 2025 lopulla) sekä valtavat valtion sijoitusrahaston varat. Yhdessä näiden odotetaan vahvistavan luottamusta dirhamin kiinnitykseen ja lieventävän ulkoista haavoittuvuutta jopa epäsuotuisissa globaaleissa ja öljymarkkinaolosuhteissa.
Sisäinen vakaus epävakaalla alueella
Sisäpoliittisesta vakaudestaan huolimatta Yhdistyneet arabiemiirikunnat joutuvat edelleen kohtaamaan suuria geopoliittisia riskejä, jotka johtuvat alueellisista jännitteistä ja maailmanlaajuisesta hajautumisesta. Alueellisen konfliktin jälkeen Yhdistyneet arabiemiirikunnat jatkavat pragmaattista ulkopolitiikkaansa, jonka tavoitteena on alueellisen vakauden säilyttäminen. Sopimus, joka tunnetaan virallisesti nimellä Islamabadin yhteisymmärryspöytäkirja ja jonka Yhdysvallat ja Iran allekirjoittivat 17. kesäkuuta 2026, on lieventänyt välittömiä geopoliittisia riskejä ja luonut puitteet neuvotteluille kattavan ratkaisun löytämiseksi. Se on myös vähentänyt merireitteihin kohdistuvaa painetta, sillä se sisältää väliaikaisia toimenpiteitä, kuten Hormuzin salmen avaamisen uudelleen ja tulitauon jatkamisen. Ymmärryspöytäkirja tarjoaa kuitenkin vain väliaikaista helpotusta, sillä se on 60 päivän mittainen väline lopullisen sopimuksen saavuttamiseksi. Sopimuksen täytäntöönpano riippuu molempien osapuolten jatkuvasta poliittisesta sitoutumisesta. Kunnes lopulliseen sopimukseen päästään, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat edelleen alttiina alueellisten jännitteiden uudelleenkipinöimiselle. Jos yhteisymmärryspöytäkirja kehittyy kestäväksi rauhansopimukseksi, Yhdistyneet arabiemiirikunnat olisi hyvissä asemissa hyötymään Hormuzin salmen kautta kulkevien kauppavirtojen elpymisestä, matkailun kasvusta, ulkomaalaisten uudesta tulvasta ja ulkomaisten investointien lisääntymisestä, mikä tukisi öljyn ulkopuolisen talouden laaja-alaista elpymistä.
Yhdistyneet arabiemiirikunnat toimivat alueellisessa ympäristössä, jossa sen geopoliittiset prioriteetit eivät aina täysin vastaa toisen merkittävän alueellisen suurvallan, Saudi-Arabian, prioriteetteja. Erot strategisissa painotuksissa ovat erityisen ilmeisiä Jemenissä, jossa Yhdistyneet arabiemiirikunnat asettavat etusijalle meriturvallisuuden, kun taas Saudi-Arabia keskittyy enemmän rajavalvontaan ja konfliktien hallintaan. Lisäksi Israelin ja sen naapurimaiden väliset jatkuvat jännitteet ruokkivat edelleen epävarmuutta. Vaikka Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat pyrkineet säilyttämään diplomaattiset, turvallisuus- ja taloussuhteet Abrahamin sopimusten (2020) puitteissa, tilanteen uusi kärjistyminen voisi vahingoittaa yhteistyötä ja lisätä alueellisia turvallisuusriskejä.
Lopuksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat joutuvat kohtaamaan globaalin pirstoutumisen, kuten Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen kilpailun, aiheuttamia geopoliittisia heijastusvaikutuksia, joihin liittyy pakotejärjestelmiä ja kaupparajoituksia. Nämä voivat vaikeuttaa rahavirtoja, jälleenvientiä, teknologian siirtoja ja investointipäätöksiä. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien monipuolinen talous, vahvat ulkoiset resurssit ja tasapainoinen diplomaattinen linja lieventävät näitä riskejä. Yhdistyneet arabiemiirikunnat ovat myös laajentaneet taloudellista vaikutusvaltaansa alueen ulkopuolelle, erityisesti valtioon sidoksissa olevien toimijoiden johtamien afrikkalaisten logistiikka- ja satamainfrastruktuuri-investointien kautta. Nämä aloitteet liittyvät ensisijaisesti kaupallisiin ja kauppaan liittyviin tavoitteisiin. Lisäksi Yhdistyneet arabiemiirikunnat ylläpitävät tiivistä turvallisuusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, ja maassa on rajoitettu yhdysvaltalainen sotilaallinen läsnäolo, mikä tukee maiden välisiä laajempia puolustus- ja strategisia siteitä.

Intia
Japani
Kiina
Hong Kong
Etelä-Korea
Eurooppa
Amerikan Yhdysvallat