Suomi
Latvia
Ruotsi
Liettua
Saksa
PuolaEnergiakriisi jarruttaa elpymistä
Viron talouden elpymisen odotetaan jatkuvan vuosina 2026–2027, ja kasvun ennustetaan nousevan euroalueen keskiarvoa korkeammalle. Elpymistä haittaa kuitenkin Iranin sodasta johtuva energiahintashokki, joka ruokkii edelleen korkeaa inflaatiota (3,7 % toukokuussa 2026), ja sitä ylläpitävät myös arvonlisäveron korotus 22 prosentista 24 prosenttiin heinäkuussa 2025 sekä alkoholin ja tupakan valmisteverojen korotus toukokuussa 2026. Yksityinen kulutus pysyy talouden pääasiallisena veturina, jota tukevat jatkuvasti dynaaminen nimellispalkkojen kasvu (+5,8 % edellisvuodesta maaliskuussa 2026) sekä entistä avokätisempi talousarvio ennen maaliskuun 2027 parlamenttivaaleja. Työttömyysaste, 7,1 % vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä, on EU:n keskiarvoa (6,0 % huhtikuussa 2026) korkeampi, mikä heijastaa työmarkkinoiden jatkuvaa paineistumista ja erityisesti korkeaa nuorisotyöttömyyttä (22,8 % maaliskuussa 2026). Tässä tilanteessa EKP on nostanut ohjauskorkojaan hillitäkseen energiaan liittyviä inflaatiopaineita, ja sen odotetaan säilyttävän rahapolitiikkansa tiukkana vuonna 2026. Tämä todennäköisesti rasittaa luotto- ja rakennusalaa maassa, jossa lähes 90 % asuntolainoista on vaihtuvakorkoisia.
Yritysten ja julkisen sektorin investoinnit pysyvät talouden toisena tukipilarina, ja niitä tukevat EU-varojen käyttö sekä energiasiirtymään liittyvät toimet. Elpymis- ja kestävyysvälineen (RRF) puitteissa myönnetyistä 969,3 miljoonasta eurosta (kokonaan avustuksina) noin kolmasosa on vielä käytettävä syyskuuhun 2026 mennessä ja ohjattava vihreään siirtymään (42 % kokonaispaketista), mukaan lukien riippuvuuden vähentäminen öljyliuskeesta, jonka osuus energiantarpeesta on edelleen 70 %, digitalisaatio (22 %) sekä liikenne, terveydenhuolto ja puolustus. Uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on keskeinen rakenteellinen investointiprioriteetti, kuten Kirikmäessä avattu Baltian maiden suurin aurinkovoimapuisto osoittaa. Tavoitteena on, että uusiutuvan energian tuotanto kattaa vuotuisen sähkönkulutuksen kokonaismäärän vuoteen 2030 mennessä, mikä vähentää alttiutta ulkoisille energiashokeille. Rail Baltica -hanke, joka yhdistää Tallinnan ja Varsovan, tukee edelleen rakentamista vuosina 2026–2027 ilman, että se otetaan käyttöön, sillä sen kustannukset ovat nelinkertaistuneet vuodesta 2017 lähtien ja nousseet 23,8 miljardiin euroon. Hankkeen valmistumista on lykätty ainakin vuoden 2027 loppuun rahoituksen riittämättömyyden vuoksi.
Tieto- ja viestintätekniikkapalvelut, jotka ovat yksi maailman digitalisoituneimpien talouksien rakenteellisista vetureista – 99 % julkisista palveluista on saatavilla verkossa, tekoäly on integroitu koulujen opetussuunnitelmiin syyskuusta 2025 lähtien ja maassa on johtava startup-ekosysteemi, johon kuuluvat muun muassa Wise, Bolt ja Pipedrive – jatkavat kasvun ja viennin vauhdittamista. Tämä dynaamisuus kompensoi teollisuussektorin (metallurgia, puu- ja sähkölaitteet) jatkuvaa haurautta, joka kärsii edelleen Euroopan heikosta kysynnästä, erityisesti Saksassa, joka on keskeinen kauppakumppani Suomen ja Ruotsin ohella. Matkailu elpyy vähitellen (+2,3 % edellisvuodesta vuonna 2025 verrattuna vuoteen 2024) eurooppalaisten matkailijoiden paluun tukemana, mutta pysyy edelleen alle sotaa edeltäneen tason, sillä venäläisten matkailijoiden (aiemmin toiseksi suurin matkailijaryhmä) puuttuminen rasittaa edelleen alaa. Kuljetus- ja logistiikkapalvelujen vienti, jota tukevat Tallinnan ja Muugan satamien strateginen sijainti, pysyy tärkeänä kasvun veturina tilanteessa, jossa Itämeren kauppavirrat ovat osittain suuntautuneet uudelleen Venäjään ja Valko-Venäjään kohdistettujen pakotteiden seurauksena.
Talousarvioon vaikuttavat yhä enemmän puolustusmenot
Talousarvion alijäämän odotetaan kasvavan vuosina 2026 ja 2027 osana selvästi elvyttävää finanssipolitiikkaa. Tärkein syy tähän on puolustusmenojen kasvu: Viro nostaa puolustusmenojaan 3 prosentista BKT:stä vuonna 2024 5,4 prosenttiin vuonna 2026, mikä tekee maasta Naton suurimman puolustusmenojen tekijän. Menot kohdistuvat erityisesti itäisen rintaman sotilaalliseen infrastruktuuriin. Tämä tilanne heikkenee myös sen vuoksi, että kansalaisten painostuksen seurauksena luovuttiin alun perin tammikuuksi 2026 suunnitellusta 2 prosentin korotuksesta henkilö- ja yritysverokannoissa, jotka pidetään tästä lähtien 22 prosentissa, eikä tätä kompensoida tupakan ja alkoholin valmisteverojen korotuksilla. Tulojen laskua selittää myös verovapauden rajan yleinen korottaminen. Virolla ei kuitenkaan tule olemaan vaikeuksia rahoittaa tätä alijäämää, sillä sillä on selvästi EU:n alhaisin velkasuhde (25 % BKT:sta), mikä antaa sille huomattavaa finanssipoliittista liikkumavaraa naapureihinsa verrattuna. Hallitsevan koalition epäsuosion ja Isamaan (verotusta avoimesti vastustava konservatiivinen puolue) todennäköisen valtaan nousun vuonna 2027 vuoksi alijäämien odotetaan pysyvän suurina sekä vuonna 2026 että 2027.
Vuonna 2020 syntyneen vaihtotaseen alijäämän odotetaan kasvavan vuonna 2026, ennen kuin se paranee hieman vuonna 2027. Tavaroiden kauppatase on rakenteellisesti alijäämäinen, sillä talous on erittäin riippuvainen tuotantohyödykkeiden, teollisuustuotteiden ja energian tuonnista, ja hiilivetyjen tuontikustannukset nousevat vuonna 2026 Lähi-idän jännitteiden vuoksi. Sen sijaan palvelutaseen ylijäämä, jota vauhdittavat tieto- ja viestintätekniikka, kuljetus ja logistiikka sekä matkailu, on maan tärkein suhteellinen etu ja varmistaa sen ulkoisen tasapainon. Suurin osa viennistä (noin 75 %) suuntautuu EU:hun, pääasiassa Suomeen, Ruotsiin, Saksaan, Latviaan ja Liettuaan. Ulkomaiset suorat sijoitukset kasvavat edelleen uusiutuvien energialähteiden ja digitaaliteknologioiden vetämänä alueen yhtenä liiketoiminnalle suotuisimmista ympäristöistä, vaikka strategisilla aloilla (energia, digitaalinen infrastruktuuri ja puolustus) tehtävien venäläisten ja kiinalaisten sijoitusten tiukempi seulonta rajoittaa nyt osittain sijoitusten virtaa.
Vaikka hallitseva koalitio on heikentynyt ja menettänyt uskottavuuttaan, sen odotetaan viemään toimikautensa loppuun asti
Kristen Michal (Uudistuspuolue, keskusta-oikeistolainen liberaali) on toiminut pääministerinä heinäkuusta 2024 lähtien sen jälkeen, kun Kaja Kallas nimitettiin unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi – ylennystä pidetään tunnustuksena Tallinnan johtavasta roolista Ukrainan tukemisessa. Hallitseva koalitio on kuitenkin heikentynyt merkittävästi sosiaalidemokraattien syrjäyttämisen jälkeen maaliskuussa 2025: Uudistuspuolueella ja Eesti 200:lla (liberaali) on nyt vain 52 paikkaa 101:stä, kun aiemmin niitä oli 60. Talouden heikon kehityksen ja kansalaisten keskuudessa huonosti vastaanotettujen talouspoliittisten takaiskujen heikentämänä koalition kannatus oli alle 15 prosenttia äänestysaikeista. Lokakuussa 2025 pidetyt kunnallisvaalit vahvistivat ja korostivat tätä kansan mielipidettä: Reformipuolueen ääniosuus romahti 10 prosenttiin (aiemmasta 17,3 prosentista), Eesti 200 hävisi lähes kokonaan (1,7 %), kun taas Isamaa (konservatiivinen) nousi selväksi valtakunnalliseksi voittajaksi (18,6 %). Maaliskuun 2027 parlamenttivaaleja edeltävällä ajalla Isamaa johtaa selvästi mielipidemittauksissa ja muodostaisi todennäköisesti koalition EKRE:n (kansalliskonservatiivinen oikeisto) kanssa. Ennakkovaalit ovat kuitenkin edelleen epätodennäköisiä, sillä kaikki parlamentit ovat vuodesta 1995 lähtien toimineet koko toimikautensa ajan.
Vahvasti EU:hun, euroalueeseen ja Natoon ankkuroitunut Viro on ollut vuodesta 2022 lähtien yksi Ukrainan aktiivisimmista ja johdonmukaisimmista tukijoista, ja se on myöntänyt suhteessa BKT:hen mitattuna yhtä suurinta apua. Maa on ottanut johtavan roolin Naton itäisen sivustan vahvistamisessa, mihin liittyy mittavia sotilaallisia investointeja ja vankkumatonta diplomaattista sitoutumista, jotka johtuvat suoraan sen maantieteellisestä läheisyydestä Venäjään ja 294 kilometrin pituisesta yhteisestä rajasta.
Sosiaalisella rintamalla venäjänkielisen vähemmistön, joka muodostaa yli neljänneksen väestöstä, integrointi on edelleen herkkä poliittinen kysymys. Venäjänkielisen opetuksen asteittainen poistaminen julkisista kouluista sekä äänioikeuden peruuttaminen paikallisvaaleissa niiltä venäläisiltä ja valkovenäläisiltä asukkailta, joilla ei ole Viron kansalaisuutta, ruokkivat yhteisön piilevää jännitettä, mutta eivät uhkaa maan vakautta.