Venäjä
Kiina
Eurooppa
Yhdistyneet Arabiemiirikunnat
Kazakstan
Puola
TurkkiLänsimaiset pakotteet rajoittavat kasvua
Vaikka kattavia taloustietoja ei ole saatavilla, kasvun odotetaan pysyvän kuristuneena vuosina 2026 ja 2027. Talouteen vaikuttavat edelleen voimakkaasti länsimaiden pakotteet, jotka rasittavat kauppaa, investointeja ja ulkomaisten teknologioiden saatavuutta. Euroopan unioni on ottanut käyttöön laajan joukon Valko-Venäjää koskevia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on rangaista sekä ihmisoikeusrikkomuksista että maan tuesta Venäjän hyökkäykselle Ukrainaa vastaan. Näihin kuuluvat varojen jäädyttämiset ja matkustuskiellot, jotka kohdistuvat lukuisiin hallintoon liittyviin virkamiehiin ja tahoihin, sekä aseiden, sortovälineiden ja arkaluonteisten kaksikäyttöteknologioiden vientikiellot. Näitä pakotteita on tiukennettu merkittävästi vuodesta 2022 lähtien rahoitusrajoituksilla (jotka koskevat pankkeja ja SWIFT-järjestelmän käyttöoikeutta), kaupparajoituksilla (jotka kattavat keskeisiä aloja, kuten kaliumin, puutavaran, teräksen ja hiilivetyjen) sekä palvelurajoituksilla (mukaan lukien konsultointi, IT ja insinööripalvelut). Niihin kuuluvat myös kuljetuskieltoja (ilma- ja maantiekuljetukset) sekä kiertämisen estämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Yleisenä tavoitteena on vähentää hallinnon taloudellisia resursseja, rajoittaa sen teollisia ja sotilaallisia valmiuksia sekä lisätä poliittista painetta vastauksena kotimaiseen sortoon ja Venäjän tukemiseen.
Toiminta riippuu edelleen suuresti Venäjästä, joka on ylivoimaisesti maan tärkein kauppakumppani (70 % kaupasta), rahoituskumppani (50 % julkisesta velasta) ja energiantoimittaja (99 % kaasusta ja 90 % öljystä). Venäjä jatkaa uusien teollisten valmiuksien kehittämisen ja olemassa olevien laitosten laajentamisen rahoittamista useilla strategisilla valmistussektoreilla (autoteollisuus, maatalouskoneet, kemikaalit) ja tukee siten viranomaisten toteuttamaa tuonnin korvaamisohjelmaa. Venäjän talouden hidastuminen, jonka odotetaan tapahtuvan vuosina 2026 ja 2027, vaikuttaa kuitenkin suoraan Valko-Venäjän kasvuun viennin kautta.
Yksityinen kulutus (70 % BKT:sta) pysyy talouden pääasiallisena veturina, jota tukee edelleen erittäin suotuisa työmarkkinatilanne, jolle on ominaista historiallisesti alhainen työttömyysaste (2,3 % maaliskuussa 2026) ja vahva nimellispalkkojen kasvu (+12,5 % edellisvuodesta huhtikuussa 2026), erityisesti julkisella sektorilla, jolla on hallitseva osuus taloudesta. Eläkkeiden korotukset (+10 % helmikuussa 2026) tukevat myös jatkossa kotitalouksien ostovoimaa. Inflaatio hidastui vuoden alussa (5,5 % edellisvuodesta huhtikuussa 2026) elintarvikkeiden hintojen hitaamman nousun ansiosta, mutta sen odotetaan kiihtyvän jälleen Lähi-idän konfliktista johtuvien nousevien tuontikustannusten ja korkeampien energianhintojen seurauksena. Näiden paineiden hillitsemiseksi viranomaiset nostivat inflaatiotavoitteensa vuodelle 2026 7 prosenttiin, kun se vuonna 2025 oli 5 prosenttia. Yksityisiä investointeja jarruttavat edelleen voimakkaasti sekä valtion voimakas puuttuminen talouteen että laajalle levinneen korruption leimaama epäedullinen liiketoimintaympäristö. Luotonantoa ohjataan edelleen, ja hallituksen suosima neutraali rahapolitiikka säilyy. Ulkomaisten suorien sijoitusten odotetaan pysyvän historiallisesti alhaisella tasolla, eli noin 50 % alle sodan edeltäneen tason, mikä rajoittaa tuottavuuden kasvua ja tuotantolaitteiston modernisointia. Tässä tilanteessa hallituksen asettama 2,8 prosentin kasvutavoite vuodelle 2026 vaikuttaa vaikeasti saavutettavissa olevalta, ja todellinen kasvu jää todennäköisesti selvästi alle tämän tason.
Kaksinkertaista alijäämää rahoitetaan edelleen Venäjän varoista
Julkistalouden näkyvyys on pysynyt rajallisena sen jälkeen, kun virallisten talousarviodokumenttien julkaiseminen keskeytettiin vuonna 2022; niiden tilalle on tullut valtiovarainministeriön satunnaisia ja toisinaan ristiriitaisia lausuntoja. Tästä huolimatta budjettivajeen odotetaan jatkuvan vuosina 2026 ja 2027. Vuoden 2026 talousarviossa ennustetaan 12,4 prosentin tulojen kasvua, joka johtuu pääasiassa tietyille aloille (lähinnä energia- ja maatalousalalle) kohdistetuista veroista sekä uhkapelien verotuksen kiristämisestä, kun taas useimpien kotitalouksien verorasitus pysyy ennallaan. Nämä lisätulot eivät kuitenkaan todennäköisesti riitä kattamaan julkisen sektorin palkkoihin, eläkkeisiin, sosiaalietuuksiin ja länsimaiden pakotteiden kohteeksi joutuneiden valtionyhtiöiden tukemiseen liittyviä suuria menoja. Vaikka talousarviossa ei ole virallisesti kirjattu merkittävää puolustusmenojen kasvua, syvenevä sotilaallinen yhteistyö Venäjän kanssa viittaa talousarvion ulkopuolisten menojen olemassaoloon, mikä voisi laajentaa alijäämää entisestään.
Myös vaihtotaseen, kuten sen kauppakomponentin, odotetaan pysyvän alijäämäisenä vuosina 2026 ja 2027. Valkovenäjän ruplan heikkous (vuodesta 2025 lähtien tapahtuneesta vahvistumisesta huolimatta) painaa edelleen ulkomaankauppaa. Vastauksena länsimaiden pakotteisiin Valko-Venäjä on nopeuttanut kaupan suuntaamista kohti Venäjää, joka nykyään vastaanottaa yli puolet maan viennistä ja toimittaa lähes kolme neljäsosaa sen tuonnista. Tämä kasvava riippuvuus vähentää ulkomarkkinoiden monipuolistumista ja lisää alttiutta Venäjän talouden hidastumiselle. Jalostettujen öljytuotteiden ja muiden tavaroiden vienti, riippumatta siitä, onko niiden määränpää Venäjä vai ei, kulkee edelleen Venäjän kautta, kun taas välituotteiden ja energian tuonti keskittyy edelleen vahvasti tähän kauppakumppaniin. Lopuksi on todettava, että huolimatta Yhdysvaltojen Valko-Venäjän kaliumkarbonaattia (20 % maailman tuotannosta) koskevien pakotteiden poistamisesta, Euroopan unionin pakotteiden jatkumiseen liittyvät logistiset rajoitukset rajoittavat edelleen ulkomaankaupan tasapainon kestävän parantumisen mahdollisuuksia. Vaihtotaseen alijäämä rahoitetaan pääasiassa Venäjän maassa tekemien investointien tuottamien tulojen uudelleeninvestoinnilla. Pyrkimykset luoda kauppakumppanuuksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa Venäjästä riippuvuuden vähentämiseksi tuottavat todennäköisesti vain rajallisia tuloksia, kun otetaan huomioon logistiset kustannukset ja uusien kauppareittien kehittämisen monimutkaisuus niin kaukaisiin kohteisiin.
Autoritaarinen hallinto vakiintunut vahvasti Venäjän vaikutuspiiriin
Presidentti Aleksandr Lukašenkon uudelleenvalinta seitsemännelle peräkkäiselle kaudelle tammikuussa 2025 87 prosentin äänimäärällä vahvisti vuonna 1994 valtaan nousseen hallinnon kestävyyden. Jälleen kerran vaaleja ei pidetty vapaina eikä oikeudenmukaisina tilanteessa, jota leimasivat riippumattomien tiedotusvälineiden kieltäminen, opposition karkottaminen maasta ja poliittisen sorron jatkuminen. Vuoden 2020 mielenosoitukset, jotka olivat itsenäistymisen jälkeen merkittävin uhka hallinnolle, johtivat poliittisen valvonnan pysyvään kiristymiseen. Viime vuosina hyväksytyt perustuslain muutokset ovat lisänneet toimeenpanovallan valtuuksia ja antavat presidentille mahdollisuuden säilyttää ratkaiseva vaikutusvalta poliittisessa elämässä, vaikka hän päättäisikin luopua virastaan. Merkittävää poliittista liberalisoitumista ei ole odotettavissa huolimatta siitä, että vuodesta 2025 lähtien on vapautettu useita satoja poliittisia vankeja Yhdysvaltojen kanssa käytyjen neuvottelujen seurauksena. Viranomaiset todennäköisesti jatkavat hallinnon vakauden, kansalaisyhteiskunnan valvonnan ja kaikenlaisen poliittisen toisinajattelun tukahduttamisen asettamista etusijalle.
Ukrainan sota tulee edelleen muokkaamaan maan geopoliittista ympäristöä vuosina 2026 ja 2027. Vaikka Valko-Venäjä ei osallistu suoraan taisteluihin, se pysyy Venäjän keskeisenä strategisena liittolaisena ja asettaa alueensa, jalostuskapasiteettinsa, teollisuutensa, infrastruktuurinsa ja logistiikkakapasiteettinsa Moskovan käyttöön. Maiden välisten siteiden odotetaan syvenevän entisestään ”Unionivaltion” puitteissa. Tämä 1990-luvun lopulla käynnistetty hanke tähtää poliittisen, taloudellisen, sotilaallisen ja sääntelyllisen integraation vahvistamiseen. Pitkään lähinnä symbolisena pysynyt hanke on saanut uutta vauhtia vuodesta 2020 lähtien. Molemmat maat jatkavat siten useiden integraatio-ohjelmien toteuttamista erityisesti energia-, teollisuus-, liikenne-, verotus- ja puolustusalalla. Lukashenko kuitenkin todennäköisesti välttää edelleen suoraa sotilaallista osallistumista Ukrainassa, sillä tällainen päätös voisi lisätä sisäisiä jännitteitä maassa, jossa kansan tuki sodalle on edelleen vähäistä. Vaikka vuodesta 2025 lähtien käydyt neuvottelut Yhdysvaltain lähettilään ja Lukashenkon välillä ovat johtaneet Yhdysvaltain pakotteiden kohdennettuun lieventämiseen vastineeksi poliittisten vankien vapauttamisesta, EU:n pakotteet ovat edelleen voimassa, mukaan lukien rajoitukset EU:n ilmatilan ja tieverkoston käyttöön. Tämän seurauksena viranomaiset jatkavat suhteiden syventämistä Venäjän ja muiden ei-länsimaisien kumppaneiden, kuten Afrikan maiden tai Pohjois-Korean, kanssa pyrkiäkseen vähentämään sekä diplomaattista että taloudellista eristyneisyyttä.