Pakistan

Vesihuollon ongelmat ja epävarmuus jarruttavat kasvua

Vuonna 2025 havaittu heikko maatalouden kehitys saattaa jatkua myös vuonna 2026, mikä jälleen rajoittaa kasvun elpymistä huolimatta inflaation laskemisesta yksinumeroisiin lukuihin. Vuoden 2025 tulvien aiheuttamat maaperän tuhot yhdistettynä Intian vesihuollon jatkuviin häiriöihin todennäköisesti rasittavat edelleen maataloutta. Ala työllistää 40 % työssäkäyvästä väestöstä ja sen osuus BKT:stä on neljännes. Intian hallituksen huhtikuussa 2025 tekemä Indus-vesisopimuksen yksipuolinen keskeyttäminen ennakoi käytännössä alan jännitteiden kärjistymistä. Päätös tehtiin kostoksi Jammu ja Kashmirin osavaltiossa tapahtuneesta terrori-iskusta, jonka syyksi on katsottu pakistanilainen jihadistijärjestö ja jossa kuoli 26 siviiliä. New Delhi pitää Islamabadia vastuussa iskusta. Vuonna 1960 Maailmanpankin alaisuudessa allekirjoitettu sopimus jakaa joen kuuden sivujoen käytön yläjuoksulla sijaitsevan Intian ja alajuoksulla sijaitsevan Pakistanin kesken. Vesistöalueen vesi kastelee 80 % Pakistanin maataloudesta, mikä tekee alasta erityisen haavoittuvan Intian päätöksille. Monsuunikauden tulvat ja kuivakauden vesipula voivat häiritä maataloustuottoja (riisi, sokeriruoko, maissi, puuvilla), nostaa kustannuksia ja heikentää elintarviketoimituksia, mikä lisää tuontitarvetta. Myös energia-ala kärsisi, sillä kolmasosa maan vesivoimatuotannosta riippuu Indus-joesta. Sopimuksen keskeyttämisen odotetaan siten elvyttävän osittain inflaatiota, joka kuitenkin pysyy selvästi alle vuosina 2023 ja 2024 havaittujen tasojen.

Luoton saannin helpottuminen – joka on mahdollistunut ohjauskoron puolittamisella vuoden 2024 22 prosentista 11 prosenttiin toukokuussa 2025 sekä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tuella – tukee yksityistä kulutusta (80 % BKT:stä). Myös ulkomailla asuvien suurten rahalähetysten määrä edistää tätä kasvua. Yksityiset investoinnit hyötyvät matalammista koroista – jotka kuitenkin pysyvät edelleen korkeina –, mutta niiden kehitystä jarruttavat edelleen kotimainen epävakaus (armeijan vaikutusvalta, hauras koalitio, terrori-iskut) ja ulkoinen epävarmuus (jännitteet Intian ja Afganistanin kanssa). Vaikka Persianlahden maat jatkavat investointejaan kaivos- ja merenkulkuinfrastruktuuriin, niiden ei odoteta todella lähtevän nousuun. TAPI-kaasuputken (Turkmenistan, Afganistan, Pakistan, Intia) valmistuminen, jonka tarkoituksena on kuljettaa turkmenialaista kaasua Pakistaniin ja Intiaan, näyttää vaarantuvan näiden kahden maan välisten jännitteiden vuoksi. Toiseksi Tadžikistanin, Kirgisian ja Pakistanin välisen Keski-Aasian ja Etelä-Aasian (CASA1000) voimajohdon rakentaminen jatkuu asteittain. Samoin vuonna 2025 Kiina ja Pakistan vahvistivat sitoutumisensa käynnistämään uudelleen vuonna 2013 aloitetun Kiina–Pakistan-talouskäytävän (CPEC) toisen vaiheen, johon liittyy yli 60 miljardin Yhdysvaltain dollarin investoinnit, jotka rahoitetaan pääasiassa kiinalaisilla kaupallisilla lainoilla. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa maan alueellista ja kaupallista integraatiota yhdistämällä Kiinan Xinjiangin alueella sijaitseva Kashgar Pakistanin Gwadarin satamaan Intian valtamerellä sekä luomalla erityistalousalueita ja kehittämällä digitaalista infrastruktuuria. Hanke on kuitenkin viivästynyt merkittävästi Balochistanissa toimivien separatistiryhmien hyökkäysten ja Pakistanin budjettirajoitusten vuoksi. Nämä esteet säilyvät myös vuonna 2026.

Julkisia menoja rajoittavat edelleen tiukat budjettimarginaalit. Viennin vaikutusta kasvuun heikentävät Yhdysvaltojen tullimaksut (19 prosentin verokanta). Tekstiili- ja vaatetusalalla, jota jo nyt rasittavat sähkön ja raaka-aineiden korkeat kustannukset, vaikutukset tuntuvat ensimmäisenä, sillä sen osuus viennistä Yhdysvaltoihin – alan suurimpaan kauppakumppaniin – on 80 prosenttia.

IMF:n tuki tuo varmuutta epävakaiden julkisten ja ulkoisten tilien keskellä

Talousvuosina 2024–2025 julkisen talouden alijäämä pieneni ja perusylijäämä (ilman korkokustannuksia) kasvoi (2,5 % BKT:sta) IMF:n tukemien uudistusten vauhdittamana: veropohjan laajentaminen, verotulojen keräämisen tehostaminen sekä osavaltioiden tuloverojärjestelmien yhdenmukaistaminen liittovaltion sääntöjen kanssa. Talouden vakauttaminen jatkuu tilikaudella 2025–2026 uusien verojen (maatalous, kiinteistöt, vähittäiskauppa) käyttöönoton, tukien leikkaamisen ja yksityistämisen asteittaisen jatkamisen myötä. Tulot saattavat kuitenkin jäädä odotettua pienemmiksi maatalousalan vaikeuksien, epävirallisen talouden merkittävän osuuden (80 % työvoimasta) ja laajalle levinneen korruption vuoksi. Kokonaismenojen odotetaan laskevan, lukuun ottamatta puolustusmenoja (eläkkeitä lukuun ottamatta), jotka kasvavat 20 % Intian kanssa uudelleen kiristyneiden jännitteiden ja armeijan vaikutusvallan hallituksessa seurauksena. Merkittävät puolustusmenot vievät siten 19 % liittovaltion budjetista (eläkkeet mukaan lukien). Julkistaloutta rasittaa edelleen velanhoitokulut (20 % BKT:sta, mukaan lukien lyhennykset ja korot), ja pelkästään korkomenot muodostavat yli 44 % julkistuloista. Kaksi käynnissä olevaa IMF:n ohjelmaa auttavat Pakistania rahoittamaan alijäämäänsä: 37 kuukauden pituinen laajennettu luottojärjestely (Extended Credit Facility) ja 28 kuukauden pituinen kestävyys- ja joustavuusjärjestely (Resilience and Sustainability Facility), jotka päättyvät vastaavasti syyskuussa ja heinäkuussa 2027. Ohjelmien kokonaissummat ovat 7 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja 1,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria, ja maa on jo saanut niistä 3,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Rahaston jatkuva tuki rauhoittaa kahdenvälisiä velkojia, joiden osuus ulkomaanvelasta on 37 prosenttia. Kiinan virallisten ja kaupallisten pankkien kautta rahoittaman velan osuus on 28 prosenttia. Kotimainen velka (64 % kokonaismäärästä) on lähes yksinomaan pakistanin rupioissa, ja sen osuus kokonaiskoroista on 86 %. Lähes puolet tästä kotimaisesta velasta koostuu paikallisten pankkien hallussa olevista joukkovelkakirjoista, jotka puolestaan ovat riippuvaisia keskuspankin tarjoamasta likviditeetistä.

Vuonna 2025 ulkoinen maksutase parani merkittävästi ulkomailla työskentelevien työntekijöiden suurten rahalähetysten (9,5 % BKT:stä) sekä monenvälisiltä (Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki) ja kahdenvälisiltä velkojilta – Kiinasta, Saudi-Arabiasta, Yhdistyneistä arabiemiirikunnista ja Kuwaitista – myönnettyjen varojen ansiosta. Näiden siirtojen ansiosta vaihtotaseessa syntyi poikkeuksellinen pieni ylijäämä ja valuuttavarantoja voitiin täydentää siten, että ne riittävät kattamaan 2,5 kuukauden tuonnin.

Nämä suuntaukset jatkuvat vuonna 2026, mutta ylijäämää ei pystytä ylläpitämään syvenevän kauppavajeen vuoksi. Vesihuollon aiheuttamat jännitteet saattavat lisätä riippuvuutta elintarvikkeiden tuonnista ja vaikuttaa tekstiilien (vaatteet ja liinavaatteet) valmistuksessa käytettävien puuvillan satoihin, jotka muodostavat 60 % maan vientituloista. Tuloja heikentävät myös maailmankaupan epävarmuus ja Yhdysvaltain hallinnon asettamien tullien välittömät vaikutukset. Pakistanille on kuitenkin määrätty alhaisempi tullikanta kuin joillekin sen kilpailijoille: 19 %, kun se on Bangladeshissa ja Sri Lankassa 20 % ja Intiassa 50 %. Islamabad on neuvotellut 10 prosenttiyksikön alennuksen vastineeksi siitä, että se myöntää Yhdysvalloille oikeuden hyödyntää sen öljyvarantoja, sekä sitoumuksesta lisätä energian tuontia kyseisestä maasta. Öljyn hinnan lasku, joka on tärkein tuontituote, hillitsee alijäämän syvenemistä. Huolimatta halustaan monipuolistaa rahoituslähteitään, mistä on osoituksena vuoden 2025 lopussa toteutettu ensimmäisten juan-määräisten ”Panda”-joukkovelkakirjojen liikkeeseenlasku (250 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria), Pakistan on edelleen riippuvainen ulkomaisesta avusta kattaakseen pienen vaihtotaseen alijäämänsä ja ennen kaikkea hoitaakseen velkansa.

Laajalle levinnyt epävarmuus

Helmikuussa 2024 pidettyjen kiistanalaisten parlamenttivaalien jälkeen kaksi perinteistä puoluetta, Pakistanin muslimiliiga-Nawaz (PML-N) ja Pakistanin kansanpuolue (PPP), ovat johtaneet haurasta koalitiota viiden muun puolueen kanssa. Mielipidemittauksissa vastaavasti toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet puolueet sopivat päivien neuvottelujen jälkeen vallanjaosta, jolla pyrittiin saavuttamaan ehdoton enemmistö ja estämään johtavia riippumattomia ehdokkaita pääsemästä valtaan. Näiden riippumattomien ehdokkaiden ei sallittu asettua ehdolle Pakistan Tehreek-e-Insafin tai Pakistan Movement for Justicen (PTI) lipun alla, sillä PTI:n johtaja, entinen pääministeri Imran Khan, on ollut vangittuna elokuusta 2023 lähtien useiden syytteiden perusteella. Koalitio toimii siten voimakkaan vastustuksen ilmapiirissä, ja sen kahden pääpuolueen on ylitettävä omat sisäiset erimielisyytensä, sillä ne ovat vuorotelleet vallassa Pakistanin ja Intian samanaikaisen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1947. Pääministeri Shehbaz Sharif (PML-N) ja presidentti Asif Ali Zardari (PPP) joutuvat myös kamppailemaan armeijan vaikutusvallan kanssa. Vuodesta 1947 lähtien armeija on kaatanut hallituksen kolme kertaa ja hallinnut maata suoraan yhteensä yli kolmen vuosikymmenen ajan. Armeijan esikuntapäällikkö Asim Munir säilyttää otteensa puolustus- ja ulkoasioista vedoten sisäiseen epävakauteen ja jännitteisiin naapurimaiden kanssa, kun taustalla on se, että maalla on ydinaseita. Marraskuussa 2025 tehdyn perustuslain muutoksen myötä hänelle myönnettiin elinikäinen koskemattomuus, hänen toimikauttaan jatkettiin vuoteen 2030 asti ja hänen valtuuksiaan laajennettiin asettamalla ilmavoimat ja merivoimat armeijan lisäksi hänen komentoonsa.

Pakistan on edelleen laajamittaisten terrori-iskujen kohteena, ja nämä iskut ovat yleistyneet sen jälkeen, kun talibanit ottivat vallan Afganistanissa vuonna 2021. Islamabad syyttää naapurimaataan terroristiryhmien, erityisesti Tehrik-e-Taliban Pakistanin (TTP), suojelemisesta. Jännitteet huipentuivat lokakuussa 2025, kun Pakistanin armeijan Kabulissa toteuttama TTP:n hajottamiseen tähtäävä sotilasoperaatio laukaisi verisiä yhteenottoja maiden välisellä rajalla. Satunnaiset konfliktit todennäköisesti jatkuvat, kun Pakistan pyrkii karkottamaan afganistanilaisia pakolaisia. Myös lounaassa sijaitseva Balochistan on hyökkäysten kohteena, tällä kertaa sellaisten autonomististen ryhmien toimesta, jotka tuomitsevat alueen kehityksen puutteen ja mineraalivarojen hallinnan puutteen. Nämä hyökkäykset ruokkivat jännitteitä Iranin ja Pakistanin välillä, sillä balochien väestö jakautuu näiden kahden maan välillä. Myös vihollisuuksien uudelleen puhkeamista Intian kanssa on syytä pelätä. Toukokuussa 2025 tulitaukosopimus lopetti aseelliset yhteenotot, jotka olivat alkaneet pakistanilaisen jihadistijärjestön Pohjois-Intiassa suorittaman hyökkäyksen seurauksena. Tulitauosta huolimatta kahdenväliset suhteet pysyvät jännittyneinä Kashmiria koskevien jatkuvien kiistojen vuoksi.

Pakistan luottaa Persianlahden alueen liittolaisiinsa, erityisesti Saudi-Arabiaan, jonka kanssa se allekirjoitti keskinäisen puolustussopimuksen syyskuussa 2025 ja jolta se saa jatkuvaa taloudellista tukea. Maa ylläpitää taloudellisia ja diplomaattisia siteitään pääkumppaninsa Kiinan kanssa ja vahvistaa samalla asteittain sotilaallista ja kaupallista yhteistyötään Bangladeshin kanssa. Tämä lähentyminen, joka alkoi vuoden 2025 alussa Sheikh Hasina Wajedin bengalilaisen hallituksen kaatamisen jälkeen, merkitsee ensimmäistä diplomaattisten suhteiden normalisointia 15 vuoteen ja ensimmäistä suoraa kauppavirrasta Bangladeshin itsenäistymisen jälkeen vuonna 1971.

Viimeksi päivitetty: marraskuu 2025