Eurooppa
Yhdistyneet kuningaskunnat
Ruotsi
Puola
Tanska
Kiina
Amerikan YhdysvallatVakaa yksityisen ja julkisen sektorin kasvu
Norjan talouden odotetaan kasvavan koko vuoden 2027 ajan maltillisesti, kuten vuonna 2026, vakaiden työmarkkinoiden, nousevien reaalipalkkojen ja edelleen vahvan kotitalouksien kulutuksen tukemana. Vaikka kuluttajien luottamus on heikentynyt maailmanlaajuisen epävarmuuden lisääntyessä ja inflaation pysyessä korkealla, kotitaloudet hyötyvät edelleen vahvasta työllisyystilanteesta, nousevista palkoista ja ostovoiman vahvistumisesta. Hallituksen tukitoimenpiteet, mukaan lukien käynnissä olevat energia-alan tukiohjelmat, auttavat todennäköisesti edelleen lieventämään ulkoisten häiriöiden vaikutuksia kotimaiseen kysyntään.
Alaspäin suuntautuvia riskejä on kuitenkin edelleen, sillä taloudessa on havaittavissa stagflaatiota muistuttavia suuntauksia. Inflaatio on osoittautunut odotettua sitkeämmäksi ja nousi vuonna 2026 jossain vaiheessa yli 3 prosentin, kun taas palkkojen kasvu on edelleen voimakasta työmarkkinoiden kireyden vuoksi. Nämä tekijät todennäköisesti rajoittavat rahapolitiikan keventämisen vauhtia, jolloin kotitalouksien ja yritysten rahoituskustannukset pysyvät suhteellisen korkeina. Tämän seurauksena investointitoiminta ja korkotasoille herkimmät toimialat saattavat edelleen kohdata vastatuulta. Lisäksi epävakaa ulkoinen ympäristö, mukaan lukien geopoliittiset jännitteet ja keskeisten kauppakumppaneiden hitaampi kasvu, voi painaa Norjan vientiä ja yritysten luottamusta.
Yritysten maksukyvyttömyydet ovat vähentyneet merkittävästi vuoden 2026 ensimmäisten kuukausien aikana, laskien noin 15 % edellisvuodesta. Tämän parannuksen ei kuitenkaan todennäköisesti jatkudu koko ennustejakson ajan. Kustannuspaineiden kasvaessa edelleen ja kysynnän hidastuessa konkurssien määrä on alkanut jälleen nousta asteittain vuonna 2026. Tämän suuntauksen odotetaan jatkuvan vuonna 2027. Korkeammat työvoimakustannukset, kohonneet rahoituskulut ja jatkuva paine katteisiin vaikuttavat todennäköisesti erityisesti haavoittuvissa asemassa oleviin yrityksiin. Majoitus- ja ravintola-alalla, kuljetusalalla sekä yrityspalveluissa on jo nähty merkkejä tilanteen heikkenemisestä, kun taas vientipainotteiset ja energiaintensiiviset toimialat kohtaavat kasvavia riskejä ulkoisen kysynnän heikkenemisen ja toimintakustannusten nousun vuoksi. Näistä haasteista huolimatta maksukyvyttömyystapausten kokonaismäärän odotetaan pysyvän suurin piirtein historiallisten normien mukaisena.
Hiilivetytulot tukevat maksutaseita
Norjan ulkoisen talouden aseman odotetaan pysyvän poikkeuksellisen vahvana vuonna 2027, mikä perustuu huomattavaan hiilivetyvientiin ja ulkomaisten sijoitusten mittaviin tuottoihin. Vaikka vaihtotaseen ylijäämä todennäköisesti supistuu hieman energian hintojen laskiessa ja tuontikysynnän pysyessä vakaana, se tulee edelleen perustumaan öljyn ja kaasun viennistä johtuvaan suureen tavaraylijäämään. Palvelutaseen odotetaan pysyvän alijäämäisenä, mikä heijastaa Norjan riippuvuutta tuoduista liikenne-, matkailu- ja yrityspalveluista. Tämä kuitenkin kompensoituu reilusti vahvalla tulotaseella, jota tukevat tuotot Norjan laajasta ulkomaisesta varallisuudesta, erityisesti maailman suurimmasta valtion sijoitusrahastosta, Government Pension Fund Globalista.
Myös Norjan julkisen talouden aseman odotetaan pysyvän maailman vahvimpien joukossa. Vaikka valtion menojen ennustetaan kasvavan edelleen puolustusmenojen, sosiaaliturvasitoumusten sekä kotitalouksia ja yrityksiä kustannusten nousulta suojaavien kohdennettujen toimenpiteiden tukemana, julkinen talous hyötyy edelleen huomattavista öljytuloista ja valtion sijoitusrahaston sijoitustuotoista. Tämän seurauksena hallituksen ennustetaan säilyttävän huomattavan julkisen talouden ylijäämän, kun taas julkinen velka pysyy kansainvälisesti mitattuna alhaisena ja vakaana. Siitä huolimatta mantereen perus talous riippuu edelleen öljytuloista peräisin olevista siirroista, mikä korostaa öljy- ja kaasusektorin jatkuvaa merkitystä Norjan yleiselle julkisen talouden vahvuudelle.
Energiaturvallisuuden ja vihreän siirtymän tasapainottaminen
Syyskuun 2025 yleisvaaleissa pääministeri Jonas Gahr Støren johtama työväenpuolue säilytti vallan, kun kansan tuki oli elpynyt selvästi edeltävien kuukausien aikana. Entisen pääministerin ja entisen Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin paluu valtiovarainministeriksi vahvisti hallituksen taloudellista uskottavuutta. Työväenpuolue hallitsee edelleen vähemmistöhallituksena, joka nojaa useiden keskusta-vasemmistopuolueiden tukeen, mukaan lukien Sosialistinen vasemmistopuolue, Keskustapuolue, Punainen puolue ja Vihreä puolue. Hallituksen ohjelmassa keskitytään elinkustannuspaineiden lieventämiseen, julkisten palvelujen vahvistamiseen, korkean puolustusmenojen tason ylläpitämiseen sekä kasvavan eriarvoisuuden torjumiseen. Näitä painopisteitä heijastaen vuoden 2026 talousarviossa otettiin käyttöön toimenpiteitä, kuten korkeammat henkilökohtaiset verovähennykset, alhaisemmat lastenhoitokustannukset, korotetut sosiaalietuudet sekä lisärahoitusta kunnille, terveydenhuollolle, energiatukijärjestelmille ja puolustukselle. Vuonna 2027 on odotettavissa laaja verouudistus, ja seuraavat parlamenttivaalit on suunniteltu pidettäviksi syyskuussa 2029.
Tulevaisuudessa hallituksen haasteena on tasapainottaa Norjan pitkän aikavälin ilmastotavoitteet ja maan jatkuva riippuvuus öljy- ja kaasusektorista. Siirtymäkomissio tutkii keinoja vähentää riippuvuutta hiilivedyistä pitkällä aikavälillä ja tukee siirtymistä vähähiilisempään talouteen. Geopoliittisten jännitteiden kiristyminen, huoli Euroopan energiaturvallisuudesta sekä häiriöt globaaleilla energiamarkkinoilla ovat kuitenkin vahvistaneet Norjan öljy- ja kaasutoimitusten strategista merkitystä. Tämän seurauksena poliittinen tuki hiilivetyjen tuotannon ylläpitämiselle – ja joissakin tapauksissa laajentamiselle – on edelleen merkittävää, ja myös kiinnostus arktisen alueen kehityshankkeisiin on herännyt uudelleen. Investoinnit alalle ovat myös vahvistuneet vuoden 2026 aikana, mikä heijastaa sekä suotuisia markkinaolosuhteita että Euroopan jatkuvaa tarvetta luotettaville energiatoimituksille. Nämä keskenään kilpailevat paineet tulevat todennäköisesti olemaan keskeinen tekijä Norjan päätöksenteossa tulevina vuosina, ja ne muovaavat sekä energiapolitiikkaa että Norjan laajempia taloudellisia suhteita Eurooppaan.