USMCA-sopimuksen tarkistaminen nousee keskeiseksi aiheeksi kauppajännitteiden ja monipuolistamispyrkimysten keskellä
Kanadan ja Yhdysvaltojen välisten kauppaneuvottelujen odotetaan olevan aaltoilevia, ja niissä vuorottelevat jännitteiden kiristyminen ja lieventyminen heinäkuussa 2026 pidettävien USMCA-tarkistuskeskustelujen alla. Sopimus on ollut keskeisessä asemassa siinä, että Kanada on pysynyt yhtenä vähiten tullituista maista, sillä sopimuksen mukaiset vientituotteet (85 % kokonaismäärästä) on tämän kirjoitushetkellä vapautettu suurimmasta osasta Trumpin hallinnon tullijärjestelmää (mukaan lukien maakohtaiset IEEPA-tullit ja tietyt alakohtaiset tullit, kuten ajoneuvoja ja autonosia koskeva 232 pykälä). Tilanne voi kuitenkin muuttua, kun Yhdysvallat lisää painostusta heinäkuuhun 2026 mennessä, etenkin jos Kanada pitää kiinni kovasta linjastaan. Työoletuksemme on, että sopimus säilyy voimassa, vaikka on vaikeampi sanoa, tuleeko se olemaan täysimääräinen jatkaminen (vuodesta 2036 vuoteen 2042) vai joutuuko se uudelleen tarkistettavaksi vuonna 2027. Yhdysvallat vaatii todennäköisesti parempaa markkinoillepääsyä maitotuotteille, siipikarjalle ja munille sekä tiukempia yhdysvaltalaisia ja alueellisia sisältövaatimuksia, joita on vaikea perustella kotimaassa.
Samalla Kanada pyrkii tasapainottamaan ulkomaankauppaansa kohti suurempaa maantieteellistä monipuolistumista. Tiiviimmät suhteet Eurooppaan ovat helpoimmin toteutettavissa hyödyntämällä täysimääräisesti kattavaa talous- ja kauppasopimusta. Suhteet Kiinaan ovat kuitenkin tienristeyksessä. Toisaalta Kiinan LNG-kysyntä on avainasemassa energiakaupan monipuolistamisessa. Yhdysvallat kuitenkin todennäköisesti odottaa Kanadan noudattavan samaa protektionistista linjaa Kiinan suhteen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Kanada joutuu Kiinan ja Yhdysvaltojen väliseen ristitulitukseen. Kun Kanada otti mallia Bidenin hallinnon vuonna 2024 asettamista sähköautojen tulleista, Kiina vastasi asettamalla vastatulleja maataloustuotteiden viennille. Lisäksi Meksikon syyskuussa 2025 käyttöön ottamat laaja-alaiset Kiinaa koskevat tullit loivat ennakkotapauksen. Muilta osin suhteiden normalisoinnissa Intian kanssa on edistytty, vaikka ne olivat tunnetusti heikentyneet sen jälkeen, kun maanpaossa ollut sikhijohtaja murhattiin Kanadan maaperällä vuonna 2023.
Keskustavasemmistolaisen liberaalipuolueen (170 / 343 paikkaa) pääministeri Mark Carney johtaa haurasta vähemmistöhallitusta, joka nojaa alueellisuuteen painottuvan Bloc Québécois’n (22) ja vasemmistolaisen Uuden demokraattisen puolueen (7) tilapäiseen tukeen. Vähemmistöhallitukset ovat suhteellisen yleisiä Kanadassa, ja tällä hetkellä kansalaiset todennäköisesti rankaisisivat mitä tahansa puoluetta, joka uhkaisi jatkuvuutta ja vakautta. Mutta kun seuraavat liittovaltion vaalit ovat vuonna 2029, ennenaikaiset vaalit ovat riski, jota kannattaa seurata.
Kaupan epävarmuus painaa edelleen heikosti suoriutuvaa taloutta
USMCA-poikkeuksen ansiosta Kanadan todellinen tullitaso on alhaisin Yhdysvaltojen tärkeimpien kauppakumppaneiden joukossa (3 % maailman keskiarvon ollessa 10 %). Tietyillä, erityisesti kohdennetuilla toimialoilla, kuten auto-, teräs- ja alumiini- sekä puuteollisuudessa, tilanne on kuitenkin erittäin vaikea. Vielä merkittävämmin kauppasodan jatkuvan kärjistymisen ja USMCA-sopimuksen romahtamisen uhka saa kuluttajat ja sijoittajat omaksumaan odottavan asenteen. Vienti Yhdysvaltoihin edustaa 76 % kokonaisviennistä ja 20 % BKT:stä. Vaikka talous välttää niukasti teknisen taantuman, sen odotetaan jäävän potentiaalistaan jo toisena peräkkäisenä vuonna. Lisäksi käynnissä oleva maailmanlaajuinen öljyn ylitarjonta pitäisi pitää vientihinnat kurissa. Alueiden altistuminen kauppasodalle vaihtelee: Ontario ja Quebec kärsivät riippuvuudestaan auto- ja metalliteollisuudesta, kun taas kaivosteollisuuteen erikoistuneet alueet (Alberta, Saskatchewan) ovat paremmin suojattuja.
Koska kauppasodan vaikutukset ovat kohdennettuja eivätkä laajalle levinneitä, heijastusvaikutukset palvelusektoriin ja yleiseen työmarkkinatilanteeseen ovat toistaiseksi olleet rajallisia. Kotimaan matkailu on hyötynyt siitä, että kanadalaiset ovat vähentäneet etelään suuntautuvia matkoja 30 prosentilla. Kotimaisen kulutuksen vaikutus talouteen on todennäköisesti positiivinen, mutta historiallisessa mittakaavassa vaatimaton, mikä johtuu heikentyneestä väestönkasvusta. Arvioimme, että työttömyys on saavuttanut huippunsa ja sen odotetaan laskevan, vaikka se pysyykin viime vuosikymmenen mittapuulla korkealla, yli 6 %:n tasolla. Vuoden 2025 alkupuolella tapahtuneen viennin voimakkaan nousun vuoksi vuosi 2026 on todennäköisesti ensimmäinen kokonainen vuosi, jolloin vienti on vaimennettua. Toisaalta emme ota huomioon merkittäviä uusia vastatulleja Yhdysvaltoihin, joten tuonnin laskemiselle ei ole juurikaan tilaa. Siksi odotamme nettoviennin vaikutuksen pysyvän negatiivisena. Asuinrakentamisen investointien vauhdin ennustetaan kiihtyvän vuonna 2026, mitä tukevat hallituksen asuntopolitiikan toimenpiteet (julkisen asuntotuotannon laajentaminen, kaavoituksen ja lupamenettelyjen sääntelyn purkaminen) sekä laskevat lainakustannukset. Julkisten infrastruktuuri-investointien huomattava kasvu tarjoaa runsaan hankekannan (LNG-putkistot, Quebecin sataman laajennus, Darlingtonin ydinvoimala), joka tukee muiden kuin asuinrakennusten investointeja. Inflaation odotetaan pysyvän lähellä 2:ta prosenttia, ja siinä on odotettavissa pieni nousu vuoden 2026 toisella neljänneksellä, kun liittovaltion polttoaineveron poistamisen väliaikainen vaikutus heikkenee. Keskuspankin odotetaan pitävän korot suurin piirtein ennallaan ja noudattavan hieman elvyttävää tai neutraalia linjaa.
Kaksinkertainen alijäämä: kauppasodan hinta
Vuoden 2026 ja sitä seuraavien vuosien finanssipoliittista kehystä leimaa voimakkaasti tarve monipuolistaa maan kasvumallia pois Yhdysvaltoihin suuntautuvasta viennistä. Investointimenojen odotetaan nousevan 1,4 %:iin BKT:sta vuonna 2026 ja 1,6–1,7 %:iin vuosina 2027–2030; kun ne olivat keskimäärin 1 % vuosina 2020–2025. Näiden toimien pääasiallisena tavoitteena on vahvistaa puolustus- ja teollisuusperustaa, rakentaa asuntoja, sairaaloita ja liikenneinfrastruktuuria sekä tarjota verokannustimia yksityisille pääomamenoille (kulujen kirjaaminen, T&K-tuet). Tämän panostuksen osittaiseksi kompensoimiseksi talousarviossa pyritään leikkaamaan voimakkaasti toimintamenoja, mikä kohdistuu pääasiassa julkishallinnon henkilöstömäärän vähentämiseen vuoden 2024 äskettäisestä huippulukemasta 368 000:sta 330 000:een vuoteen 2029 mennessä. Ministeriöille (lukuun ottamatta puolustus-, poliisi- ja rajavalvontavirastoja) on asetettu tavoitteeksi 7,5 prosentin leikkaukset vuosina 2026–2027, jotka nousevat 10 prosenttiin vuosina 2027–2028 ja saavuttavat 15 prosenttia vuosina 2028–2029. Tämän pitäisi kuitenkin tuoda viiden vuoden aikana säästöjä vain 1,8 % vuoden 2025 BKT:sta, kun taas lisämenot ovat 5 % BKT:sta, mikä käytännössä kaksinkertaistaa budjettivajeen koon lähitulevaisuudessa verrattuna aiempaan politiikkaan. Likvidien varojen hallussapito lieventää tämän velkaantumisen riskejä huomattavasti.
Kauppasota, investointien kysynnän kasvu ja raaka-aineiden alhaiset hinnat aiheuttavat laskupainetta vaihtotaseeseen, jonka tilanne todennäköisesti heikkenee hieman. Tavaraviennin ei odoteta elpyvän merkittävästi ennen vuoden 2026 loppua, ja infrastruktuuri- ja puolustusmenot luovat merkittävää tuontitarvetta koneiden ja laitteiden osalta. Palveluiden alijäämän odotetaan kuitenkin paranevan ja lähestyvän tasapainoa matkailun nettotaseen paranemisen ansiosta. Ulkomainen bruttovelka on melko korkea (145 % BKT:sta), mutta kansainvälisen sijoitusaseman nettotase on selvästi ylijäämäinen, 61 % BKT:sta.

Amerikan Yhdysvallat
Eurooppa
Kiina
Yhdistyneet kuningaskunnat
Japani
Meksiko