Itä-Timor (Demokraattinen tasavalta)

Julkiset menot ovat edelleen tärkein kasvun veturi

Kasvua vauhditti vuonna 2025 elvyttävä finanssipolitiikka – lisääntyneet julkiset investoinnit ilmastokestävyyteen, tie- ja sähköinfrastruktuuriin sekä suuremmat tulonsiirrot veteraaneille ja eläkeläisille – sekä luottokannan kasvu. Inflaation hidastuminen, jota tukivat maailmanlaajuisesti laskevat elintarvikkeiden (erityisesti riisin) ja polttoaineiden hinnat sekä vahvat rahalähetykset, vauhditti yksityistä kulutusta.

Tämä vire on tarkoitus jatkua vuonna 2026, mutta sen odotetaan heikkenevän hieman toistuvien julkisten menojen, erityisesti valtionyhtiöille suunnattujen tulonsiirtojen, supistumisen vuoksi osana alkuvaiheen julkisen talouden vakauttamistoimia. Kansallisen lentokentän laajennushankkeen, jonka työt alkavat vuoden 2026 alussa ja jonka on määrä valmistua vuonna 2028, rahoittavat Aasian kehityspankki, Japani, Australia sekä valtion varat. USAID:n vetäytyminen (josta Itä-Timor oli yksi Aasian ja Tyynenmeren alueen pääedunsaajista, ja jonka avustuspaketti oli noin 1,2 % BKT:stä) vaikuttaa vain vähän, sillä Yhdysvaltain apu suunnattiin pääasiassa kansalaisjärjestöille, kun taas hallituksella on oma budjettinsa kansalliseen kehitykseen. Lisäksi vuoden 2025 puolivälissä perustettiin kansallinen kehityspankki.

Vienti pysyy heikkona hiilivetyvarantojen ehtymisen vuoksi; ne muodostivat noin 95 % maan viennistä kesäkuuhun 2025 asti, jolloin maan ainoa toiminnassa ollut kaasukenttä, Bayu-Undan, suljettiin. Tästä lähtien vienti koostuu pääasiassa kalliista ja laadukkaista kahvipavuista. Nettovienti vaikuttaa edelleen erittäin kielteisesti kasvuun. Yhdysvaltojen tullien (10 %) vaikutus jää vähäiseksi, sillä vienti Yhdysvaltoihin oli vuonna 2024 vain 6,7 % kokonaisviennistä.

Öljyrahastolla rahoitetut valtavat kaksoisvajeet

Kaasutuotannon nopea lasku – jota seurasi tuotannon täydellinen pysähtyminen Bayu-Undanin kentän sulkemisen myötä – kasvatti julkisen talouden alijäämää merkittävästi. Koska valtavasta valtionrahastosta voitiin nostaa yhä enemmän varoja, viranomaiset päättivät säilyttää julkiset menot ennallaan, minkä seurauksena budjettialijäämä paisui. Talouden pieni koko ja rajallinen monipuolistuminen rajoittavat rahoituslähteitä. Talouden monipuolistumisen puute vähentää myös työllistymismahdollisuuksia ja lisää kotitalouksien riippuvuutta julkisista menoista.

Vuonna 2026 alijäämä pienenee hieman menojen supistumisen ansiosta (-12,5 % verrattuna vuoden 2025 talousarvioon), mikä johtuu pääasiassa valtionyhtiöille suunnattujen siirtojen vähentämisestä sekä tammikuussa voimaan astuvasta virkamiesten pakollisesta eläkkeelle siirtymisestä 65-vuotiaana palkkakustannusten hillitsemiseksi. Varat kohdennetaan ensisijaisesti terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaaliturvaan (joka kattaa 16,3 % menoista) ja välttämättömään infrastruktuuriin (tiet, sillat, sähköistys, viemäröinti ja televiestintä). Talousarvio rahoitetaan suurelta osin öljyrahastosta (noin 86 % tuloista). Rahastosta tehtävät nostot mukaan lukien julkisen talouden alijäämän odotetaan laskevan noin 11 %:iin BKT:sta vuonna 2026. Lisäresursseja saadaan kotimaisista tuloista ja kansainvälisestä avusta (Aasian kehityspankki, Maailmanpankki, JICA). Vaikka rahastosta tehtävien nostojen yläraja on yleensä 3 % varoista – odotetun tuoton taso – ylimääräiset nostot ovat sallittuja ja niitä myös käytetään. Rahaston saldo oli 939 % öljyn ulkopuolisesta BKT:stä vuonna 2024, mikä vastasi 183 kuukauden tuontia. Öljyn ja kaasun tuotannon pysähtyminen yhdistettynä massiivisiin nostoihin alijäämien rahoittamiseksi voi kuitenkin johtaa rahaston ehtymiseen 2030-luvun loppupuolella. Tähän lisätään ASEAN-integraatioon liittyvä tullitulojen lasku, joka heikentää tuloja entisestään. Tästä huolimatta IMF arvioi ylivelkaantumisen riskin kohtalaiseksi.

Vuosina 2025 ja 2026 vaihtotase pysyy syvästi alijäämäisenä huomattavan kauppataseen alijäämän (yli 40 % BKT:sta) vuoksi. Kauppatase, joka hyötyi kaasun viennistä vuoteen 2022 asti, on nyt massiivisessa alijäämässä varantojen ehtymisen ja Bayu-Undanin kentän sulkemisen seurauksena vuonna 2025; samaan aikaan tuonti pysyy korkealla tasolla näiden kahden vuoden aikana toteutettavien infrastruktuurihankkeiden ja kaasukenttien käytöstäpoistotoimien vuoksi. Kahvin viennin kasvu ei riitä tasapainottamaan tätä suuntausta. Matkailun hidas kehitys ylläpitää palvelutaseen alijäämää. Toissijainen tulotase pysyy kuitenkin vahvana USAID:n vetäytymisestä huolimatta ulkomailla asuvien lähettämien rahalähetysten ansiosta. Vaihtotaseen alijäämä rahoitetaan pääasiassa öljyrahastosta tehtävillä nostoilla.

Poliittinen vakaus ja kasvava alueellinen integraatio

Itä-Timoria pidetään yhtenä Kaakkois-Aasian demokraattisimmista valtioista, ja maassa vallitsee poliittinen vakaus. José Ramos-Horta, joka toimi presidenttinä vuosina 2007–2012, palasi valtaan vuonna 2022 voitettuaan toisella kierroksella 62,1 % äänistä FRETILIN-puolueen ehdokasta vastaan. Toukokuun 2023 yleisvaaleissa hänen puolueensa, Itä-Timorin jälleenrakennuksen kansalliskongressi (CNRT), sai 31 paikkaa, kun taas toinen itsenäisyystaistelusta syntynyt puolue, FRETILIN, sai 19 paikkaa. Tuloksen ansiosta CNRT pystyi muodostamaan koalition kuusi paikkaa saaneen Demokraattisen puolueen (PD) kanssa. Liittouman, joka on jo aiemmin osoittanut kestävyytensä, odotetaan jatkuvan. Lisäksi PD:n johtaja Mariano Sabino Lopes toimii varapääministerinä ja maaseudun kehittämisen ministerinä pääministeri Xanana Gusmãon hallituksessa. Vankalla parlamentaarisella enemmistöllä ja presidentin viran sekä hallituksen välisellä poliittisella yhtenäisyydellä hallituksen toimeenpanovallan käyttäjällä ei ole edessään vakavaa oppositiota. Ajoittain voi syntyä jännitteitä, kuten syyskuussa 2025, jolloin järjestettiin mielenosoituksia parlamentin jäsenten ajoneuvojen hankintasuunnitelmaa vastaan, joka lopulta peruutettiin, mutta hallitus reagoi edelleen kansan vaatimuksiin.

Itä-Timor jatkaa läheisten kahdenvälisten suhteiden ylläpitämistä naapurimaidensa kanssa. Entinen miehittäjämaa Indonesia on edelleen maan suurin toimittaja ja kolmanneksi suurin asiakas. Suhteet Australiaan ovat olleet kireät erimielisyyksien vuoksi Woodside Energy -yhtiön ja Osaka Gas -yhtiön kanssa Greater Sunrise -hankkeesta. Itä-Timor haluaa jalostuslaitoksen sijoitettavan alueelleen jatkojalostuskemianteollisuuden kehittämiseksi, kun taas Woodside suosii Darwiniä kustannus- ja infrastruktuurisyistä. Marraskuussa 2025 allekirjoitettiin sopimus Timorissa toteutettavasta LNG-hankkeesta, jonka vuotuinen kapasiteetti on 5 miljoonaa tonnia ja johon kuuluu kaasulaitos sekä heliumin uuttamisyksikkö. Tämä on merkki edistymisestä, mutta tuotannon ei odoteta alkavan ennen 2030-lukua. Australia on edelleen maan tärkein kahdenvälinen avunantaja.

Alueellisella tasolla Itä-Timor otti merkittävän askeleen liittyessään WTO:hon vuoden 2024 alussa ja tullessaan lokakuussa 2025 ASEANin 11. jäseneksi, mikä vahvisti sen kauppa- ja rahoitusintegraatiota. Maa pyrkii isännöimään ensimmäistä ASEAN-huippukokoustaan vuonna 2029. Samalla se pyrkii monipuolistamaan kansainvälisiä kumppanuuksiaan, erityisesti vuonna 2023 Kiinan kanssa allekirjoitetun kattavan strategisen kumppanuussopimuksen kautta.

Viimeksi päivitetty: joulukuu 2025