Irak

Öljyn toimitushäiriöt aiheuttavat jyrkän supistumisen ennen elpymistä vuonna 2027

Irakin talous supistuu jyrkästi vuonna 2026, kun alueellisen konfliktin ja Hormuzin salmen liikenne rajoitusten aiheuttamat häiriöt öljyntuotannossa (noin 60 % BKT:stä) ja viennissä (noin 90 % tavaraviennistä) painavat taloutta voimakkaasti. Öljyn kokonaisviennin ennustetaan supistuvan noin 40 % vuonna 2026 (korkeammista hinnoista huolimatta), kun se on laskenut vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla 268 miljoonaan tynnyriin verrattuna edellisen vuoden 606 miljoonaan tynnyriin, ja kasvavan merkittävästi vuonna 2027. Tämän seurauksena myös öljyntuotannon ennustetaan laskevan lähes 30 % noin 3,1 miljoonaan tynnyriin päivässä (b/d) vuonna 2026, huolimatta asteittaisesta elpymisestä vuoden toisella puoliskolla, ennen kuin sen arvioidaan nousevan noin 4,5 miljoonaan b/d vuonna 2027. Vuodelle 2027 ennustettu öljyntuotannon ja viennin jyrkkä elpyminen johtuu pääasiassa siitä, että vuonna 2026 alaa häirinneiden häiriöiden odotetaan lieventyvän. Vaikka alueellinen konflikti ja siitä johtuvat vientirajoitukset ovat supistaneet tuotanto- ja vientimääriä merkittävästi, öljykentät ja tuotantoinfrastruktuuri ovat suurelta osin säilyneet ehjinä. Öljyntuotannon odotetaan elpyvän nopeasti, kun vientikanavat normalisoituvat ja tuotanto lähestyy asteittain OPEC+:n tavoitetta. Irakin OPEC+-raakaöljyn tuotantokiintiö on tällä hetkellä noin 4,4 miljoonaa b/d. OPEC+:n viimeaikaisten päätösten seurauksena Irakin kiintiö on kasvanut asteittain vuoden 2026 alun noin 4,1 miljoonasta b/d:stä, mikä on tukenut öljyntuotannon elpymistä.

Virallisten ja rinnakkaismarkkinoiden valuuttakurssien välillä on huomattava ero. Vaikka Irakin keskuspankki pitää edelleen virallisen valuuttakurssin noin 1 300 IQD:ssa Yhdysvaltain dollaria kohti, dinaari vaihdetaan rinnakkaismarkkinoilla noin 1 500–1 550 IQD:n kurssilla Yhdysvaltain dollaria kohti. Tämä ero heijastaa jatkuvia vaikeuksia päästä virallisille valuuttamarkkinoille, kovaa kysyntää käteisdollareille sekä edelleen laajamittaisia epävirallisia transaktioita. Viimeaikaiset uudistukset ovat kuitenkin auttaneet kaventamaan eroa asteittain. Keskeisiä toimenpiteitä ovat tiukemmat rahanpesun torjunta- ja sääntöjen noudattamisvaatimukset, sähköisten maksujärjestelmien kehittäminen sekä entistä suurempi luottamus virallisiin pankkikanaviin kaupan rahoituksessa ja rajat ylittävissä transaktioissa. Odotamme, että Irakin keskuspankki (CBI) pitää ohjauskorkonsa ennallaan 5,5 prosentissa vuoden 2026 lopussa. Irakissa, jossa käteismaksut ja epäviralliset menettelyt hallitsevat taloudellista toimintaa, korkomuutoksilla on vain vähäinen vaikutus kysyntään ja inflaatioon. Näin ollen valuuttakurssin hallinta ja likviditeettivälineet pysyvät todennäköisesti rahapolitiikan tärkeimpinä tukipilareina. Rahapolitiikka keskittyy edelleen ensisijaisesti valuuttakurssin vakauden säilyttämiseen. Öljynviennin jyrkkä lasku on vähentänyt merkittävästi valuuttavirtoja maahan, mikä on lisännyt riippuvuutta keskuspankin valuuttavarannoista dinarin kiinnityksen tukemisessa. Pankin valuuttavarannot laskivat helmikuun 2026 huipputasosta, joka oli noin 102 miljardia Yhdysvaltain dollaria, 86 miljardiin dollariin kesäkuun lopussa.

Öljynviennin ja -hintojen vaihtelut rasittavat julkisen talouden ja ulkoista tasapainoa

Julkisen talouden alijäämä kasvaa huomattavasti vuonna 2026, sillä öljyntuotannon ja -viennin jyrkkä lasku vähentää merkittävästi valtion tuloja (hiilivedyt muodostavat noin 90 % julkisen talouden tuloista). Vaikutusta vahvistaa jäykkä menorakenne, erityisesti julkisen sektorin suuret palkkakustannukset (lähes 40 % julkisen talouden menoista), eläkkeet ja sosiaalisiirrot, minkä vuoksi pääomamenot jäävät tärkeimmäksi sopeutuskohteeksi. Julkisen talouden aseman odotetaan paranevan vuonna 2027, mikä johtuu pääasiassa öljyntuotannon ja vientimäärien ennustetusta normalisoitumisesta. Alijäämän rahoitus on perustunut pääasiassa kotimaisiin kanaviin, erityisesti valtion omistamiin pankkeihin ja, vähemmässä määrin, keskuspankkiin, ja sitä on täydennetty maksujen viivästymisillä julkisen talouden paineiden aikana. Julkisen velan rakenne painottuu siten kotimaiseen velkaan ja heijastaa Irakin öljytuloja, kehittymättömiä pääomamarkkinoita sekä rajallista ulkoisen rahoituksen käyttöä.

Öljyntuotannon ja -viennin häiriöt ajavat vaihtotaseen alijäämäiseksi vuonna 2026. Vaikka korkeammat maailmanmarkkinahinnat tarjoavat jonkin verran tukea, vientimäärien jyrkän laskun odotetaan kumovan hintojen vaikutuksen reilusti. Vuonna 2027 vaihtotaseen odotetaan palaavan ylijäämäiseksi, mikä johtuu öljyntuotannon ja vientimäärien ennakoidusta normalisoitumisesta, jota tukee meriliikenteen normalisoituminen Hormuzin salmen kautta. Tätä vaikutusta voisi vahvistaa Kirkuk–Ceyhan (Turkki) -putken lisääntynyt käyttö, jos öljyntuotanto kurdien öljykentiltä kasvaa, sekä vaihtoehtoisten vientireittien asteittainen palauttaminen, kuten pohjoinen putki Fishkhaburiin lähellä Turkin rajaa, joka tarjoaa pääsyn Kirkuk–Ceyhan-putkeen. Samaan aikaan pyrkimykset kehittää uusia vientireittejä Turkin ja Syyrian kautta vähentävät todennäköisesti asteittain maan riippuvuutta Persianlahden merikuljetuksista keskipitkällä aikavälillä, vaikka suurin osa näistä hankkeista ei todennäköisesti tuokaan merkittävää lisäkapasiteettia vuonna 2027.

Kotimainen epävarmuus vallitsee epävakaan alueellisen tilanteen keskellä

Irakin poliittiset ja turvallisuustilanteen näkymät pysyvät erittäin epävarmoina. Riskit pysyvät todennäköisesti korkealla tasolla vuoteen 2027 asti, mikä johtuu poikkeuksellisen epävakaasta alueellisesta tilanteesta, joka pahentaa kotimaista poliittista hajanaisuutta. Kotimaassa poliittisen järjestelmän pirstaleisuus ja hallituksen täyden hallinnan ulkopuolella olevien aseellisten ryhmien jatkuva vaikutusvalta ovat edelleen merkittäviä haavoittuvuuden lähteitä. Nykyinen pääministeri Ali al-Zaidi astui virkaan toukokuussa 2026. Hänet nimitettiin konsensusehdokkaaksi parlamentin pääryhmän, Coordination Frameworkin, toimesta. Hänen hallituksellaan on edessään vaikea tehtävä: sen on säilytettävä poliittinen yhtenäisyys ja samalla hallittava konfliktin taloudellisia seurauksia, estettävä kotimaisia ryhmittymiä vetämästä Irakia entistä suoremmin mukaan alueellisiin vihollisuuksiin sekä vastattava taloudellisiin haasteisiin, kuten luotettavan sähkö- ja kaasuhankinnan turvaamiseen. Kehityssuunta riippuu suuresti siitä, miten alueellinen konflikti etenee, minkä vuoksi on vaikea luottaa Irakin poliittisen vakauden selkeään paranemiseen edes talouden elpymisskenaariossa.

Ulkopolitiikassa Irak joutuu edelleen tasapainoilemaan sotivien Iranin ja Yhdysvaltojen välillä. Vaikka Iranilla on edelleen huomattavaa poliittista, taloudellista ja turvallisuuspoliittista vaikutusvaltaa, suhteet Yhdysvaltoihin ovat edelleen ratkaisevia turvallisuusyhteistyön, hiilivetyjen hyödyntämisen ja pääsyn kansainväliseen dollariin perustuvaan rahoitusjärjestelmään kannalta. Yhdysvaltojen johtaman koalition sotilaallisen vetäytymisen suunniteltu päättyminen syyskuun 2026 loppuun mennessä merkitsee merkittävää muutosta Irakin ja Yhdysvaltojen turvallisuussuhteissa, ei kuitenkaan kahdenvälisen yhteistyön loppua. Siirtymävaiheeseen liittyy todennäköisesti Yhdysvaltojen jatkuva painostus Irakia kohtaan, jotta se saisi Iranin kanssa liittoutuneet miliisit valtion valvontaan ja hillitsisi Iraniin liittyviä rahoitus- ja kauppavirtoja. Samalla Turkista on tulossa yhä tärkeämpi taloudellinen ja strateginen kumppani, erityisesti kaupan, infrastruktuurin ja Ceyhanin sataman kautta kulkevien vaihtoehtoisten öljynvientireittien osalta. Myös suhteet Syyriaan saattavat parantua vähitellen, erityisesti rajat ylittävän kaupan ja mahdollisten Välimerelle johtavien energiayhteyksien kautta, vaikka turvallisuus- ja poliittinen epävarmuus saattavat rajoittaa lyhyen aikavälin edistymistä. Taloudelliset siteet Kiinaan säilyvät myös strategisesti tärkeinä. Kiina on Irakin suurin kauppakumppani ja yksi sen raakaöljyn tärkeimmistä ostajista, ja kiinalaisilla yrityksillä on merkittävä läsnäolo maan öljy-, energia- ja infrastruktuurialoilla. Irakin öljynviennin elpyminen pitäisi siten vahvistaa kahdenvälistä kauppaa vuonna 2027, ja kiinalaisilla investoinneilla voisi olla tärkeä rooli Irakin energiakapasiteetin ja jälleenrakennuksen kannalta.

Viimeksi päivitetty: syyskuu 2026