Amerikan Yhdysvallat
Australia
Tonga, Kingdom of
Uusi-Seelanti
Singapore
KiinaMatkailun kasvu hidastuu
Covid-pandemian jälkeisen voimakkaan elpymisen jälkeen Fidžin talouskasvu palasi entiselle tasolleen vuonna 2024. Kasvu perustuu edelleen pääasiassa matkailuun, jonka osuus BKT:stä on 40 %. Suurin osa matkailijoista saapuu Australiasta (46 %), Uudesta-Seelannista (23 %) ja Yhdysvalloista (11 %). Vuoteen 2022 mennessä matkailuala oli palannut pandemiaa edeltävälle tasolleen. Vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla havaitut ensimmäiset hidastumisen merkit todennäköisesti vahvistuvat vuoden toisella puoliskolla ja vuonna 2026. Työvoimapula ja matkailun infrastruktuurihankkeiden viivästykset rajoittavat kapasiteettia maastamuuton ja tarjonnan rajoitteiden vuoksi.
Samalla Yhdysvaltojen Fidžin tuotteille asettamien tullien korotus, joka on ilmoitettu olevan 32 prosenttia mutta josta neuvotellaan vielä, saattaa vähentää vientiä Yhdysvaltoihin, joka on maan päämarkkina erityisesti kivennäisveden osalta. Vuoden 2026 talousarviossa ilmoitettu julkisten investointien lisäys pitäisi kuitenkin vauhdittaa kasvua.
Inflaatio alkoi hidastua vuonna 2025, kun vuonna 2024 toteutetun arvonlisäveron korotuksen vaikutus laantui. Nimellisen valuuttakurssin vahvistuminen sekä maailmanlaajuisten energia- ja elintarvikkeiden hintojen lasku edistävät inflaation hidastumista. Tämä sekä virkamiesten palkkojen korotus vuonna 2025 elvyttävät kotitalouksien kulutusta, jonka osuus BKT:stä on keskimäärin 70 prosenttia.
Elvyttävä talousarvio vuodelle 2026
Koronakriisi koetteli ankarasti Fidžin taloutta, erityisesti matkailualaa, joka kärsi pandemian vaikutuksista eniten vuosina 2020–2022. Verotulojen lasku ja talouden tukitoimenpiteet kasvattivat julkisen talouden alijäämää. Julkinen velka nousi 49 prosentista BKT:sta vuonna 2019 90 prosenttiin vuonna 2022. Vuonna 2024 verotulojen kasvu, joka johtui arvonlisäveron, (lento)satamien lähtöveron ja yritysverokannan korotuksista sekä tiettyjen verovapautusten poistamisesta, mahdollisti alijäämän supistumisen odotettua nopeammin, 3,5 prosenttiin ilmoitetun 4,8 prosentin sijaan. Vuonna 2025 infrastruktuuri-investointien kasvu, virkamiesten palkankorotukset ja 22 välttämättömän tuotteen arvonlisäveron alennus pakottavat alijäämän kasvamaan.
Vuoden 2026 talousarviovuodelle on ilmoitettu alijäämän kasvavan edelleen. Laaja investointisuunnitelma sisältää teiden, siltojen ja laiturien kunnostamisen sekä bussikatosten ja suojateiden rakentamisen. Neljä siltaa kunnostetaan yhteensä 400 miljoonan Yhdysvaltain dollarin kustannuksilla, jotka rahoitetaan Maailmanpankin ja Aasian kehityspankin lainoilla. Suunnitteilla on myös putkistojen korjaus- ja vedenkäsittelyn parantamistyöt. Lisäksi julkisten töiden budjettia on tarkoitus kasvattaa 11 % (83 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria). Samalla arvonlisäveroa alennetaan 15 prosentista 12,5 prosenttiin, ja se pysyy 0 prosentissa tietyissä tuotteissa inflaation torjumiseksi. Julkinen velka pysyy siten korkealla tasolla, ja sen osuuden BKT:stä odotetaan vakiintuvan noin 80 prosenttiin tulevina vuosina. Fidžin velan pitkä maturiteetti (keskimäärin 11,7 vuotta) sekä se, että 62 % velasta on kotimaista ja loput kahden- ja monenvälisten kumppaneiden hallussa pääasiassa edullisin ehdoin myönnettyinä lainoina, lieventävät valtioriskiä.
Saarivaltion aseman, maantieteellisen eristyneisyyden ja teollisuuden vähäisen kehityksen vuoksi Fidžin kauppatase on rakenteellisesti erittäin negatiivinen: 30 % BKT:sta vuonna 2024. Palvelutaseen ylijäämä (20 % BKT:sta), joka liittyy pääasiassa matkailuun, sekä ulkomailla asuvien fidžiläisten rahalähetykset eivät riitä kauppataseen alijäämän kattamiseen. Vaihtotase on siten edelleen vakavassa alijäämässä. Vaihtotaseen alijäämää rahoitetaan rahoitustaseen ylijäämällä, joka johtuu pääoman nettomääräisestä sisäänvirtauksesta (6,6 % BKT:stä vuonna 2024). Näihin virtoihin sisältyy vaatimattomia ulkomaisia suoria sijoituksia (1,6 % BKT:sta), sillä maalla on vaikeuksia houkutella ulkomaisia sijoittajia työvoimapulan, infrastruktuurin puutteiden ja valuutanvaihtorajoitusten vuoksi, sekä monenvälistä ja kahdenvälistä rahoitusta (6,7 % BKT:sta).
Demokratia vakaantumisen tiellä
Vaikka Fidži on ollut parlamentaarinen demokratia itsenäistymisestään vuonna 1970 lähtien, sen poliittista historiaa on leimannut suuri epävakaus: vuosina 1987–2006 tapahtui neljä vallankaappausta fidžiläisten ja intialaisten yhteisöjen välisten etnis-uskonnollisten jännitteiden taustalla. Vuonna 2013 demokratia vahvistettiin, kun uusi perustuslaki hyväksyttiin äänestyksellä. Vaikka perustuslaki antaa edelleen armeijalle oikeuden puuttua sisäisiin asioihin ja keskittää valtaa toimeenpanovallan käsiin – mikä osittain selittää pääministerin halun uudistaa sitä – se edustaa kuitenkin askelta kohti aidon oikeusvaltion vakiinnuttamista, luo perustan vakaammalle institutionaaliselle kehykselle ja vahvistaa tiettyjä demokraattisia perusperiaatteita. 16 vuotta vallassa oltuaan Frank Bainimarama joutui luovuttamaan pääministerin viran Sitiveni Rabukalle joulukuussa 2022 pidettyjen kansallisten vaalien jälkeen. Rabuka johtaa kolmen puolueen koalitiota, joka tunnetaan nimellä Kansan koalitio, ja hänellä on parlamentissa 29 paikan enemmistö, kun oppositiolla on 26 paikkaa.
Vaalien jälkeen Fidži on lähentynyt länsimaita, erityisesti Yhdysvaltoja ja Uutta-Seelantia, allekirjoitettuaan sotilaallisia yhteistyösopimuksia, sekä Australiaa investointi- ja kehitysapusopimuksen kautta. Se on myös uudistanut suhteitaan Kansainyhteisöön esittämällä Britannian kruunulle virallisen anteeksipyynnön vuoden 1987 vallankaappauksesta. Tästä huolimatta se ei ole katkaissut suhteitaan Kiinaan. Myös suhteet Israeliin ovat tiivistyneet.
Vahvojen diplomaattisten suhteiden ylläpitäminen alueen maiden kanssa on edelleen olennaisen tärkeää. Vaikka Fidžillä on keskeinen taloudellinen ja logistinen rooli pienempien Tyynenmeren saarivaltioiden kannalta, se on myös riippuvainen suuremmista naapureistaan, erityisesti Australiasta ja Uudesta-Seelannista, joissa asuu yli 60 prosenttia sen ulkomailla asuvista kansalaisista. Erityisesti jälkimmäiset hyötyvät kausiviisumijärjestelyistä. Nämä haasteet tiedostaen viranomaiset ovat vahvistaneet sitoutumisensa tärkeimpiin alueellisiin instituutioihin, kuten Tyynenmeren yhteisöön ja Tyynenmeren saarten foorumiin.