Azerbaidžan

Hiilivetyjen tuottojen lasku hidastaa kasvua

Vuonna 2025 kasvu perustuu edelleen suurelta osin hiilivetyjen (öljyn ja kaasun) vientiin, ja tämä suuntaus jatkuu vuoteen 2026 asti. Kasvu kuitenkin hidastuu öljyn hinnan laskun ja Euroopan lisääntyneiden maakaasun ostojen vuoksi Yhdysvalloista. Euroopan unioni on sitoutunut ostamaan amerikkalaista energiaa 750 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta seuraavien kolmen vuoden aikana (2026–2028). Lisäksi öljyntuotanto on ollut laskusuuntauksessa vuodesta 2010 lähtien (vuositasolla -5,0 % vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla) Kaspianmeren eteläosassa sijaitsevien öljykenttien ehtymisen vuoksi. Uuden merellä sijaitsevan öljynporauslautan tuotannon käynnistyminen huhtikuussa 2025 yhdistettynä kasvavaan kaasuntuotantoon hillitsee kuitenkin väliaikaisesti öljyntuotannon rakenteellisesta laskusta johtuvaa kasvun hidastumista.

Öljy- ja kaasusektorin ulkopuolella Kiinan ja Euroopan välisen Keski-käytävän – joka kulkee Azerbaidžanin, Georgian ja Turkin kautta – kaupan odotetaan vauhdittavan kuljetus- ja logistiikkapalveluja. Samalla Venäjän syyskuussa 2025 tekemät droonilennot Euroopan alueen yli (erityisesti Puolassa, Virossa ja Romaniassa) todennäköisesti vähentävät Venäjän läpi kulkevan pohjoisen käytävän käyttöä. Tämän tilanteen odotetaan vauhdittavan Keskikäytävän kehitystä ja lisäävän edelleen tämän strategisen reitin kautta kulkevien tavaroiden määrää vuonna 2026.

Kotimaisen kysynnän joustavuus tukee jälleen taloudellista toimintaa. Palkkojen ja sosiaalimenojen nousu yhdistettynä inflaatioon, joka on hieman tavoitevälin ylärajan alapuolella, ylläpitää vahvaa yksityistä kulutusta. Vaikka hallitus tukee maataloutta tuilla ja verovapautuksilla, alan tuottavuus on edelleen alhainen – sen osuus BKT:stä on 10 %, mutta se muodostaa kolmanneksen kotitalouksien tuloista – pääasiassa investointien puutteen ja luonnonvarojen heikkenemisen vuoksi. Heinäkuussa 2025 parlamentti hyväksyi kasinoiden perustamisen Bakun lähellä Kaspianmerellä sijaitseville keinotekoisille saarille, jotka tunnetaan nimellä Khazars. Tämä vauhdittaa matkailua ja työllistymismahdollisuuksia vuonna 2026 (työttömyysaste oli 5,6 % vuoden 2025 toisella neljänneksellä) alhaisten työvoimakustannusten vallitessa. Samalla myös julkisten investointien odotetaan jatkavan kasvun tukemista Nagorno-Karabahin alueella, vaikkakin hieman maltillisemmin kuin vuonna 2024.

Puolustusmenot syövät tuloja

Julkisen talouden alijäämän odotetaan pysyvän alhaisena vuosina 2025–2026, mutta se todennäköisesti syvenee hieman öljytulojen laskun vuoksi, jota kaasutulojen kasvu ei täysin kompensoi. Öljy ja kaasu muodostavat yhdessä noin 60 % budjettituloista. Puolustus- ja turvallisuusmenojen jatkuva kasvu – joka edustaa 20 % kokonaisbudjetista – rasittaa myös julkista taloutta, kun taas terveydenhuoltoon ja koulutukseen kohdistuvat investoinnit kasvavat edelleen. Näiden rahoitustarpeiden kattamiseksi hallitus tukeutuu edelleen vahvasti SOFAZ-valtion sijoitusrahastoon, jonka varat ylittävät 50 % BKT:sta, mikä takaa riittävän finanssipoliittisen liikkumavaran. Tämän seurauksena julkisen velan suhde pysyy alhaisena, mikä rajoittaa finanssipoliittista riskiä. Samalla matkailun, logistiikan ja palvelujen kasvun vauhdittama muiden kuin hiilivetyjen veropohjan laajentuminen – näiden alojen verotulot kolminkertaistuivat vuosina 2024–2025 – auttaa osittain vähentämään riippuvuutta energiasektorista.

Ulkomaankaupan osalta kauppatase pysyy suurelta osin ylijäämäisenä hiilivetyviennin osuuden vuoksi. Muiden kuin hiilivetyjen kauppatase pysyy kuitenkin syvästi alijäämäisenä, mikä heijastaa kotimaisen teollisuuden heikkoa kilpailukykyä ja riippuvuutta teollisuustuotteiden tuonnista. Kauppataseen ylijäämän odotetaan supistuvan asteittain energian hintojen laskun ja Euroopan kaasun kysynnän hidastumisen myötä. Jostakin monipuolistumisesta huolimatta muu kuin hiilivetyjen vienti on edelleen hyvin rajallista, ja siihen voivat vaikuttaa kielteisesti Yhdysvaltojen uudet tullit; esimerkiksi alumiinista peritään nyt 50 prosentin tullia tavanomaisen 10 prosentin sijaan.

Presidentin täyden vallan vakiinnuttaminen voitolla Armeniasta

Hallinto pysyy vahvasti keskittyneenä presidentti Ilham Alijevin ympärille, joka on ollut vallassa vuodesta 2003 lähtien. Hänen uudelleenvalintansa helmikuussa 2024 (92 prosentin äänimäärällä) ja nopea sotilaallinen voitto Vuoristo-Karabahissa vuonna 2023 ovat vahvistaneet entisestään hänen legitiimiyttään. Toimeenpanovallalla on hallussaan kaikki poliittiset vaikutuskeinot, ja parlamentilla on toissijainen rooli: syyskuussa 2024 pidetyissä ylimääräisissä parlamenttivaaleissa presidentin puolue ”Uusi Azerbaidžan” voitti 68 paikkaa 125:stä. Enemmistöä vahvistivat hallinnolle lojaalit riippumattomat kansanedustajat. Alle 40 prosentin äänestysaktiivisuus heijasti kansalaisten tyytymättömyyttä, jota opposition boikotti (APFP) vielä pahensi. Presidentin toimikausirajoitusten poistaminen ja instituutioiden heikkous lukitsevat poliittisen järjestelmän ja estävät uudistuksia. Hallinnon vakaus riippuu paitsi energiatuloista myös Vuoristo-Karabahin integroinnista, josta on tullut presidentin vallan symbolinen pilari. Hallitus aikoo siirtää sinne 150 000 ihmistä vuoteen 2027 mennessä – verrattuna vain 5 400 ihmiseen vuonna 2024 – taloudellisten kannustimien ja infrastruktuuri-investointien avulla. Tämä mittava hanke toimii sekä poliittisena välineenä että tulonjakomekanismina, joka vahvistaa hallinnon legitiimiyttä.

Nagorno-Karabahin integroinnilla on myös geopoliittisia vaikutuksia. Yhdysvaltojen välityksellä elokuussa 2025 Armenian kanssa allekirjoitettu alustava rauhansopimus tasoitti tietä Yhdysvaltojen hallinnoiman Zangezurin TRIPP-käytävän (Trump Route for International Peace and Prosperity) luomiselle. Reitti yhdistää Azerbaidžanin sen erillisalueeseen Nahitševaniin. Tämä käytävä – joka yhdistää tie-, rautatie-, televiestintä- ja energiainfrastruktuurin – vahvistaa maan roolia strategisena solmukohtana Euroopan ja Aasian välillä. Samaan aikaan hallitus jatkaa monisuuntaista diplomatiaansa syventääkseen energiasuhteita EU:n kanssa, vahvistaakseen kumppanuuksia Washingtonin ja Israelin kanssa, laajentaakseen yhteistyötä Kiinan kanssa ”Belt and Road Initiative” -hankkeiden sekä uusiutuvan energian ja liikenteen alalla toteutettavien yhteisyritysten puitteissa sekä lisätäkseen taloudellista yhteistyötä Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa. Sen sijaan suhteet Moskovaan ovat heikentyneet, erityisesti sen jälkeen, kun venäläinen ohjus tuhosi azerbaidžanilaisen lentokoneen Kazakstanin ilmatilassa joulukuussa 2024 ja Venäjä iski SOCARin kaasuinfrastruktuuriin Ukrainassa. Liittouma Ankaran kanssa on edelleen ratkaisevan tärkeä sekä sotilaallisesti että alueellisesti, kun taas kiristyvät jännitteet Venäjän kanssa saattavat muodostua kasvavaksi huolenaiheeksi.

Viimeksi päivitetty: lokakuu 2025